Kuten tunnettua, kirjoja kirjoitetaan vain kahdesta aiheesta: rakkaudesta ja kuolemasta. Tämä jo kulunut tiivistys on jäänyt päähäni kieppumaan; ei vähiten siksi, että se pätee oikeastaan
…on varmasti hauskimpia lukuja Suomen laiksi kutsutussa teoksessa. Minäkin olen muistaakseni joskus julistanut ihmisen kuolleeksi. Siinä totisesti tunsi käyttävänsä valtaa. Vähän hirvitti. Mitä jos se
Runoilijat lukevat nykyään paljon tekstejään ääneen, esiintyvät baareissa ja kirjamessuilla. Minäkin teen sitä, kyllä kyllä. Mutta toisin kuin joskus terhakkana esikoisrunoilijana, en ole enää täysin
Ennen rakastin syksyä, sen jo väsynyttä auringonkiilaa. Ruskean, keltaisen ja punaisen kirjomia vaahteroita, kirpeää kosketusta poskella, kun astuu ovesta kaupungin vielä kuiville kaduille. Muistan eräänkin
Hotelli- ja konferenssielämä jatkuu. Tällä kertaa vuorossa vanha kunnon Bryssel, jossa 1990-luvulla asuin opiskelijana ja jossa nyt juuri parhaillaan kokoustamme 30 maan voimin lainauskorvauksen (PLR)
Hotellihuoneen hiljaisuuden rikkoo vain ilmastointilaitteen uupumaton jauhanta. Vaikka muodollisesti ollaan viiden tähden talossa, tuhruiset tapetit ja 1970-luvun estetiikka kertovat että Serbialla on vielä pitkä sosialistinen
Siinä. Kaikessa kiiltävässä kirjamaisuudessaan, käsikirjoituksesta kirjaksi muuttuneena. Ponnistelu on lopultakin palkitsevampaa kuin saavuttaminen. Mutta hienoahan se silti on, saada uuden kirjan lämpimäinen käteensä. Tämän valmistumisessa
Vihapuhe on vakava uhka kirjallisuudelle. Minua nimittäin pyydetään nykyään niin usein keskustelemaan sananvapauden ja vihapuheen suhteesta, että kohta en ehdi enää kirjoittaa mitään. Mutta aihe
Romaanin kirjoittamisesta toipuu parhaiten ryhtymällä runolle. Ja ehkä on hyvä silloin aloittaa kirjoittamalla kirjoittamisesta. Tämä on vaiheessa ja keskeneräinen. Kommentteja ja parannusehdotuksia otetaan vastaan, kiitos.