Kirjat

ROMAANIT, RUNOUS, ESSEET & FANTASIA

- Romaanit -

Perintö (2018)

Kuolleen äidin päiväkirjoista löytyy salaisuus, joka saa riitaisat sisarukset näkemään koko perheen uusin silmin.

Aikuiset sisarukset Henrik ja Anna-Leena eivät vuosiin ole tulleet toimeen. Anna-Leena on ollut äidin uskottu, Henrik taas perheen kapinallinen. Isän varhainen kuolema on jättänyt molempiin omanlaisensa jäljet. Erimielisyys kiteytyy riitaan kesähuvilasta, joka eri perheenjäsenille merkitsi eri asioita. Sitten äitikin kuolee ja jättää jälkeensä päiväkirjat, jotka paljastavat tyrmäävän salaisuuden. Henrik ja Anna-Leena joutuvat miettimään uusiksi käsityksensä koko perheensä tarinasta, myös toisistaan.

Puhutteleva romaani tutkii sitä, mikä meidät yhdistää toisiimme.

”Erityisesti loppuratkaisussaan Tontti yltää siihen, mikä kirjallisuudessa on lopulta merkityksellistä. Hän onnistuu liikauttamaan sisälläni jotakin niin, että kyyneleet valuvat silmistäni. Mikä muu elämässä on lopulta merkityksellistä kuin toinen ihminen, kuulen kertojanäänen kysyvän. Mikä muu kuin ilo ja nauru, ja rakkaan ihmisen kehuminen, vaikkei siihen niin olisi aihettakaan?” – Aamulehti 23.8.2018.

”Ihmissuhteet ovat vaikeita, perhesuhteet ehdottomasti kaikkein vaikeimpia, todistaa Tontti romaanissaan. Tähän ihmiskunnan perintöön tuskin on luvassa muutosta, joten Tontin Perintö on samaan aikaan ajankohtainen ja ajaton romaani.”
– Helsingin Sanomat 26.9.2018.

”Mitä kätkeytyy edesmenneen äidin päiväkirjoihin? Mitä kaikkea eliittiperheen kulissit pitävät sisällään, ja voivatko sisarusten ristiriitaiset välit vielä eheytyä? ”
– Etelä-Suomen Sanomat 1.9.2018.

”Sisarukset ovat hahmoina mitä riemastuttavimpia karikatyyrejä suoraan tästä ajasta ja täydentävät toisiaan päähenkilöinä loistavasti. Enemmän kuin varsinaisesta merkityskadosta, Perinnössä on kyse ihmisten välisistä säröistä. Perintö rohkenee sekä haastaa älyllisesti että vedota tunteisiin.” – Nuori Voima 5-6/2018.

”Perintö on raikkaan persoonallinen, jännittävä ja puhutteleva”
– Suomen Kuvalehti 21.12.2018.

”Kahden sisaruksen välillä vuorotteleva kerronta näyttää mainiosti, miten erilaisia muistikuvia ihmisillä voi samoista tapahtumista olla.” – Turun Sanomat 22.12.2018.

”Stereotyyppinen kuva pullantuoksuisesta äidistä saa kyytiä tässä viiltävästi perhesuhteiden dynamiikkaa analysoivassa romaanissa. Tontti kuvaa traagisia tapahtumia pikantilla huumorilla höystettynä. Ansiokkaasti hän tavoittaa sisarusten välisen suhteen hienovireiset jännitteet ja syvän kiintymyksen, jota usein maustaa keskinäinen vinoilu.”
– Kaleva 29.1.2019.

”Perintö oli minusta loistava loppukäänteisiin saakka.” – Kirja vieköön! 12.9.2018.

Osta: Akateeminen KirjakauppaBookyAdlibris, Suomalainen Kirjakauppa

E-kirjana: Ellibs, Elisa KirjaStorytelBookBeat

Kansi: Tuuli Juusela

Kustantaja: Otava

ISBN: 9789511319696

Lento (2013)

Tähtitieteilijä Tiitus Toiviainen on matkalla kansainväliseen hätäkokoukseen Tokioon: asteroidi 433 Eros on ajautunut törmäyskurssille Maapallon kanssa.

Tiitus näkee itsensä avainasemassa katastrofin viime hetken torjunnassa, mutta onnettomien sattumien seurauksena hän juuttuu lentokentälle Moskovaan, ja maailmanlaajuisessa julkisuudessa pääsevätkin paistattelemaan hänen kollegansa. Vai onko sittenkään kyse sattumasta?

”Lento kehittelee mainion allegorian Maata kohti uhkaavasti kiitävästä 433 Eros -nimisestä asteroidista ja Tiituksen vilkkaasta halusta. ” – Helsingin Sanomat 7.10.2013.

”Erotomaani Tiitus on Eros-asteroidin asiantuntija. Eros, joka merkitsee kreikkalaisessa mytologiassa rakkauden jumalaa, lähestyy maata samalla, kun Tiitus kulkee kohti oman elämänsä suurta ratkaisua.” – Savon Sanomat 13.10.2013 ja Keskisuomalainen 12.10.2013.

”Romaaniin mahtuu eksistentiaalista huimausta ihmiskunnan kosmisen haurauden edessä, ihmisten ja taivaankappaleiden etäisyyden mittailua, ahtaiden matkustamojen ja yli-innokkaiden turvatarkastusten slapstick-komediaa, erasmusrotterdamilaista naurua lajimme hulluudelle, itsekeskeisyydelle ja laumasieluisuudelle.” – Kiiltomato 6.11.2013.

”Juonenkäänteet tuovat mieleen Remeksen ekotrillerit. Lakimies-kirjailija Tontti iskee kuitenkin syvemmälle.” – Ilta-Sanomat Sunnuntai-liite 23.11.2013.

”Jarkko Tontin Lento-teoksessa rakkaudet ovat nopeita suorituksia. ” – Aamulehti 5.12.2013.

”Lento on sujuvasti kirjoitettu, rakenteeltaan hallittu romaani.” – Parnasso 1/2014.

Osta: Suomalainen KirjakauppaRosebud

E-kirjana: iTunes, Ellibs, Elisa KirjaStorytel, BookBeat

Muualla: Lento Facebookissa

Kansi: Piia Aho

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-27374-5. 

Sali (2011)

Virkamiesjuristi Sami ja kansanedustajan avustaja Karoliina ovat juuri eronneet. Eläkkeelle jäänyt hammaslääkäri Pirkko taas etsii uutta sisältöä elämäänsä. Kaikkia kolmea yhdistää yksi asia – sama kuntosali.

Etäältä katsottuna Sami ja Karoliina näyttävät pinnallisilta uraohjuksilta, joiden suurin suru on odotettavissa oleva läskisodan tappio, henkilökohtaisen Tali-Ihantalan taistelun häviäminen. Heidän elämäänsä seuraava Pirkko on löytänyt eläkepäiviinsä sisällön aktiivisena blogikirjoittajana ja osapäiväisenä stalkkerina, salakatselijana. Salilla kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä ensi alkuun näyttää.

Sali piirtää tarkan kuvan tyhjästä elämästä, joka ei täyty samaantahtiin kalenterin kanssa. Elämästä, jossa oman kropan kiinteänä pitämisestä on tullut synonyymi elämänhallinnalle. Tontti kurkistaa politiikan vinoutuneen maailman kulisseihin ja itseensä rakastuneihin pelureihin. Sali on myös kertomus siitä, kuinka Suomen historian kipupisteet voivat herätä henkiin vielä useiden sukupolvien jälkeen. Ja kuinka kaikkia ihmisiä yhdistää kaipuu rakkauteen, rakastamisen vaikeudesta huolimatta.”

”Mielet kyllä häilähtelevät, hetkin peräti lyyrisesti, ja Tontin kieli on antelias…Päähenkilöt Tontti kuitenkin rakentaa ihan viehättävästi. He eivät juuri kohtaa, paitsi satunnaisesti, tovin, ja ovat sitten taas yksin. Tämmöinen alakuloinen perusvärinä on Tontissa kauneinta. Se ei tunnu koristeelta. Sitä on Tontin lyriikassa paljon.” – Tarja Pulli. Parnasso 5/2011.

”…ilahduttavan raikasta kerrontaa, jossa juoni etenee kuin leikitellen oivaltavan kielenkäytön tukemana.” – Helsingin Uutiset 15.10.2011. Turkulainen 15.10.2011. Vantaan Sanomat 15.10.2011.

”Pienessä sivumäärässä Tontti onnistuu luomaan suurta draamaa.”
– Oulun ylioppilaslehti 9/2011.

