Jarkko Tontti: Kunnianloukkaus ja sananvapaus

Teoksessa Vapaasanakirja. Suomen PENin vuosikirja 2012. Toim. Mikael Brygger. Suomen PEN 2012.

Ks. myös Jarkko Tontti: Ilmaisunvapauden uhat 2000-luvulla. Filosofinen aikakauslehti niin & näin 2/2010, s. 39-46.

Syyskuussa 2010 yksi Britannian johtavista plastiikkakirurgeista Dalia Nield rohkeni epäillä julkisesti 125 £ purkilta maksavan Boob job -kauneudenhoitotuotteen tehoa. Valmistajan mukaan hieromalla kahden kuukauden ajan ainetta rintoihinsa, suurempia maitorauhasia haluava nainen myös saisi sellaiset. Daily Mail-lehdessä julkaistun haastattelun jälkeen tuotteen valmistaja Rodial ltd. uhkasi Nieldiä kunnianloukkauskanteella.(1)

Saman kohtalon koki tiedetoimittaja Simon Singh. Hän kyseenalaisti Britannian kiropraktikkoyhdistyksen väitteet, joiden mukaan sen tarjoamilla vaihtoehtohoidoilla parantuvat muun muassa lasten koliikki, korvatulehdus ja astma. Singh käytti vaihtoehtohoidoista ilmaisua bogus eli valheellinen tai väärennetty. Tuomioistuimen mukaan Singhin olisi pitänyt näyttää toteen, että kiropraktikot tietoisesti huijasivat ihmisiä. Tämä oli tietysti mahdotonta, ja Singh tuomittiin kunnianloukkauksesta mittaviin korvauksiin.(2)

Iso-Britannia on kunnianloukkauksen (libel, defamation) suhteen erityistapaus, sen lainsäädäntö on poikkeuksellisen suosiollinen kunnianloukkauskanteen nostamiselle. Monissa maissa vain yksityiset henkilöt voivat nostaa kunnianloukkauskanteita, eivät yritykset tai yhdistykset. Myös todistustaakkasäännökset suosivat Britanniassa kantajaa. Tämä on synnyttänyt kunnianloukkausturismiksi kutsutun ilmiön. Jos loukatuksi itsensä kokeva pystyy keksimään edes jonkinlaisen yhteyden saarivaltakuntaan, hänen kannattaa nostaa kanne siellä. Jos esimerkiksi muutamakin kirja tai lehti on ostettu ja päätynyt Britanniaan, se riittää riippumatta siitä, millä kielellä teos on alunperin kirjoitettu. Ennen Islannin talousromahdusta syksyllä 2008 tapahtumiin osallinen islantilaispankki Kaupthing nosti kunnianloukkauskanteen pankista kriittisesti kirjoittanutta tanskalaislehti Ekstra Bladetia vastaan. Juttu käynnistettiin Britanniassa. Lopputulos oli, että Ekstra Bladet tuomittiin maksamaan mittavat korvaukset sittemmin valtion haltuun päätyneelle pankille ja lehti joutui myös julkaisemaan anteeksipyynnön.

English PEN ja monet muut kansalaisjärjestöt ovat pitkään kampanjoineet Britannian kunnianloukkauslainsäädännön uudistamiseksi. Vuosien työ näyttää vihdoin tuottavan tulosta. Tammikuussa 2011 Iso-Britannian varapääministeri Nick Clegg lupasi puheessaan hallituksen valmistelevan ongelmiin puuttuvan lakiesityksen jo kuluvana keväänä. Hän vakuutti, että yhteiskunnallista keskustelua ei voida tulevaisuudessa enää suitsia kunnianloukkausuhkailulla ja myönsi lainsäädännön olevan kansainvälinen häpeä.

Kunnianloukkauskriminalisoinnit uhkaavat sananvapautta myös muualla. Ongelman ydin on sama kuin kaikissa sananvapautta rajoittavissa kriminalisoinneissa. Vaikka yleisellä tasolla päämäärä olisi hyväksyttävä, käytännössä tulkinnanvaraisen lainsäädännön turvin voidaan tukahduttaa  yhteiskunnallista keskustelua tehtailemalla kanteita.

Lienee yleisesti hyväksyttyä, että loukkaavien ja valheellisten tietojen levittämiseen ihmisestä pitää voida puuttua, esimerkiksi jos jonkun väitetään perättömästi syyllistyneen törkeisiin rikoksiin. Tämä sananvapauden rajoitus yksilön kunnian ja maineen suojaamiseksi sisältyy myös ihmisoikeussopimuksiin. Mutta kuten aina, lainsäädännöllä on tarkoittamattomia seurauksia, jotka voivat olla tuhoisia sananvapauden kannalta. Esimerkiksi Singapore on saanut maineen maana, jossa poliittinen johto vaientaa opposition edustajia kunnianloukkauskanteilla. Suomessa sananvapauden marttyyrina esiintyvä äärioikeistopoliitikko Jussi Halla-aho on nostanut kunnianloukkauskanteita muun muassa toimittajia vastaan, mistä jokainen voikin tehdä omat johtopäätöksensä hänen edustamiensa tahojen asenteesta sananvapauteen ja muihin ihmisoikeuksiin. Halla-aholla on aateveljiä ja -sisaria ympäri Eurooppaa. Itävaltalaisen äärioikeistopuolue FPO:n presidenttiehdokas Barbara Rosenkranz nosti kunnianloukkauskanteen, kun häntä oli kutsuttu ”kaappinatsiksi”. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin hylkäsi lopulta Rosenkranzin valituksen. Rosenkranz on muun muassa kyseenalaistanut sodan jälkeen säädetyt kansallissosialismin vastaiset lait. Nämä lait kieltävät natsiorganisaatioiden toiminnan ja natsipropagandan levittämisen sekä natsien rikosten kiistämisen. Kansallismielisen ja maahanmuuttokriittisen Rosenkranzin puoliso Horst Jakob Rosenkranz toimi pitkään Itävallan uusnatsipuolue NDP:ssä.(3)

