PEN, Pune, Intia

Perinteitä kunnioittakaamme. Vuosittainen PEN-kongressi on kuumeisen kiireinen mylläkkä, jonka aikana en pysty keskittymään muuhun kuin kongressitapahtumiin. Myös aikaisempina vuosina olen kirjoittanut blogimerkinnän kongressin päätteeksi hotellin aulassa odottaessani kuljetusta lentokentälle.

Tai, jos tarkkoja ollaan, kongressit muuttuivat minun osaltani kiivaaksi ja myös hyvin stressaavaksi työnteoksi sen jälkeen, kun vuonna 2013 aloitin PEN Internationalin hallituksen johtoryhmässä eli olen osaltani vastaamassa kongressin järjestelyistä. Vielä vuonna 2010 Suomen PENin edustajana Tokion kongressissa olen näköjään ehtinyt myös omin päin tutkailemaan Tokiota.

Tänä vuonna kirjailijat kokoontuivat Puneen, joka tunnetaan Intiassa erityisesti yliopistokaupunkina. Jotain ainutlaatuista näissä kokoontumisajoissa aina on. Kun satoja kirjailijoita maailman kaikista kolkista kerääntyy yhteen debatoimaan, sattuu aina jotain yllättävää. Oma kiinnostavuutensa on myös henkilövaaleissa. Tänä vuonna Ruotsin PENin entinen puheenjohtaja ja hyvä ystäväni kirjailija Ola Larsmo valittiin PEN Internationalin hallituksen jäseneksi.

Intia voi olla maailman suurin demokratia, mutta ilmaisunvapauden suhteen täällä on vakavia ongelmia. Aggressiivinen hindunationalismi on yksi pahimmista. Useat paikallisista järjestäjistämme ovat saaneet tappouhkauksia, ja jouduimme käyttämään myös aseistettuja vartijoita kongressin turvallisuuden takaamiseksi.

Suuri osa kymmenestä Punessa viettämästäni päivästä kului sisätiloissa intensiivisissä keskusteluissa. Mutta yhtenä päivänä ehdimme myös vierailemaan Punen yliopistoissa. Vastaanotto oli uskomaton. En ole koskaan aikaisemmin elämässäni kohdannut vastaavaa vieraanvaisuutta. Sadat opiskelijat perinteisissä juhlavaatteissaan toivottivat suomalaisen kirjailijan tervetulleeksi. Professorit ja opiskelijat olivat perehtyneet vieraaseen etukäteen perusteellisesti. Marathin kielelle käännettyjä runojani analysoitiin, ja kysymykset luotasivat kirjallisuuden perimmäisiä kysymyksiä. Myönnettäköön, etten ennen tuloani tiennyt marathin kielen olemassaolosta. Nyt tiedän. Intian kolmanneksi suurinta kieltä puhuu yli 80 miljoonaa ihmistä ja marathiksi on kirjoitettu kirjallisuutta 900-luvulta alkaen. Päivä päättyi kaupungin halki kulkeneeseen kulkueeseen, johon osallistui Intian satojen eri kielten edustajia.

Suomen PENiä kongressissa edustivat varapuheenjohtaja Veera Tyhtilä ja hallituksen jäsen Mojibur Doftori. Molemmat osallistuivat erittäin aktiivisesti keskusteluihin. Suomen PENin maine PEN Internationalissa on syystäkin erinomainen. Ja Suomen PEN viettää tänä vuonna 90-vuotisjuhlaansa. Olen mukana juhlavuoden videosarjassa, katsottavissa täällä.