”Nautittavimmillaan Sali on kuntoilun kuvailussa, jossa Tontti taitaa olennaisen. Lukija samalla ymmärtää ja pudistelee epäuskoisesti päätään mielipuolisina rehkiville raukoille….Aivan kuten Tontin esikoisromaanissa Luokkakokous, myös Salissa naiset vievät ja miehet vikisevät. Sympaatttista.” – Antti Berg. Käkriäinen 4/2011.

”Sujuvasti kirjoitettua proosaa.” – Marja Sulin. Lakimiesuutiset 7/2011.

”Hauska, ajatuksia herättävä teos.” – Iltalehti Ilona 21.9.2011.

“Pidin kirjasta. (…) Luin kirjan reippaaseen tahtiin viikonlopussa. Kirjoitustyyli oli hyvä, teksti rullasi eteenpäin. Tämän perusteella myös Tontin esikoinen, Luokkakokous, alkoi kiinnostaa.”
– Aamuvirkku Yksisarvinen, 27.9.2011.

”Inhimillisyydestä täydet pisteet.” – Kulttuuri kukoistaa 25.9.2011.

”Miten näin tylsistä tyypeistä saa mitään irti? Kyllä saa, kun osaa. Tarkasti Tontti kuvaa aikaa, herkästi havainnoiden.” – Kirjojen takana 18.4.2012.

Osta: RosebudSuomalainen Kirjakauppa

E-kirjana: Elisa KirjaiTunesStorytel, BookBeat

Muualla: Sali Facebookissa

Kansi: Mika Perkiökangas

Kustantaja: Helsinki-kirjat & Otava (e-kirja)

ISBN: 978-952-5874-69-3

Luokkakokous (2007)

Luokkakokous on sukupolviromaani kolmekymppisten menestyjien illuusioista ja illuusiottomuudesta.

Matias ja Toni ovat lapsuudenystävyksiä, jotka pitävät edelleen yhtä, vaikka he ovatkin kasvaneet eri suuntiin. Matias tekee historian väitöskirjaa, rakastaa museoita ja kaikkea vanhaa ja vieroksuu kännyköitä ja sähköpostia. Toni taas työskentelee it-alalla ja haaveilee omasta yrityksestä. Romaanin tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä kun entinen luokkatoveri Emmi pyytää ystävyksiltä apua luokkakokouksen järjestämisessä. Emmi on Matiaksen entinen rakastettu – ja niin myös Tonin. Molemmat rakastavat Emmiä edelleen ja tapailevat – toisistaan tietämättä. Teoksen tapahtumat huipentuvat luokkakokouspäivään, se on kummallekin miehelle monella tapaa kasvamisen paikka.

”Romaani on tarkka, humaani kuvaus kolmikymppisten sukupolvesta, ystävyydestä, identiteetin etsimisestä ja olemassaolon mielekkyydestä.” – Helsingin Sanomat 28.7.2007.

”Otavalla on nyt tallissaan armoitettuja aikalaiskuvaajia ja ’sukupolvensa tulkkeja’, jos termihirvitys sallitaan: Itkonen, Jarkko Tontti, Kjell Westö.” – Parnasso 6/2007.

”Luokkakokous on silti niin hyvä sukupolviromaani, että sille on vaivalloista löytää kunnon vertailukohtaa nykykirjallisuudestamme.” – Opettaja 44-45/2007.

”Runoilijana aloittaneen Tontin proosaesikoinen on rakenteeltaan tiivis ja varsinkin dialogiosuuksissa hurmaavan häijyä kieltä.” – Aamulehti 25.8.2007.

”Mutta upean romaanin Tontti on luonut aiheesta.” – KirjaIN 4/2007.

”Hetkissä vilahtaa miellyttävä tunnistamisen tunne. Sitä paitsi Tontti virittää niin monta koukkua, että kirja on luettava kerralla.” – Olivia 8/2007.

”Kerrassaan vetävä romaani.” – Seura 26.10.2007.

”Tontti on rakentanut romaaninsa huolellisesti, siihen mahtuu yllättävän paljon asiaa, analyysia ja historiallista ristivalotusta.” – Anun ihmeelliset matkat 30.6.2015.

Osta: RosebudSuomalainen Kirjakauppa

Kovakantisena: Rosebud

Muualla: Luokkakokous Facebookissa

Kansi: Piia Aho

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-22083-1

- Runous -

Jacasser (2009)

Jarkko Tontin runokokoelma Jacasser on herkullinen yhdistelmä itseironiaa ja paatosta.

Jacasser ei usko talveen,
vaikka pihalla lumiukko jo seisoo jäyhänä,
lyö puukolla myöhästynyttä muuttolintua,
ei usko ennen sormien kohmettumista
ei koskaan usko Jacasser ennen
oman lihan kertomaa.

”Jacasser on tehnyt miehen työn, ja nyt sekä hän että lukija ovat ansainneet levon.” – Helsingin Sanomat 11.12.2009.

”Pidän Tontin uusinta hänen toistaiseksi parhaimpana teoksenaan.” – Kirjallisuudentutkija Outi Oja. Nuori Voima 1/2010.

”Jarkko Tontin toinen runokokoelma Jacasser on niin trendikäs kuin runokokoelman nyt on mahdollista olla!” – Runouslehti Tuli & Savu 4/2009.

”Roolihenkilö Jacasser pohtii, historiaa, politiikkaa, lapsuutta, isyyttä, rakkautta, ystävyyttä ja yksinäisyyttä sekä kirjojen ja kirjoittamisen merkitystä.” – Suomen Kuvalehti 5/2010.

”Jarkko Tontti ei ole vielä neljääkymmentäkään, mutta hänen runollinen alter egonsa on vuosisatamme mies ja enemmänkin.” – Kauppalehti Optio 29.10.2009.

”Jacasser-hahmo liikkuu kirjallisuushistoriassa, heittelee nimiä ja juhlii kulttuurin monimuotoisuutta. Koska Tontti kirjoittaa vetävästi, lukijan sormi ei jää suuhun.” – KirjaIN Kirjallisuuden vuosikirja 2010.

Mediassa

Maija Kauhanen: Unelma siitä ettei olisikaan mies – Jarkko Tontti lörpöttelee laveasti vahvemman sukupuolen heikkouksista. Helsingin Sanomat 11.12.2009.

Hannu Waarala. Savon sanomat 26.8.2009 ja Keskisuomalainen 27.8.2009.

Jani Saxell: Taiteilijan omakuva kahdelta vuosituhannelta. Kiiltomato 9.11.2009.

Venla Rossi: Jarkko Tontti piirtää modernin miehen ääriviivoja. Runouslehti Tuli & Savu 4/2009.

Jarkko Tontti – Jacasser. Käytännöllisiä kokeiluja kirjojen kanssa 1. kesäkuuta 2014.

Jarkko Tontti – Jacasser. Päiväni ovat luetut 12. helmikuuta 2014.

Jarkko Tontti – Jacasser. Kirja vieköön! 18. syyskuuta 2017.

Laura Honkasalon kirja-arvio. Iltalehti Ilona 2.9.2009.

Esa Mäkijärven kirja-arvio. KirjaIN Kirjallisuuden vuosikirja 2010.

Osta: Suomalainen Kirjakauppa, Rosebud

Kansi: Piia Aho

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-23826-3

Vuosikirja (2006)

Jarkko Tontin esikoisrunokokoelma Vuosikirja ilmestyi maaliskuussa 2006. Kokoelman moniulotteiset runot kuljettavat vuodenaikoja kaupungissa ja taipuvat vakavasta hillittömään huumoriin.

Tontille myönnettiin teoksesta Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto 2006. Vuosikirja oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

”Esikoisrunoilija Jarkko Tontin Vuosikirja on ylenpalttinen kokoelma.” – Helsingin Sanomat 3.5.2006.

”Hallitussa Vuosikirjassa on ajatusta ja kirjoittamisen helppoutta, hyvää ja luettavaa.” – Suomen Kuvalehti 21/2006.

”Vuosikirja on moneen suuntaan avautuva, lukuisia ääniä, sävyjä ja tyylejä yhdistävä teos.” – Kiiltomato 3.4.2006.

”Runot kuvaavat ihmisen historiaa väkivallan ja vallantavoittelun historiaksi. Silti ihmis- ja maailmankuvassa on jotain kauttaaltaan herkkää ja sileänpehmeää, myös silloin kun aiheena on kuolema.” – Runouslehti Tuli & Savu 1/2007.

”Vuosikirja on hiottu esikoinen, joka monialaisuutensa vuoksi vaatiikin aika lailla lukijalta. Tontin runoilijanote kuitenkin palkitsee.” – Aamulehti 29.4.2006.

Palkinnot

Helsingin Sanomien esikoispalkintofinalisti 2006.

Kalevi Jäntin palkinto 2006.

”Jarkko Tontti tulee suomalaiseen runouteen varmaotteisella, luontevalla ja levollisesti hengittävällä säkeellä. Vuosikirjan historiallisissa näyissä kuulemme haavikkolaisia äänenpainoja, komeissa roolirunoissa mahdikkaat kuvat taittuvat monipohjaiseen ironiaan. Tekijällä on silmää myös parodialle ja pastissille, jotka tuovat teokseen äkkikäänteitä ja yllätyksiä. Tontin instrumentti taipuu myös intiimiin kuvastoon ja sanontaan. Runsaus, monipohjaisuus, huumori ovat tämän kiinnostavan esikoiskokoelman tunnusmerkkejä.”
– Kalevi Jäntin palkintolautakunnan perustelut

Mediassa

Jukka Koskelainen: Miltä tuntuu, kun kiintopisteet pakenevat – Jarkko Tontin esikoiskokoelma limittää historiaa ja itseironiaa. Helsingin Sanomat 3. toukokuuta 2006.

Niina Holm: Historiaa kirjoittamassa. Kiiltomato 3. huhtikuuta 2006.

Jarkko Tontti: Vuosikirja. Eniten minua kiinnostaa tie 12. heinäkuuta 2017.

Video: Runo Saisi oman talon TV1:n Runoraadissa 1.3.2007:

Lyrikline.org. Poems in Finnish, English, French, German, Italian, Polish, Russian, Estonian, Slovenian, Croatian, Romanian and Greek.

Zwei Gedichte. Ort der Augen. 1/2018. Käännös / Aus dem Finnishcen von Stefan Moster

Runoja kroatiaksi. Vidi, poezija! 2017. Käännös Tomica Bajsić.

Runo Synopsis romaniaksi. Käännös Sigrid Crasnean. Observator Cultural 18. mai 2017 (Nr. 872).

Runo Synopsis saksaksi. Teoksesta Vuosikirja. Aus dem Finnischen von Stefan Moster.

Runoja latinaksi teoksista Vuosikirja ja JacasserMelissa 184. Februarii 2015. Käännös Maija-Leena Kallela.

You’d have a house of your own. Translation Emily Jeremiah. Poems – 78th International PEN Congress.

Runoja viroksi teoksista Vuosikirja ja Jacasser. Käännös Kätlin Kaldmaa.

Runoja puolaksi teoksista Vuosikirja ja Jacasser. Käännös Edyta Jurkiewicz. artPapier 20 (188) / 2011.

Runoja sloveniaksi teoksista Vuosikirja ja Jacasser. Käännös Barbara Simoniti. Slovenski PEN 2011.

Runoja italiaksi teoksista Vuosikirja ja Jacasser. Teoksessa Il limite della neve. La nuova poesia finlandese. Cura e traduzione di Antonio Parente, prefazione di Siru Kainulainen. Mimesis Edizioni 2011.

Runo englanniksi teoksesta Vuosikirja. Käännös Lola Rogers. International PEN Tokyo Congress Poetry Anthology 2010.

Runo japaniksi teoksesta Vuosikirja. Käännös PEN Japan. International PEN Tokyo Congress Poetry Anthology 2010.

Runoja venäjäksi teoksesta Vuosikirja. Käännös Sergej Zavjalov. Воздух Журнал поэзии 3/2007.

Runo portugaliksi teoksesta Vuosikirja. Käännös Ana Soares ja Merja Mettos-PereiraRevista Confraria 1/2009.

Osta: Rosebud

Muualla: Vuosikirja Facebookissa

Kustantaja: Otava

ISBN: 951-1-20950-7

- Esseet -

Viisastuminen sallittu (2016)

Viisastuminen sallittu sisältää yllättäviä väitteitä ja pöydälle nostettuja kissoja. Esseiden teemat kiertyvät kirjallisuuden, filosofian ja politiikan ympärille, ja aiheet vaihtelevat kirjailijoiden välisestä kateudesta 1990-luvun zeitgeistiin ja tekijänoikeuskiistojen veriseen historiaan.