Lainsäädännöllä voidaan ohjata yhteiskunnan ilmapiiriä vain vähäisessä määrin. Vastuu kunnianloukkauskriminalisoinnin käytännön vaikutuksista on paljossa tuomioistuimilla. Miten tulkitaan yksittäistapauksessa voimassaoleva muotoilu:

”Joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa on tuomittava kunnianloukkauksesta”(4)

Tulkinnanvaraa on paljon. Lainsäädäntö antaa tarkempaa osviittaa, kun kyseessä ovat julkisuuden henkilöt, heillä on korkeampi sietokynnys kuin niin sanotuilla tavallisilla ihmisillä. Tästä huolimatta nimenomaan politiikan parissa toimivat ihmiset tuntuvat kaikkein herkimmin turvautuvan tähän rikosnimikkeeseen.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikla 10 käsittelee sananvapautta.(5) Artiklan rajoituslauseke sallii sananvapauden rajoittamisen muun muassa ”henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi”. Tämä rajoituksen alaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on käsitellyt muun muassa tapauksessa Lingens vs. Itävalta (1986), jossa kunnianloukkaustuomion saanut toimittaja oli syyttänyt Itävallan silloista kansleria alhaisesta opportunismista ja moraalittomuudesta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi Itävallan rikoslain olevan ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa. Keskeistä oli, että mainittuja arvoarvostelmia ei voida todistaa vääriksi tai oikeiksi eikä sellaisia voi kieltää lailla.

Suomella ei ole sananvapauskysymyksissä erityisen hyvä maine. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on toistuvasti antanut Suomelle langettavia tuomioita yksityisyyden suojan suhteen. Kotimaisessa oikeuskäytännössä yksityisyyden suoja on toistuvasti ohittanut ilmaisunvapauden, kun perusoikeuksia on punnittu toisiaan vasten. On toivottavaa, että tuomioistuimet, erityisesti Korkein oikeus, korjaavat linjaansa. Avoimella yhteiskunnalla ja kansalaisvapauksilla on hintansa, joka kannattaa maksaa, vaikka sen myötä kehnolle journalismille ja epämääräisten kärjistysten heittelemiselle tuleekin lisää tilaa.

Oma kantani kunnianloukkausrikosnimikkeeseen on sama kuin kaikkiin sananvapautta rajoittaviin kriminalisointeihin. Sen käyttöala pitää rajata vain ääritapauksiin, selkeisiin valheellisten syytösten esittämiseen ja räikeään mustamaalaukseen.

Vastuu yhteiskunnallisesta ilmapiiristä ei ole vain viranomaiskoneistolla vaan lopultakin kaikilla kansalaisilla. Lähes aina parempi kirjoittaa vastine kuin tutkintapyyntö viranomaisille.

Filosofi ja historioitsija Quentin Skinner on esittänyt, että vapaan yhteiskunnan pahin uhka Euroopassa ja Yhdysvalloissa ei ole kansalaisvapauksien suora rajoittaminen esimerkiksi niin sanotun terrorismin vastaisen sodan varjolla. Sen sijaan se on vallankäytön harkinnanvaraisuuden lisääntyminen. Mitä tulkinnanvaraisempaa lainsäädäntö on, kunnianloukkauskriminalisointi tästä hyvänä esimerkkinä, sitä enemmän valtaa siirtyy poliittisen vastuun piiristä viranomaisille ja tuomioistuimille ja sitä enemmän joudumme tyytymään näiden hyväntahtoisuuteen.

Jarkko Tontti, kirjailija, lakimies, Suomen PENin puheenjohtaja

(1) ’Boob job in a bottle: The £125 gel that says it’ll make you a half-cup size bigger.’ Daily Mail 30.9.2010.

(2) ’Sinister bid to silence science.’ Daily Mail 12.11.2010.

(3) ”Closet-Nazi” in running for Austrian president. Inquirer.net. 8.3.2010. http://newsinfo.inquirer.net/inquirerheadlines/metro/view/20100308-257411/Closet-Nazi-in-running-for-Austrian-president

(4) Rikoslaki, 24 luku,  9 §. Kunnianloukkaus: Joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

(5) 10 artikla. Sananvapaus 1. Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi. 2. Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

No comment yet, add your voice below!


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *