Menu
Kirjat
ROMAANIT, RUNOUS, ESSEET & FANTASIA
- Romaanit -
Kuvaus
Sanottua
Mediassa
Tiedot / Osta
Kuvaus
Kun oma lapsi kuolee, vanhemmat etsivät syntipukkia. Kaikkein pelottavinta on katsoa peiliin.
Kun Gretalle tuodaan suruviesti, hän tuntee helpotusta. Vihdoin voi lakata pelkäämästä, päästää irti turhasta toivosta. Gretan tytär on käyttänyt huumeita jo vuosia, päässyt välillä kuiville ja retkahtanut jälleen. Nyt hän on kuollut. Alun lamaannuksen jälkeen Greta alkaa vimmaisesti selvittää, mitä tyttären viimeisenä iltana tapahtui. Tytön isä Johannes herää katkolta muistinsa menettäneenä, mielessään epämääräinen tunne, että tytär tarvitsee apua.
Oliko Johannes tytön kanssa kun tämä kuoli?
Koskettava, kaunistelematon kuvaus riippuvuudesta ja jokaisen vanhemman pahimmasta painajaisesta.
Sanottua
”Suurimman vaikutuksen Haavassa tekee Jemina, parikymppinen päihderiippuvainen tyttö. Tontti on päässyt jotenkin noitamaisesti tytön ihon alle, kaapannut hänen harhaisen maailmansa ja terävän kielensä täydellisen uskottavasti.” Aamulehti 25.2.2021.
”Tontti on taitava kertoja. Yksi kerrallaan hän maalaa jokaisen henkilön addiktiot näkyviksi: siinä missä isä ja tytär vetävät viinaa ja huumeita, tutkijantyölleen omistautunut Greta-äiti on koukussa sosiaaliseen mediaan ja sen tykkäysten tuomaan hyväksyntään.” Turun Sanomat 19.2.2021.
”Haava on kokonaisuutena upea psykologinen tutkielma riippuvuuksista, rakkaudesta ja henkirikoksista.” Hämeen Sanomat 21.5.2021.
”Haava kertoo sydäntä särkevän tarinan vanhemmista, joiden ainoa tytär jää huumekoukkuun ja menehtyy tapaturmaisesti. Vai onko kyseessä sittenkin henkirikos?” Satakunnan Kansa 24.12.2021.
”Haava on pätevä kuvaus riippuvuuksista ja niiden synnystä.” – Keskisuomalainen ja Savon Sanomat 14.3.2021.
Mediassa
Haava Lukutoukat-ohjelmassa. 2.3.2021.
Perheen haava vuotaa Jarkko Tontin romaanissa. Hämeen Sanomat 21.5.2021.
Jarkko Tontti sepittää rosoisen perhekuvan ja kiintoisan rikostarinan. Satakunnan Kansa 24.2.2021.
Parasta juuri nyt. Kulttuuritoimitus 5.3.2021.
Painajainen, johon voi varautua. Anun ihmeelliset matkat. 19.2.2021.
Jarkko Tontti – Haava. Kirjarouvan elämää. 19.2.2021.
Jarkko Tontti – Haava. Kirjakaapin kummitus 24.2.2021.
Jarkko Tontti – Haava. Amman lukuhetki 28.3.2021.
Jarkko Tontti – Haava. Eniten minua kiinnostaa tie 2.4.2021.
Jarkko Tontin Haava äänikirjana. Kirjojen kuisketta 20.4.2021.
Tiedot / Osta
Osta: Adlibris, Suomalainen Kirjakauppa, Rosebud
Kansi: Tuuli Juusela
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789511356851
Kuvaus
Sanottua
Mediassa
Tiedot / Osta
Kuvaus
Kuolleen äidin päiväkirjoista löytyy salaisuus, joka saa riitaisat sisarukset näkemään koko perheen uusin silmin.
Aikuiset sisarukset Henrik ja Anna-Leena eivät vuosiin ole tulleet toimeen. Anna-Leena on ollut äidin uskottu, Henrik taas perheen kapinallinen. Isän varhainen kuolema on jättänyt molempiin omanlaisensa jäljet. Erimielisyys kiteytyy riitaan kesähuvilasta, joka eri perheenjäsenille merkitsi eri asioita. Sitten äitikin kuolee ja jättää jälkeensä päiväkirjat, jotka paljastavat tyrmäävän salaisuuden. Henrik ja Anna-Leena joutuvat miettimään uusiksi käsityksensä koko perheensä tarinasta, myös toisistaan.
Puhutteleva romaani tutkii sitä, mikä meidät yhdistää toisiimme.
Sanottua
”Erityisesti loppuratkaisussaan Tontti yltää siihen, mikä kirjallisuudessa on lopulta merkityksellistä. Hän onnistuu liikauttamaan sisälläni jotakin niin, että kyyneleet valuvat silmistäni. Mikä muu elämässä on lopulta merkityksellistä kuin toinen ihminen, kuulen kertojanäänen kysyvän. Mikä muu kuin ilo ja nauru, ja rakkaan ihmisen kehuminen, vaikkei siihen niin olisi aihettakaan?” – Aamulehti 23.8.2018.
”Ihmissuhteet ovat vaikeita, perhesuhteet ehdottomasti kaikkein vaikeimpia, todistaa Tontti romaanissaan. Tähän ihmiskunnan perintöön tuskin on luvassa muutosta, joten Tontin Perintö on samaan aikaan ajankohtainen ja ajaton romaani.”
– Helsingin Sanomat 26.9.2018.
”Mitä kätkeytyy edesmenneen äidin päiväkirjoihin? Mitä kaikkea eliittiperheen kulissit pitävät sisällään, ja voivatko sisarusten ristiriitaiset välit vielä eheytyä? ”
– Etelä-Suomen Sanomat 1.9.2018.
”Sisarukset ovat hahmoina mitä riemastuttavimpia karikatyyrejä suoraan tästä ajasta ja täydentävät toisiaan päähenkilöinä loistavasti. Enemmän kuin varsinaisesta merkityskadosta, Perinnössä on kyse ihmisten välisistä säröistä. Perintö rohkenee sekä haastaa älyllisesti että vedota tunteisiin.” – Nuori Voima 5-6/2018.
”Perintö on raikkaan persoonallinen, jännittävä ja puhutteleva”
– Suomen Kuvalehti 21.12.2018.
”Kahden sisaruksen välillä vuorotteleva kerronta näyttää mainiosti, miten erilaisia muistikuvia ihmisillä voi samoista tapahtumista olla.” – Turun Sanomat 22.12.2018.
”Stereotyyppinen kuva pullantuoksuisesta äidistä saa kyytiä tässä viiltävästi perhesuhteiden dynamiikkaa analysoivassa romaanissa. Tontti kuvaa traagisia tapahtumia pikantilla huumorilla höystettynä. Ansiokkaasti hän tavoittaa sisarusten välisen suhteen hienovireiset jännitteet ja syvän kiintymyksen, jota usein maustaa keskinäinen vinoilu.”
– Kaleva 29.1.2019.
Mediassa
Ydinperheahdistus on kirjailijalle pohjaton aarreaitta. YLE Puhe 24.8.2018.
Veli ja sisar valottavat perhehelvettiä Jarkko Tontin uutuusromaanissa. Helsingin Sanomat 26.9.2018.
Tiedot / Osta
Osta: Adlibris, Suomalainen Kirjakauppa, Rosebud
Kansi: Tuuli Juusela
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789511319696
Kuvaus
Sanottua
Mediassa
Tiedot / Osta
Kuvaus
Tähtitieteilijä Tiitus Toiviainen on matkalla kansainväliseen hätäkokoukseen Tokioon: asteroidi 433 Eros on ajautunut törmäyskurssille Maapallon kanssa.
Tiitus näkee itsensä avainasemassa katastrofin viime hetken torjunnassa, mutta onnettomien sattumien seurauksena hän juuttuu lentokentälle Moskovaan, ja maailmanlaajuisessa julkisuudessa pääsevätkin paistattelemaan hänen kollegansa. Vai onko sittenkään kyse sattumasta?
Sanottua
”Lento kehittelee mainion allegorian Maata kohti uhkaavasti kiitävästä 433 Eros -nimisestä asteroidista ja Tiituksen vilkkaasta halusta. ” – Helsingin Sanomat 7.10.2013.
”Erotomaani Tiitus on Eros-asteroidin asiantuntija. Eros, joka merkitsee kreikkalaisessa mytologiassa rakkauden jumalaa, lähestyy maata samalla, kun Tiitus kulkee kohti oman elämänsä suurta ratkaisua.” – Savon Sanomat 13.10.2013 ja Keskisuomalainen 12.10.2013.
”Romaaniin mahtuu eksistentiaalista huimausta ihmiskunnan kosmisen haurauden edessä, ihmisten ja taivaankappaleiden etäisyyden mittailua, ahtaiden matkustamojen ja yli-innokkaiden turvatarkastusten slapstick-komediaa, erasmusrotterdamilaista naurua lajimme hulluudelle, itsekeskeisyydelle ja laumasieluisuudelle.” – Kiiltomato 6.11.2013.
”Juonenkäänteet tuovat mieleen Remeksen ekotrillerit. Lakimies-kirjailija Tontti iskee kuitenkin syvemmälle.” – Ilta-Sanomat Sunnuntai-liite 23.11.2013.
”Jarkko Tontin Lento-teoksessa rakkaudet ovat nopeita suorituksia. ” – Aamulehti 5.12.2013.
”Lento on sujuvasti kirjoitettu, rakenteeltaan hallittu romaani.” – Parnasso 1/2014.
Mediassa
Erotiikkaa maailmanlopun edellä. Helsingin Sanomat 7. lokakuuta 2013.
Jarkko Tontti – Lento. Keskisuomalainen 12. lokuuta 2013.
Kulttuuri kukoistaa 9. joulukuuta 2013.
Kirjakaapin kummitus. 10. helmikuuta 2014.
Tiedot / Osta
Osta: Adlibris, Suomalainen Kirjakauppa, Rosebud
Muualla: Lento Facebookissa
Kansi: Piia Aho
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-27374-5.
Kuvaus
Sanottua
Mediassa
Tiedot / Osta
Kuvaus
Virkamiesjuristi Sami ja kansanedustajan avustaja Karoliina ovat juuri eronneet. Eläkkeelle jäänyt hammaslääkäri Pirkko taas etsii uutta sisältöä elämäänsä. Kaikkia kolmea yhdistää yksi asia – sama kuntosali.
Etäältä katsottuna Sami ja Karoliina näyttävät pinnallisilta uraohjuksilta, joiden suurin suru on odotettavissa oleva läskisodan tappio, henkilökohtaisen Tali-Ihantalan taistelun häviäminen. Heidän elämäänsä seuraava Pirkko on löytänyt eläkepäiviinsä sisällön aktiivisena blogikirjoittajana ja osapäiväisenä stalkkerina, salakatselijana. Salilla kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä ensi alkuun näyttää.
Sali piirtää tarkan kuvan tyhjästä elämästä, joka ei täyty samaantahtiin kalenterin kanssa. Elämästä, jossa oman kropan kiinteänä pitämisestä on tullut synonyymi elämänhallinnalle. Tontti kurkistaa politiikan vinoutuneen maailman kulisseihin ja itseensä rakastuneihin pelureihin. Sali on myös kertomus siitä, kuinka Suomen historian kipupisteet voivat herätä henkiin vielä useiden sukupolvien jälkeen. Ja kuinka kaikkia ihmisiä yhdistää kaipuu rakkauteen, rakastamisen vaikeudesta huolimatta.”
Sanottua
”Mielet kyllä häilähtelevät, hetkin peräti lyyrisesti, ja Tontin kieli on antelias…Päähenkilöt Tontti kuitenkin rakentaa ihan viehättävästi. He eivät juuri kohtaa, paitsi satunnaisesti, tovin, ja ovat sitten taas yksin. Tämmöinen alakuloinen perusvärinä on Tontissa kauneinta. Se ei tunnu koristeelta. Sitä on Tontin lyriikassa paljon.” – Tarja Pulli. Parnasso 5/2011.
”…ilahduttavan raikasta kerrontaa, jossa juoni etenee kuin leikitellen oivaltavan kielenkäytön tukemana.” – Helsingin Uutiset 15.10.2011. Turkulainen 15.10.2011. Vantaan Sanomat 15.10.2011.
”Pienessä sivumäärässä Tontti onnistuu luomaan suurta draamaa.”
– Oulun ylioppilaslehti 9/2011.
”Nautittavimmillaan Sali on kuntoilun kuvailussa, jossa Tontti taitaa olennaisen. Lukija samalla ymmärtää ja pudistelee epäuskoisesti päätään mielipuolisina rehkiville raukoille….Aivan kuten Tontin esikoisromaanissa Luokkakokous, myös Salissa naiset vievät ja miehet vikisevät. Sympaatttista.” – Antti Berg. Käkriäinen 4/2011.
”Sujuvasti kirjoitettua proosaa.” – Marja Sulin. Lakimiesuutiset 7/2011.
”Hauska, ajatuksia herättävä teos.” – Iltalehti Ilona 21.9.2011.
“Pidin kirjasta. (…) Luin kirjan reippaaseen tahtiin viikonlopussa. Kirjoitustyyli oli hyvä, teksti rullasi eteenpäin. Tämän perusteella myös Tontin esikoinen, Luokkakokous, alkoi kiinnostaa.”
– Aamuvirkku Yksisarvinen, 27.9.2011.
”Inhimillisyydestä täydet pisteet.” – Kulttuuri kukoistaa 25.9.2011.
”Miten näin tylsistä tyypeistä saa mitään irti? Kyllä saa, kun osaa. Tarkasti Tontti kuvaa aikaa, herkästi havainnoiden.” – Kirjojen takana 18.4.2012.
Mediassa
Kaiken voi lukea! 17. elokuuta 2012.
Olemattoman timantin hiojat. 16. heinäkuuta 2012.
Pakosta yhdessä. City-lehti 6. marraskuuta 2011.
Blogit ja Facebook näkyvät suomalaisessa kaunokirjallisuudessa.
Kirjahylly 17. maaliskuuta 2013.
Liinan lukupäiväkirja 10. syyskuuta 2015.
Video: keskustelu kustannuspäällikkö Jyri Hännisen kanssa
Tiedot / Osta
Osta: Adlibris, Rosebud, Suomalainen Kirjakauppa
Muualla: Sali Facebookissa
Kansi: Mika Perkiökangas
Kustantaja: Helsinki-kirjat & Otava (e-kirja)
ISBN: 978-952-5874-69-3
Kuvaus
Sanottua
Mediassa
Tiedot / Osta
Kuvaus
Luokkakokous on sukupolviromaani kolmekymppisten menestyjien illuusioista ja illuusiottomuudesta.
Matias ja Toni ovat lapsuudenystävyksiä, jotka pitävät edelleen yhtä, vaikka he ovatkin kasvaneet eri suuntiin. Matias tekee historian väitöskirjaa, rakastaa museoita ja kaikkea vanhaa ja vieroksuu kännyköitä ja sähköpostia. Toni taas työskentelee it-alalla ja haaveilee omasta yrityksestä. Romaanin tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä kun entinen luokkatoveri Emmi pyytää ystävyksiltä apua luokkakokouksen järjestämisessä. Emmi on Matiaksen entinen rakastettu – ja niin myös Tonin. Molemmat rakastavat Emmiä edelleen ja tapailevat – toisistaan tietämättä. Teoksen tapahtumat huipentuvat luokkakokouspäivään, se on kummallekin miehelle monella tapaa kasvamisen paikka.
Sanottua
”Romaani on tarkka, humaani kuvaus kolmikymppisten sukupolvesta, ystävyydestä, identiteetin etsimisestä ja olemassaolon mielekkyydestä.” – Helsingin Sanomat 28.7.2007.
”Otavalla on nyt tallissaan armoitettuja aikalaiskuvaajia ja ’sukupolvensa tulkkeja’, jos termihirvitys sallitaan: Itkonen, Jarkko Tontti, Kjell Westö.” – Parnasso 6/2007.
”Luokkakokous on silti niin hyvä sukupolviromaani, että sille on vaivalloista löytää kunnon vertailukohtaa nykykirjallisuudestamme.” – Opettaja 44-45/2007.
”Runoilijana aloittaneen Tontin proosaesikoinen on rakenteeltaan tiivis ja varsinkin dialogiosuuksissa hurmaavan häijyä kieltä.” – Aamulehti 25.8.2007.
”Mutta upean romaanin Tontti on luonut aiheesta.” – KirjaIN 4/2007.
”Hetkissä vilahtaa miellyttävä tunnistamisen tunne. Sitä paitsi Tontti virittää niin monta koukkua, että kirja on luettava kerralla.” – Olivia 8/2007.
”Kerrassaan vetävä romaani.” – Seura 26.10.2007.
”Tontti on rakentanut romaaninsa huolellisesti, siihen mahtuu yllättävän paljon asiaa, analyysia ja historiallista ristivalotusta.” – Anun ihmeelliset matkat 30.6.2015.
Mediassa
Muisteleminen alkaa kolmekymppisenä. Helsingin Sanomat 23. elokuuta 2007.
Jäljen ääni. 25. elokuuta 2007.
Kolmekymppisten elämä on tulpan takana. Etelä-Suomen Sanomat / Verkkomaisteri 26. elokuuta 2007.
Rakkauden illuusion ja kuolevaisuuden kohtaamisesta. Keskipohjanmaa 23. syyskuuta 2007.
Osaan kyllä myös lukea. 15. lokuuta 2007.
Lumikin luetut 27. maaliskuuta 2008.
Anun ihmeelliset matkat 30. kesäkuuta 2015.
Jarkko Tontti – lakimiehestä kirjailijaksi. VETUS Et NOVA 7. heinäkuuta 2017.
Tiedot / Osta
Osta: Rosebud, Suomalainen Kirjakauppa
Kovakantisena: Rosebud
Muualla: Luokkakokous Facebookissa
Kansi: Piia Aho
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-22083-1
- Runous -
Kuvaus
Sanottua
Mediassa
Tiedot / Osta
Kuvaus
Runoilijan alter ego Jacasser palaa teoksessa Kangasalan ja Jerusalemin
runot parrasvaloihin 15 vuoden tauon jälkeen. Teoksen säkeissä ja
proosarunoissa Jacasser on milloin pieni koululainen Pirkanmaalla tai
sivistystä Helsingissä ahmiva nuori intellektuelli – tai sitten Euroopan
ydintä ja reunoja koluava matkamies. Lopussa Jacasser päätyy vielä
vanhemman kulttuurin äärelle Jerusalemiin, alituisen pelon ilmapiiriin
ja jättää kokemistavalleen ominaisen leikin sikseen.
Tampereella syntynyt, Helsingissä vakituisesti asuva Jarkko Tontti (s.
1971) on kirjoittanut 15 kaunokirjallista teosta. Kangasalan ja
Jerusalemin runot on hänen neljäs runokokoelmansa. Edellinen kokoelma,
2020 ilmestynyt Lain laita, oli Runeberg-palkintoehdokkaana. Ennen
kirjailijauraansa hän työskenteli juridiikan parissa.
Sanottua
”Monipuolisena kirjailijana tunnetun Tontin runoille on ominaista satiirinen tykitys ja fabulointi. Varsinkin alter egon nimikkokokoelma Jacasser (2009) sisältää villiä aikamatkailua, muodonmuutoksia ja roolileikkejä.
Tontin neljäs kokoelma Kangasalan ja Jerusalemin runot merkitsee Jacasserin paluuta, mutta seestyneenä ja rauhoittuneena.”
– Helsingin Sanomat 13.6.2024.
”Jarkko Tontti ja Jacasser ovat löytäneet hyvän lentokorkeuden. Teksti on vapautunutta ja katse on maailmassa, elämässä ja sen moninaisuudessa”
”Kangasalan ja Jerusalemin runot tuntuu monessa kohtaa puolustavan runouden olemassaoloa maailmassa, jossa entisenlainen kirjallinen sivistys on rapistumassa.”
– Milka Luhtaniemi. Kirjamaa 9.4.2024.
Mediassa
Tiedot / Osta
Osta: Adlibris, Rosebud, Suomalainen Kirjakauppa, Aviador.
Kansi: Satu Enstedt
Typografia ja taitto: Iiris Kallunki
Kustantaja: Aviador
ISBN: 9789523812307
Kuvaus
Sanottua
Mediassa
Tiedot / Osta
Kuvaus
Runeberg-palkintoehdokas 2020.
”Poets are the unacknowledged legislators of the world.” − Percy Bysshe Shelley, A Defence of Poetry
Mikä elämässämme on pysyvää ja mikä ohimenevää? Mikä oikein ja mikä väärin? Kumpi on enemmän totta, ulkoinen vai sisäinen maailmamme? Mitä voimme muuttaa ja mitä emme? Mitä on inhimillinen todellisuus lakien takana?
Sekä lain että runouden perinpohjaisesti tunteva, sekä juristina että vapaana kirjailijana toimineen Jarkko Tontin kolmas runokokoelma kysyy riviensä väleissä isoja kysymyksiä – mutta jättää myös lukijalle tilaa etsiä omia vastauksiaan.
Sanottua
”Lopputulos on herkullisen ironinen sääntöviidakko, joka hellällä tavalla korostaa epätäydellisyyttämme. Täydellisinä emme niin kiinnostavia olisikaan, että meistä runoja kannattaisi kirjoittaa. Uutuus ei kuitenkaan ole silkkaa lakitekstiä, vaan vielä toimivampia ovat sen sekaan ripotellut proosa- ja säemuotoiset runot. Haikeita keski-iän mielenmaisemia hän kuvaa kauniisti, parhaimmillaan mestarillisesti.” – Helsingin Sanomat 29.3.2020.
”Tontti havainnoi elämän pieniä absurdeja liikahduksia ja tekee ironisia yhteiskunnallisia huomioita. Rakkautta pohditaan humoristiseen sävyyn, silti tosissaan.” – Suomen Kuvalehti 13/2020.
”Kevätsesongin kiinnostavimmissa runokokoelmissa lähestytään todellisuutta sen kaikissa olomuodoissa. Juridiikkaa ja lyriikkaa taidokkaasti yhdistelevä Jarkko Tontti tietää, että mahdollisia maailmoja on monia. Kumpi on enemmän totta, ulkoinen vai sisäinen, hän kysyy. Vastaus on oikein käyttökelpoinen myös siviilissä, runotodellisuuden ulkopuolella. Tontin mukaan ehdottomia lakeja ynnä lainalaisuuksia ei ole, sillä aina löytyy poikkeuksia ja halkeamia pääsäännön kyljessä. ”Toisaalta” on Tontin mielestä jokaisen kielen kaunein sana.” – Kauppalehti 16.4.2020.
”Runokokoelma on riemastuttava sekoitus erilaisia tyylejä. Lainsäädäntö ja pykäläviidakko saavat runoilija ja juristi Tontin käsissä hurmaavan tuuletuksen absurdismin vankassa hengessä. Siksi on riemullista lukea tällaista loistavaa runokirjaa kuin Lain laita.” – Kulttuuritoimitus 18.3.2020.
”Syvempi yhteys lain ja runon välille muodostuu Lain laidassa vähitellen. Kaikkiaankin Tontin runot virittävät kokemaan ja pohtimaan elämänkokoisia aiheita. Se on arvokas etuoikeus.” – Turun Sanomat 10.7.2020.
”Lämmin hienovaraisuus, jolla Tontti kuvaa yhteiskunnassa saavutettua arjen turvallista kauheutta ja tasapainotilaa, on teoksen kiistattomin ansio – unohtamatta sitä, että Lain laita on lakitekstin ja runouden onnistunut seos.” – Runouslehti Tuli & Savu 3/2020.
”Tontin runomaailma on omalla tavallaan hyvinkin nerudalainen, melankolis-romanttinen ja ironisen ilkamoiva. Arkiset velvollisuudet ovat yksi asia, päänsisäinen vapaus ja tunteen avaruus toinen. Tontilla on rohkeutta olla lapsenomaisen ymmällään elämän suurten kysymysten ja aikalaishulluuden ilmentymien äärellä.” – Kiiltomato 24.5.2021.
Mediassa
Haastattelu teoksesta Vanhan kirjallisuuden päivillä 26. kesäkuuta 2020.
YLE Radio 1 Kulttuuriykkönen 2. huhtikuuta 2020.
Ulkoiset ja sisäiset maailmamme. Kauppalehti 15. huhtikuuta 2020.
Lait ja runot ovat kuin kaksi marjaa. Turun Sanomat 10.7.2020.
Tiedot / Osta
Osta: Adlibris, Aviador, Rosebud, Suomalainen Kirjakauppa.
Kansi ja taitto: Jonna Nisu
Kustantaja: Aviador
ISBN: 978-952-7347-27-0
Kuvaus
Arviot
Käännökset
Tiedot / Osta
Kuvaus
Jarkko Tontin runokokoelma Jacasser on herkullinen yhdistelmä itseironiaa ja paatosta.
Jacasser ei usko talveen,
vaikka pihalla lumiukko jo seisoo jäyhänä,
lyö puukolla myöhästynyttä muuttolintua,
ei usko ennen sormien kohmettumista
ei koskaan usko Jacasser ennen
oman lihan kertomaa.
Arviot
”Jacasser on tehnyt miehen työn, ja nyt sekä hän että lukija ovat ansainneet levon.” – Helsingin Sanomat 11.12.2009.
”Pidän Tontin uusinta hänen toistaiseksi parhaimpana teoksenaan.” – Kirjallisuudentutkija Outi Oja. Nuori Voima 1/2010.
”Jarkko Tontin toinen runokokoelma Jacasser on niin trendikäs kuin runokokoelman nyt on mahdollista olla!” – Runouslehti Tuli & Savu 4/2009.
”Roolihenkilö Jacasser pohtii, historiaa, politiikkaa, lapsuutta, isyyttä, rakkautta, ystävyyttä ja yksinäisyyttä sekä kirjojen ja kirjoittamisen merkitystä.” – Suomen Kuvalehti 5/2010.
”Jarkko Tontti ei ole vielä neljääkymmentäkään, mutta hänen runollinen alter egonsa on vuosisatamme mies ja enemmänkin.” – Kauppalehti Optio 29.10.2009.
”Jacasser-hahmo liikkuu kirjallisuushistoriassa, heittelee nimiä ja juhlii kulttuurin monimuotoisuutta. Koska Tontti kirjoittaa vetävästi, lukijan sormi ei jää suuhun.” – KirjaIN Kirjallisuuden vuosikirja 2010.
Mediassa
Hannu Waarala. Savon sanomat 26.8.2009 ja Keskisuomalainen 27.8.2009.
Jani Saxell: Taiteilijan omakuva kahdelta vuosituhannelta. Kiiltomato 9.11.2009.
Venla Rossi: Jarkko Tontti piirtää modernin miehen ääriviivoja. Runouslehti Tuli & Savu 4/2009.
Jarkko Tontti – Jacasser. Käytännöllisiä kokeiluja kirjojen kanssa 1. kesäkuuta 2014.
Jarkko Tontti – Jacasser. Päiväni ovat luetut 12. helmikuuta 2014.
Jarkko Tontti – Jacasser. Kirja vieköön! 18. syyskuuta 2017.
Laura Honkasalon kirja-arvio. Iltalehti Ilona 2.9.2009.
Esa Mäkijärven kirja-arvio. KirjaIN Kirjallisuuden vuosikirja 2010.
Käännökset
Runoja kreikaksi teoksesta Jacasser. Käännös Despina Pirketti.
Runoja sloveniaksi teoksista Vuosikirja ja Jacasser. Käännös Barbara Simoniti. Slovenski PEN 2011.
Tiedot / Osta
Kuvaus
Arviot
Käännökset
Tiedot / Osta
Kuvaus
Helsingin Sanomien esikoispalkintofinalisti 2006.
Kalevi Jäntin palkinto 2006.
Jarkko Tontin esikoisrunokokoelma Vuosikirja ilmestyi maaliskuussa 2006. Kokoelman moniulotteiset runot kuljettavat vuodenaikoja kaupungissa ja taipuvat vakavasta hillittömään huumoriin.
Arviot
”Esikoisrunoilija Jarkko Tontin Vuosikirja on ylenpalttinen kokoelma.” – Helsingin Sanomat 3.5.2006.
”Hallitussa Vuosikirjassa on ajatusta ja kirjoittamisen helppoutta, hyvää ja luettavaa.” – Suomen Kuvalehti 21/2006.
”Vuosikirja on moneen suuntaan avautuva, lukuisia ääniä, sävyjä ja tyylejä yhdistävä teos.” – Kiiltomato 3.4.2006.
”Runot kuvaavat ihmisen historiaa väkivallan ja vallantavoittelun historiaksi. Silti ihmis- ja maailmankuvassa on jotain kauttaaltaan herkkää ja sileänpehmeää, myös silloin kun aiheena on kuolema.” – Runouslehti Tuli & Savu 1/2007.
”Vuosikirja on hiottu esikoinen, joka monialaisuutensa vuoksi vaatiikin aika lailla lukijalta. Tontin runoilijanote kuitenkin palkitsee.” – Aamulehti 29.4.2006.
Palkinnot
Helsingin Sanomien esikoispalkintofinalisti 2006.
Kalevi Jäntin palkinto 2006.
”Jarkko Tontti tulee suomalaiseen runouteen varmaotteisella, luontevalla ja levollisesti hengittävällä säkeellä. Vuosikirjan historiallisissa näyissä kuulemme haavikkolaisia äänenpainoja, komeissa roolirunoissa mahdikkaat kuvat taittuvat monipohjaiseen ironiaan. Tekijällä on silmää myös parodialle ja pastissille, jotka tuovat teokseen äkkikäänteitä ja yllätyksiä. Tontin instrumentti taipuu myös intiimiin kuvastoon ja sanontaan. Runsaus, monipohjaisuus, huumori ovat tämän kiinnostavan esikoiskokoelman tunnusmerkkejä.”
– Kalevi Jäntin palkintolautakunnan perustelut
Mediassa
Niina Holm: Historiaa kirjoittamassa. Kiiltomato 3. huhtikuuta 2006.
Jarkko Tontti: Vuosikirja. Eniten minua kiinnostaa tie 12. heinäkuuta 2017.
Käännökset
Runo Synopsis tšekiksi. Käännös Jitka Hanušová. Runoo1 2020.
Zwei Gedichte. Ort der Augen. 1/2018. Käännös / Aus dem Finnishcen von Stefan Moster.
Runoja kroatiaksi. Vidi, poezija! 2017. Käännös Tomica Bajsić.
Runo Synopsis romaniaksi. Käännös Sigrid Crasnean. Observator Cultural 18. mai 2017 (Nr. 872)
Runoja venäjäksi teoksesta Vuosikirja. Käännös Sergej Zavjalov. Воздух Журнал поэзии 3/2007.
Runo portugaliksi teoksesta Vuosikirja. Käännös Ana Soares ja Merja Mettos-Pereira. Revista Confraria 1/2009.
Tiedot / Osta
- Esseet -
Kuvaus
Esipuhe
Mediassa
Tiedot / Osta
Kuvaus
Jarkko Tontti pureutuu aikamme ja kulttuurimme keskeisiin kysymyksiin puolustaen liberaalia demokratiaa. Siitä joku taatusti suuttuu.
Heimoistunut identiteettipolitiikka, woke-aktivismi ja jyrkkä kansallismielisyys uhkaavat liberaalia demokratiaa ennen kokemattomalla tavalla. Ääripäät jyräävät, maltilliset ovat vaiti ja hämmennyksissä.
Jollakin tasolla kiivailijat ovat epäilemättä oikeilla jäljillä. Kiukkuun ja kiivailuun tuntuu olevan ymmärrettävät syynsä. Mutta tarkoittaako ymmärtäminen hyväksymistä? ”Tarkoitus pyhittää keinot” on toimintaperiaate, johon suuri osa ihmiskunnasta hassahtaa vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen.
Voiko syrjinnällä vastustaa syrjintää? Maapallon elonkehän säilyminen on ihmiskunnan kohtalonkysymys, mutta oikeuttaako tämä huoli linkolalaisen ekototalitarismin ja alarmistisen ilmastohysterian? Entä sananvapaus? Sen puolustajat ovat kaikonneet olemattomiin muutamassa vuodessa.
Voisiko yhteiskunnan laittaa terapeutin sohvalle? Kuunteleeko kukaan kirjallisuuden kuiskausta? Entä kirjallisuuden näennäinen kulttuurinen vastakohta, räiskähtelevät supersankarielokuvat? Miksi ne elävät hurjaa nousukautta juuri nyt ja ovat muuttuneet kaikkien tuntemaksi kulttuuriseksi koodistoksi?
Tarkoituksista ja keinoista täydentää Jarkko Tontin esseekirjatrilogian, jonka aikaisemmat osat ovat Koti, uskonto ja isänmaa (2011) ja Viisastuminen sallittu (2016). Se on aikalaisanalytiikkaa yhteiskunnan tilasta ja ihmiskunnan mielenmaisemista 2020-luvun alussa.
Jarkko Tontti, kirjailija, OTT. Hän on julkaissut useita romaaneja, esseekokoelmia ja runoteoksia vuodesta 2006 lähtien.
Esipuhe
Vuonna 2016 ilmestyneen esseekokoelman Viisastuminen sallittu
esipuheessa kiitin palautteesta, jota olin saanut vuonna 2011
ilmestyneestä ensimmäisestä esseekirjastani Koti, uskonto ja isänmaa.
Teen nyt samoin. Kiitos yksityisistä ja julkisista kommenteista.
Erityisesti kielteisistä. Olen ottanut palautteen vakavasti ja muuttanut
mieltäni, kun se on ollut perusteltua. Tosin en aina siihen suuntaan
kuin palautteen antajat ehkä toivoivat.
Mahdollisimman avointa keskustelua ja laajaa sananvapautta parempaa
tapaa viisastua ei vielä ole keksitty. Kun erilaiset mielipiteet iskevät
toisiaan vasten, lopulta löytyy niistä kestävin.
Kuten aikaisemmat esseeteokset, myös Tarkoituksista ja keinoista on
aikalaispohdintaa yhteiskunnan ja kulttuurin tilasta. Etsin ajanhenkeä,
Zeitgeistia, erityisesti kirjallisuuden, politiikan ja filosofian
näkökulmista.
2020-luvulla heimoistunut identiteettipolitiikka, punavihreä
woke-aktivismi ja jyrkkä kansallismielisyys uhkaavat liberaalia
demokratiaa ennenkokemattomalla tavalla. Ääripäät jyräävät, maltilliset
ovat vaiti ja hämmennyksissä, ja heitä on entistä vähemmän.
Monessa mielessä ääripäiden kiivailijat tuntuvat olevan oikeilla
jäljillä. Syrjintä ja vähemmistöjen vainoaminen on ollut vuosituhansien
ajan jokapäiväistä kaikkialla maapallolla. Maailmantalouden
globalisaatio on taloustilastoja katsomalla ollut valtaisa menestys.
Kaikki eivät silti ole hyötyneet, tai siltä heistä ainakin tuntuu.
Trumpistit, Brexitin kannattajat ja muut kansallismieliset protestoijat
ovat antaneet äänen niille, jotka uskovat, ettei heidän asemansa ole
parantunut. He kokevat vahvasti, että eliitit pilkkaavat ja halveksivat
heitä.
Kiukkuun ja kiivailuun tuntuu olevan ymmärrettävät syynsä. Mutta
tarkoittaako ymmärtäminen hyväksymistä?
Oikeuttaako päämäärä keinot?
Jos woke-aktivistien tyyliin kyttäämme pakkomielteisesti ihmisten
sukupuolia, seksuaalisuuksia ja etnistä taustaa ja laskeskelemme eri
ryhmien edustuksia milloin missäkin, toistamme menneiden aikojen
rasistien toimintatapoja, kun nämä luokittelivat ja arvottivat ihmisiä
ihonvärin mukaan. Eikö ihminen pikemminkin pitäisi nähdä yksilönä, ei
vain jonkin identiteettiryhmän ”edustajana”?
”Tarkoitus pyhittää keinot” on toimintaperiaate, johon suuri osa
ihmiskunnasta hassahtaa vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen.
1900-luvulla valtavan suuri osa maapallon väestöstä uskoi vilpittömästi,
että siirtymällä markkinataloudesta komentotalouteen ja liberaalista
demokratiasta sosialistiseen yksipuoluejärjestelmään ihmiskunta pääsisi
eroon köyhyydestä ja ihmisten vuosituhantisesta riistosta. Se oli
vuosisadan suurin virhepäätelmä, jonka taustalla kuitenkin oli
perusteltu tavoite tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta.
Sama virhepäätelmä toistuu yhä uudestaan. Ilmastonmuutos on ihmiskunnan
kohtalonkysymys. Mutta oikeuttaako tämä huoli linkolalaisen
ekototalitarismin tai alarmistisen ilmastohysterian? Ovatko
komentotalous ja demokratian alasajo välttämättömiä, jotta luonto
voitaisiin pelastaa, kuten kaikkien tuntema ekoprofeetta ja hänen
seuraajansa julistavat? Kannattaisiko keskittyä oikeasti tehokkaisiin
toimiin kuten ydinvoimaan sen sijaan, että hyvesignaloi Kallion kaduilla
luomuideologiaa mainostavalla kangaskassilla? Pentti Linkola on Suomessa
erikoislaatuisessa asemassa. Yli puoluerajojen arvostetaan natsismia
kannattanutta vihreää ihmisvihaajaa, jolle tarkoitus pyhittää keinot oli
perustava periaate. Miten tämä on mahdollista? Ja mitä se kertoo
suomalaisuudesta?
Entä sananvapaus? Senkin suhteen tarkoitus pyhittää keinot -periaate
johtaa ongelmiin. Onko kriminalisointi oikea keino vastustaa niin
sanottua vihapuhetta? Vai pitäisikö vihaiseen puheeseen vastata
rauhallisella puheella? Olisiko parempi kirjoittaa vastine kuin
tutkintapyyntö poliisille? Sananvapauden puolustajat ovat viime vuosina
kaikonneet lähes olemattomiin. Valistusfilosofi Voltairen nimiin
laitettu lausahdus ”Olen eri mieltä kanssasi, mutta puolustan kuolemaani
asti oikeuttasi sanoa mielipiteesi” on erinomainen lähtökohta
sananvapauskeskusteluihin. Juuri kukaan ei enää toimi sen mukaan. Vain
omia ja samaa mieltä olevien sananvapautta puolustetaan.
Vihapuhehysteria ja identiteettipoliittinen loukkaantumiskulttuuri
rapauttavat sananvapautta ennennäkemättömällä tavalla. Viisikymmentä
vuotta Hannu Salaman jumalanpilkkatuomion jälkeen juuri kukaan ei
taiteen kentälläkään enää puolusta laajaa sananvapautta.
Onko tilanne toivoton?
Voisiko yhteiskunnan laittaa terapeutin sohvalle? Auttaisiko
tiedostamattomista ylisukupolvisista traumoista puhuminen, kuten
potilasta voi auttaa terapeutille lapsuuden kokemuksista avautuminen?
Löytyisikö somekiukulle syy läheltä, jokaisen ihmisen omasta
elämänhistoriasta? Kirjailijana kerron oman esimerkkini, kuinka
lapsuuden vaikutus omaan elämään valkenee vasta vuosien terapiassa. Entä
ihmisyhteisöjen traumat, olemmeko tuomittuja oirehtimaan ja toistamaan
niitäkin kuten omia varhaisia kokemuksiamme? Mitä jäi sanomatta, kun
Suomen 100-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 2017? Toistavatko unkarilaiset
ja puolalaiset tiedostamattaan sosialismin traumaa 2000-luvun
kansallismielisessä uhossaan? Onko woke-aktivismi ihmiskunnan
vuosituhantisen syrjinnän toistamista, tiedostamatonta vanhan
uusintamista vähän eri näköisenä pakettina? Onko poliittinen vasemmisto
ikuisesta ikuiseen tuomittu toistamaan 1970-luvun virheitään, kun niin
sanotut taistolaiset haaveilivat vallankumouksesta ja demokratian
lakkauttamisesta?
Palaavatko yhteisöjen torjutut traumat säännöllisin väliajoin kaikkialla
maailmassa?
Entä kirjallisuus? Kirjailija kysyy, onko sillä enää sijaa maailmassa,
jossa oman totuuden huutaminen ja heimoistuminen ovat lähtökohtia.
Kuunteleeko kukaan kirjallisuuden kuiskausta? Miten kirjailijat
hahmottivat Euroopan unionin esikuvan Itävallan monikulttuurisen
keisarikunnan hajoamisen ja voisiko siitä ottaa oppia Euroopan
nykyongelmissa? Ovatko kirjailijat vaienneet 2000-luvulla, vai eikö
heitä enää osata kuunnella?
Helsingissä, Snellmaninkadulla 22. kesäkuuta 2022
Jarkko Tontti
Mediassa
Identiteettipolitiikka ja liberalismi. Futucast 2.5.2023.
Samuli Suonpään kanssa Ivan Puopolon vieraana 23.11.2022.
YLE Radio 1 Politiikkaradiossa Linda Pelkosen vieraana 15.9.2022.
Ruben Stillerin ohjelmassa 16.9.2022 YLE Radio 1.
Jorma Mellerin Vapaavuoro 17.10.2022.
Jussi K. Niemelä: Hulluudesta ja aikalaishulluudesta A.D, 2022. 6.11.2022.
”Jarkko Tontin esseet puolustavat viimeiseen asti sananvapautta. Demokraattinen yhteiskunta perustuu avoimelle keskustelulle, eikä toisinajattelijoiden suita saa tukkia.” – Turun Sanomat 5.1.2023.
”Tontin juuret ovat toisaalta mannermaisessa filosofiassa, toisaalta scifissä ja supersankarisarjakuvissa. Kokoelman parhaat esseet käsittelevätkin kulttuuria yllättävistä kulmista.” – Helsingin Sanomat 7.1.2023.
Pekka Saurin kanssa Puheenaihe-podcastissa 27.1.2023.
Tiedot / Osta
Osta: Adlibris, Suomalainen Kirjakauppa, Rosebud, Docendo.
Kustantaja: Docendo
ISBN: 978-952-382-404-1
Sisällys:
Johdannoksi
Identiteettipolitiikan tuhoista
Oireista ja lääkkeistä
Supersankareista
Kirjailijoiden vaikenemisesta, natseista ja holokaustista
Liberaaleista, konservatiiveista ja uskonnoista
Sananvapauden alasajosta
Pentti Linkolasta ja planeetan kokoisista virheistä
Taistolaisuudesta ja laitavasemmiston ikuisesta paluusta
Euroopan unionista, saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta ja
masokismista
Kuvaus
Esipuhe
Arviot
Tiedot / Osta
Kuvaus
Viisastuminen sallittu sisältää yllättäviä väitteitä ja pöydälle nostettuja kissoja. Esseiden teemat kiertyvät kirjallisuuden, filosofian ja politiikan ympärille, ja aiheet vaihtelevat kirjailijoiden välisestä kateudesta 1990-luvun zeitgeistiin ja tekijänoikeuskiistojen veriseen historiaan.
Keskeiseksi tekstiksi nousee essee, jossa Tontti kuvaa työskentelyään Vihreän eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä. Tontti, kuten moni muu viiteryhmänsä edustaja, piti Vihreitä ilman muuta parhaana vaihtoehtona poliittisella kentällä. Mutta puolueen sisäpiirissä Tontti näki amatöörimäistä toimintaa ja väkevää epäjohdonmukaisuutta niin poliittisen sisällön kuin toiminnan suhteen. Lopulta Tontti erosi tehtävästa ja puolueesta. Nyt Tontti paljastaa samaan aikaan karmivasti ja ääneennaurattavasti miltä elämä kulisseissa todella näytti.
SISÄLLYS
Aluksi
Kaksituhattaluvun Zeitgeist
Muistamisesta, unohtamisesta ja anteeksiantamisesta
Kirjailijana olemisesta ja kirjallisuuden tulevaisuudesta
Ennakkoluuloista
Suvereenista ja vapaudesta
Muutama juristikirjailija
Yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta
Esipuhe
Vuonna 2011 ilmestyneen esseekokoelman Koti, uskonto ja isänmaa esipuheessa kirjoitin, että viisastuminen on sallittua, jopa suotavaa. Hetkittäin haluaisin uskoa, että olen toiminut tämän ideaalin mukaan. Välillä pelkään, että en ole.
Vuodesta 2011 maailma on muuttunut, ja minä olen muuttanut mieltäni monesta asiasta, kun riittäviä perusteita on löytynyt. Kiitos saamastani palautteesta. Sen myötä olen ajatellut perusteellisimmin. Kaiken pohdiskelun kulmakivi on ja pitää olla itsekritiikki, ankara omien ennakkoluulojen ja päähänpinttymien kyseenalaistaminen.
Voi myös olla niin, että kyse on vain muutoksesta, ei niinkään muuttumisesta viisaammaksi, vaan vain toisenlaiseksi. Ihmisenä oleminen on sokean hapuilua pimeässä huoneessa. Tämän kirjan kirjoitukset kertovat siitä, mitä käsiini pimeydessä on sattunut ja mitä kuvittelen löytäneeni.
Kirjoitukset kiertyvät tavalla tai toisella kolmen teeman ympärille: politiikan, filosofian ja kirjallisuuden. Kaikki kolme aihetta vuotavat ja valuvat toisiinsa. Esseekirjallisuuden tärkein sana on silti minä. Essee ei ole tiedettä tai journalismia, vaan omakohtaista pohdintaa, yksityisestä edetään yleiseen ja toisinpäin. Taide, kirjallisuus ja filosofia ovat yhteisiä asioita, kuten politiikkakin, tai ainakin niiden pitäisi olla. Niistä saa ja pitää olla eri mieltä. Juuri se on niiden tapa olla olemassa.
Snellmaninkadulla elokuussa 2016
Jarkko Tontti
Arviot
”Kaiken kaikkiaan kyseessä on viisas esseekokoelma, uskottavasti aikuisen ihmisen tekemä.”
− Turun Sanomat 20. tammikuuta 2017.
”Esseistinä Tontti onkin parhaimmillaan, yksi parhaista.” − Jorma Melleri 8. marraskuuta 2016.
”Tontti on koulutukseltaan juristi, näkemyksiltään liberaali, mieleltään filosofi. Siinä onkin sellainen risteytys, että koen viihtyväni kaikesta huolimatta Tontin seurassa.”
− Aina joku kesken 6. huhtikuuta 2018.
”Tontin esseekokoelma on kaikkiaan kiintoisaa luettavaa, sillä kirjailija ilmaisee mielipiteitään paikoin kipakastikin. Esseet kurkottavat moniaalle, kun niissä viitataan esimerkiksi filosofiaan ja historiaan. Kokoelma nivoo yhteen erilaisia aineksia luontevasti yhdistellen.”
− Kirjakaapin kummitus 17. maaliskuuta 2017.
Mediassa
Puheen iltapäivä. Vieraana kirjailija Jarkko Tontti. YLE Puhe. 20. lokakuuta 2016.
Kalle Haatanen. Aikalaiskokemus ja ajan henki. YLE Radio 1. 1. lokakuuta 2016.
Puheen Päivä. YLE Puhe. 6. lokakuuta 2016.
Helsingin kirjamessut. YLE Areena 29. lokakuuta 2016.
Vihreä mies viisastui. Jorma Melleri 8. marraskuuta 2016.
Kirjallisia käräjiä ja kiivailua. Turun Sanomat 20. tammikuuta 2017.
Jarkko Tontti: Viisastuminen sallittu. Kirjakaapin kummitus 17. maaliskuuta 2017.
Tiedot / Osta
Osta: Adlibris, Suomalainen Kirjakauppa, Rosebud
Kustantaja: Kosmos
ISBN: 9789527144213
Sisällys:
Aluksi
Kaksituhattaluvun Zeitgeist
Muistamisesta, unohtamisesta ja anteeksiantamisesta
Kirjailijana olemisesta ja kirjallisuuden tulevaisuudesta
Piraattiaatteen nousu ja uho
Vihreistä keilaajista
Ennakkoluuloista
Suvereenista ja vapaudesta
Muutama juristikirjailija
Yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta
Kuvaus
Esipuhe
Arviot
Tiedot / Osta
Kuvaus
Jarkko Tontti käy esseissään hymisteltyjen myyttien kimppuun: osansa saavat niin Alvar Aalto ja Mannerheim kuin lasten kotihoito ja joulunvietto. Hän pui uskontojen ja politiikan vaaranpaikkoja ja valheellista yhteisöllisyyttä, mutta kirjoittaa myös kirjallisuudesta: runoilijalle rakkaista runoilijoista, suomalaisen kirjallisuuskäsityksen synnystä sekä filosofien kielestä.
Esipuhe
Kirjailijan työ on valehdella. Parhaimmillaan taitava valehteleminen eli kaunokirjallisuus kertoo jotain paljon todempaa ihmisenä olemisesta kuin tiukimmatkaan tosiasiat tai tieteellinen tutkimus. Kirjallisuus, erityisesti runous, tulee iholle ja vaikuttaa onnistuessaan ihmiseen paljon voimakkaammin kuin journalismi tai tietokirjallisuus. Siinä on kirjallisuuden voima ja siksi se on yhä olemassa.
Jostain syystä kirjailijalle lankeaa kirjallisen työnsä lisäksi usein julkisen keskustelijan rooli. Se on kirjallisuuden kannalta erinomainen asia. Kaunokirjalliset teokset joissa puhkutaan kulttuurisia tai yhteiskunnallisia kannanottoja epäonnistuvat usein. Tämä ei tarkoita, että kirjallisuuden pitäisi kartella poliittisia tai yhteiskunnallisia aiheita, päinvastoin. Mutta pysyäkseen kirjallisuutena, käsittelyn pitää tapahtua kirjallisuuden omasta tulokulmasta. (Lisää tästä esseessä Kirjallisuudesta ja politiikasta). Jotta suora yhteiskunnallinen keuhkoaminen ei luikertelisi kirjallisuuteen, on mitä suotavinta, että kirjailijat laukovat mielipiteitään muilla areenoilla.
Siksi tämä kirja.
Faktan ja fiktion hämärällä rajaseudulla on oma nimensä. Se on essee, yritelmä, joka juontuu ranskan verbistä essayer, yrittää. Joidenkin tämän teoksen kirjoitusten tähtäyspiste ei ole siinä, miten asiat ovat, vaan miten niiden pitäisi olla. Usein ellei aina niin sanottu todellisuus on kuitenkin avoin tuhansille tulkinnoille. Radikaalein mielipide on lähes aina paljastaa uusi näkökulma todellisuuteen, näyttää miten toisin se voidaan käsittää. Essee on myös henkilökohtainen kirjallisuudenlaji. Innoitus, tarve tai halu kirjoittaa jostain aiheesta kumpuaa syvältä, niin syvältä, ettei sinne voi nähdä, vaan siitä pitää kirjoittaa.
Mukana on siksikin paljon tekstejä, jotka liittyvät omiin tekemisiini. Kesäkuussa 2008 olin paikalla kansainvälisen uutiskynnyksen ylittäneessä draamassa Hanti-Mansijskissa suomalaisugrilaisten kansojen maailmankongressissa. Vastalauseena putinistiselle provokaatiolle Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves marssi ulos kokoussalista. Suomen presidentin Tarja Halosen puheenvuoron samassa tilaisuudessa olisi voinut pitää Urho Kekkonen Kremlissä vuonna 1971. Cocktailtilaisuudessa kysyin Ilvekseltä voisinko saada Viron kansalaisuuden. Tuntui siltä, että Suomen kansalaisuudesta voisin luopua.
Toiset teksteistä taasen liittyvät taiteellisiin rakkauksiini, kuten Paavo Haavikkoon ja Eeva- Liisa Manneriin. Ja sitten on monta kirjoitusta, jotka kumpuavat kokemuksesta, josta kaikki puhe yhteiskunnasta nousee eli epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Maailma on täynnä tarpeetonta kärsimystä ja kuolemaa. Niitä aiheuttavat ennen kaikkea uskonnot, nationalismit ja muu niin sanottu ”yhteisöllisyys”.
Kirjoitukset perustuvat osittain aikaisemmin ilmestyneisiin teksteihin. Kaikkia on kuitenkin muutettu saamani palautteen perusteella. Muutamaan on tullut vain pienehköjä lisäyksiä, kuten kotiäiti Nina Mikkosen televisiopillastuksen 17.1.2009 aiheuttaneeseen kirjoitukseen Päivähoito pakolliseksi! Useita kirjoituksia on yhdistelty toisiin teksteihin, niitä on karsittu, viilattu ja höylätty. Kiitos saamastani palautteesta, olen monessa kohtaa muuttanut mieltäni niiden ansiosta. Viisastuminen on sallittua, jopa suotavaa.
Jarkko Tontti,
Snellmaninkadulla,
Helsingissä 6.12.2010
Arviot
”Kirjallisuutta käsittelevistä esseistä mielenkiintoisin käsittelee Runebergin runoutta sekä tämän ja Snellmanin kirjallisuuskäsitysten vastakkaisuutta. Myös sananvapauden ja tekijänoikeuden kehityksestä on kirjoitettu tärkeät esseet.” – Suomen Kuvalehti 11/2011.
”Tontin kokoelma Koti, uskonto ja isänmaa on toimivaa esseetä preesensissä. Kirjailija on sisäistänyt hyvin Stieg Larssonin periaatteen, ettei demokratiaa voi puolustaa anonyymisti.”
– Turun Sanomat 8. helmikuuta 2011.
”Teoksen kiistaton vahvuus on ennen kaikkea taitava sanankäyttö.”
– Kritiikki. Nuoren Voiman kirjakatsaus. Kevät 2011.
”Kieli on nautinnollisen kaunokirjallista. Koti, uskonto ja isänmaa on siis teos, jonka esseet ovat juuri sellaisia kuin hyvien esseiden tulee ollakin…Lisää tällaisia!”
– Keskipohjanmaa 13. helmikuuta 2011.
”Hyvin kirjoitettua ja johdonmukaisesti perusteltua tekstiä on aina hauska lukea, silloinkin, kun on toista mieltä.” – Lakimiesuutiset 3/2011.
”Tontti edustaa globaalitietoista ja pohjimmiltaan liberaalia ajattelua, jolle sanavapaus ja ihmisoikeuskysymykset ovat kaikkein tärkeimpiä arvoja.”
– Savon Sanomat 19. helmikuuta 2011.
Mediassa
Aamun kirja.YLE TV1 – 27. tammikuuta 2011.
Kalle Haatanen. YLE Radio 1 – 14. helmikuuta 2011.
YLE Areena 27. tammikuuta 2011.
Palefacen vieraana kirjailija Jarkko Tontti. Radio Helsinki 18. tammikuuta 2012.
Juhani Brander: Yritelmä nimeltä Suomi. Turun Sanomat 8. helmikuuta 2011.
Tiedot / Osta
Osta: Adlibris, Suomalainen Kirjakauppa, Rosebud
Kansi: Susanna Appel, kannen kuva Riku Isohella
Kustantaja: Helsinki-kirjat & Otava (e-kirja 2014)
ISBN: 9789525874303
- Fantasia -
Kuvaus
Sanottua
Mediassa
Tiedot / Osta
Kuvaus
Kolmannessa palkitun Vedeera-sarjan romaanissa haltijaneito Vedeera
lähtee uhkarohkealle matkalle. Yhdessä kumppaniensa kanssa hänen on
selvitettävä surua ja kuolemaa levittävän pölyn alkulähde ja kuka sitä
valmistaa. Samaan aikaan Vedeera kokee pettymyksiä omassa elämässään:
hänen ystävänsä viihtyvät paremmin hänen kiusaajiensa kuin hänen
seurassaan.
Vedeera ja polttavan auringon maa on kahden edellisen Vedeera-seikkailun
tavoin myös vertauskuvallinen. Se kysyy, onko tutulla kotoisella ja
oudolla valtakunnalla sittenkin jotain yhteistä. Voivatko haltija,
ihmiset ja uudet etelässä kohdatut kansat ylittää ennakkoluulonsa?
Sanottua
”Fantasia tarjoaa oivallisen kulman aikuistumiseen liittyvien minärimpuilujen kuvaamiseen. ”Metsäläistyttö” Vedeera tuntee ulkopuolisuutta ylimysperheiden tytärten seurapiirileikeissä.
Samalla Vedeera tempoilee quirenilaisen velhonalku Selderonin ja ihmispoika Korilin välillä.
Siinä missä J. R. R. Tolkienin Keskimaassa metafyysinen pahuus tiivistyy örkkeihin ja Mordoriin, Tontti tarjoilee harmaan sävyjä. Myös romanttiset kuviot ja naissankari päähenkilönä ovat kaukana Tolkienista, mutta lähestulkoon genren nykyisiä tehdasasetuksia.
Tontti salakuljettaa fantasiakirjoihinsa omien aikuisten romaaniensa ja maailmanpolitiikan teemoja.” – Helsingin Sanomat 22.6.2022.
Mediassa
Tiedot / Osta
Osta: Aviador, Adlibris, Rosebud, Suomalainen Kirjakauppa
Kuvitus: Satu Enstedt. Kartta Ville Karppanen & Matti
Vuohelainen.
Taitto: Saara Hankamaa
Kustantaja: Aviador
ISBN: 978-952-381-053-2
E-kirja: 978-952-381-054-9
Kuvaus
Sanottua
Mediassa
Tiedot / Osta
Kuvaus
Helmisimpukkasaaren sodan jälkeen ihmisten ja haltioiden välillä vallitsee hauras rauha. Mutta merellä vaanivat piraatit, jotka uhkaavat sekä ihmisiä että haltioita. Haltiat syyttävät ihmisiä merirosvojen suojelusta. Läheinen Saherinin suuriruhtinaskunta on äskettäin liitetty osaksi ihmisten valtakuntaa; pitävätkö piraatit siellä tukikohtiaan? Haltianeito Vedeera lähetetään tutkimaan asiaa ihmisnuori Korilin ja quirenilaisen ylimystönuorukainen Selderonin kanssa. Mukana seuraa myös vettä pelkäävä Vedeeran kissa Jatox.
Jarkko Tontin fantasiaromaani piirtää allegoriaa nykytodellisuudesta. Onko kulttuurierojen takaa löytyä jotain yhteistä? Voiko vuosisataisen vihanpidon murtaa? Mistä kaikki alkoi? Kuka saa kertoa historian ja tarinat, joiden varassa nykyisyys lepää?
Itsenäinen jatko-osa romaanille Vedeeran taru (2012).
Sanottua
”Varsin painavasta sisällöstä huolimatta Vedeera vaarallisilla vesillä ei ole osoittelevan opettavainen, vaan hauska ja jännittävä kirja. Tarina päättyy onnellisesti, mutta paljon sellaista vielä jää, mistä voi ehkä lukea seuraavassa kirjassa.”
– Onnimanni 4/2018.
”Jos on kiinnostunut tavanomaisesta poikkeavista saduista, joiden ajatusmaailmaa ja tavoitteita joutuu miettimään, Vedeera vaarallisilla vesillä on sopiva lukuvalinta.”
– Lukufiilis 20.1.2019.
”Tontti on onnistunut luomaan tarinaan oivallista jännitettä kieroilun, salailun, petturuuden ja yllättävistä suunnista ilmaantuvan solidaarisuuden kautta.”
– Eniten minua kiinnostaa tie. 18.11.2018.
”Vedeera vaarallisilla vesillä on juonivetoinen fantasiatarina, jonka kerronnassa on paikoin myös hienoja ja maalailevia kohtia. Pidin paljon Tontin luomasta fantasiamaailmasta kokonaisuutena. Haltijatyttö Vedeera elävine ja ilmaisuvoimaisine häntineen oli todella sympaattinen nuori nainen ja ennen kaikkea sitä olivat hurmaavat vesikkäät.”
– Kirja vieköön! 3.12.2018.
Mediassa
Haltijaneito piraattijahdissa. Onnimanni 4/2018.
Jarkko Tontti – Vedeera vaarallisilla vesillä. Kirja vieköön! 3. joulukuuta 2018.
Kotimaista haltijaseikkailua. Vinttikamarain ikkunasta 28. syyskuuta 2018.
Greta Martikainen haastattelee kirjailija Jarkko Tonttia Vedeera-fantasiaromaaneista.
Tiedot / Osta
Osta: Adlibris, Aviador, Suomalainen Kirjakauppa, Rosebud
Kuvitus: Kirsi Haapamäki. Kartta Ville Karppanen & Matti Vuohelainen. Kansi ja taitto Jonna Nisu
Kustantaja: Aviador
ISBN: 978-952-7063-59-0
Kuvaus
Sanottua
Mediassa
Tiedot / Osta
Kuvaus
Luku-Varkaus 2013 -palkinto.
Varo ihmisiä, pysy poissa heidän mailtaan, älä koskaan luota heihin. Näin Vaahterametsän haltijavaltakunnassa asuvalle Vedeeralle on opetettu niin kauan kuin hän muistaa. Lempipaikassaan joen rannassa hän kuitenkin tapaa ihmispoika Korilin, ja nuoret ystävystyvät.
Haltijoiden ja ihmisten suhteita kiristää arvokas helmisimpukkalöytö. Se, kenelle simpukkasaari rikkauksineen kuuluu, ratkaistaan kilpajuoksulla vuoren huipulle. Sekä haltijoiden että ihmisten keskuudesta arvotaan yksi nuori edustamaan omaa maataan. Haltijoiden kuningatar vetää esiin Vedeeran nimen, ja äkkiä tytön käsissä on haltijavaltakunnan tulevaisuus. Mutta kehen voi luottaa, ja kenen puolesta taistella?”
Sanottua
”Haltijatytön ja ihmispojan rakkaus uhmaa ikiaikaista alueriitaa.” – YLE Uutiset 2.8.2012.
”Vedeeran taru on klassinen fantasiasatu.” – Pohjalainen 5.12.2012.
”Tontti’s book is a fresh addition to the fantasy genre.”
– Books from Finland 24.1.2013.
”…hyvin kirjoitettua fantasiaa edustaa Jarkko Tontin Vedeeran taru, kertomus haltijoiden ja ihmisten maailmojen yhteentörmäyksestä, johon sotkeutuvat himpun verran peikotkin.” – Turun Sanomat 10.12.2012.
”Todella hyvä ja opettavainen tarina ennakkoluulojen voittamisesta.”
– Risingshadow 10.10.2012.
”Haltijoiden loisteliaasta historiasta paljastuu seikkoja, jotka pakottavat Vedeeran kyseenalaistamaan kaiken aiemmin oppimansa.”
– Kouvolan Sanomat 12.12.2012. Etelä-Saimaa 22.12.2012.
”Annan kirjalle 5/5 tähteä, koska ikinä en ole lukenut näin hyvää kirjaa.”
– Jiipeenetti.fi. 21.11.2012.
”Kirjassa kuvastui mielestäni vankka ystävyys ja luottamus.” – Lukufiilis 1/2013.
”Vedeera on särmikäs sankaritar, melkoinen tuittupää, johon lukija haluaisi tutustua.”
– Luku-Varkaus 2013 –palkinnon esiraati.
”Jarkko Tontin Vedeeran tarua raatilaiset kuvailijat juoneltaan monipuoliseksi kirjaksi, koska siinä oli mukana iloa, surua, rakkautta, rohkeutta ja toimintaa. Kirjan jännitystä ja huumoria kiiteltiin. Yksi raatilaisista totesi, että tätä kirjaa oli pakko lukea koko ajan. Toinen raatilaisista kiitti, että kirjaa lukiessa tuntui kuin olisi ollut yksi päähenkilöistä. Kolmas raatilainen totesi, että kirja oli paras ikinä. Neljäs raatilaisista suorastaan rakastui kirjaan ja toivoi, että mahdollisimman moni lukisi kirjan, ”ihana toiminnan täyteinen seikkailu”.
– Luku-Varkaus 2013 -palkintoraati.
Mediassa
MEDIA / PALKINNOT
Kirjallisuuspalkinto Luku-Varkaus meni ”Vedeeran tarun” kirjoittajalle. YLE Uutiset 12.6.2013.
Jarkko Tontti voitti lasten Luku-Varkaus-palkinnon. Savon Sanomat 12.6.2013.
Lapsiraati luovutti Luku-Varkaus-palkinnon Jarkko Tontille. Turun Sanomat 12.6.2013.
Vedeeran taru kietoi Varkaudessa tytöt pauloihinsa. Lastenkirjahylly 13.6.2013.
Tontti: Vedeeran taru (2012). Onko kaunosieluista kyborgeiksi 28.7.2013.
Rosebud joulukalenteri 1.12.2012.
Greta Martikainen haastattelee kirjailija Jarkko Tonttia Vedeera-fantasiaromaaneista.
VIDEO: KIRJAN ESITTELY
Tiedot / Osta
Osta: Adlibris, Rosebud, Suomalainen Kirjakauppa
Kansi: Heli Hieta
Kartta: Ville Karppanen
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-26283-1
Sanottua
Previous
Next