Keskeiseksi tekstiksi nousee essee, jossa Tontti kuvaa työskentelyään Vihreän eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä. Tontti, kuten moni muu viiteryhmänsä edustaja, piti Vihreitä ilman muuta parhaana vaihtoehtona poliittisella kentällä. Mutta puolueen sisäpiirissä Tontti näki amatöörimäistä toimintaa ja väkevää epäjohdonmukaisuutta niin poliittisen sisällön kuin toiminnan suhteen. Lopulta Tontti erosi tehtävästa ja puolueesta. Nyt Tontti paljastaa samaan aikaan karmivasti ja ääneennaurattavasti miltä elämä kulisseissa todella näytti.

Vuonna 2011 ilmestyneen esseekokoelman Koti, uskonto ja isänmaa esipuheessa kirjoitin, että viisastuminen on sallittua, jopa suotavaa. Hetkittäin haluaisin uskoa, että olen toiminut tämän ideaalin mukaan. Välillä pelkään, että en ole.

Vuodesta 2011 maailma on muuttunut, ja minä olen muuttanut mieltäni monesta asiasta, kun riittäviä perusteita on löytynyt. Kiitos saamastani palautteesta. Sen myötä olen ajatellut perusteellisimmin. Kaiken pohdiskelun kulmakivi on ja pitää olla itsekritiikki, ankara omien ennakkoluulojen ja päähänpinttymien kyseenalaistaminen.

Voi myös olla niin, että kyse on vain muutoksesta, ei niinkään muuttumisesta viisaammaksi, vaan vain toisenlaiseksi. Ihmisenä oleminen on sokean hapuilua pimeässä huoneessa. Tämän kirjan kirjoitukset kertovat siitä, mitä käsiini pimeydessä on sattunut ja mitä kuvittelen löytäneeni.

Kirjoitukset kiertyvät tavalla tai toisella kolmen teeman ympärille: politiikan, filosofian ja kirjallisuuden. Kaikki kolme aihetta vuotavat ja valuvat toisiinsa. Esseekirjallisuuden tärkein sana on silti minä. Essee ei ole tiedettä tai journalismia, vaan omakohtaista pohdintaa, yksityisestä edetään yleiseen ja toisinpäin. Taide, kirjallisuus ja filosofia ovat yhteisiä asioita, kuten politiikkakin, tai ainakin niiden pitäisi olla. Niistä saa ja pitää olla eri mieltä. Juuri se on niiden tapa olla olemassa.

Snellmaninkadulla elokuussa 2016
Jarkko Tontti

”Kaiken kaikkiaan kyseessä on viisas esseekokoelma, uskottavasti aikuisen ihmisen tekemä.”
− Turun Sanomat 20. tammikuuta 2017.

”Esseistinä Tontti onkin parhaimmillaan, yksi parhaista.” − Jorma Melleri 8. marraskuuta 2016.

”Tontti on koulutukseltaan juristi, näkemyksiltään liberaali, mieleltään filosofi. Siinä onkin sellainen risteytys, että koen viihtyväni kaikesta huolimatta Tontin seurassa.”
− Aina joku kesken 6. huhtikuuta 2018.

”Tontin esseekokoelma on kaikkiaan kiintoisaa luettavaa, sillä kirjailija ilmaisee mielipiteitään paikoin kipakastikin. Esseet kurkottavat moniaalle, kun niissä viitataan esimerkiksi filosofiaan ja historiaan. Kokoelma nivoo yhteen erilaisia aineksia luontevasti yhdistellen.”
− Kirjakaapin kummitus 17. maaliskuuta 2017.

Mediassa

Puheen iltapäivä. Vieraana kirjailija Jarkko Tontti. YLE Puhe. 20. lokakuuta 2016.

Kalle Haatanen. Aikalaiskokemus ja ajan henki. YLE Radio 1. 1. lokakuuta 2016.

Puheen Päivä. YLE Puhe. 6. lokakuuta 2016.

Helsingin kirjamessut. YLE Areena 29. lokakuuta 2016.

Vihreä mies viisastui. Jorma Melleri 8. marraskuuta 2016.

Kirjallisia käräjiä ja kiivailua. Turun Sanomat 20. tammikuuta 2017.

Jarkko Tontti: Viisastuminen sallittu. Kirjakaapin kummitus 17. maaliskuuta 2017.

Tontilla on asiaa. Aina joku kesken 6. huhtikuuta 2018.

Osta: Suomalainen Kirjakauppa, Adlibris

E-kirjana: Elisa KirjaStorytel

Kustantaja: Kosmos

ISBN: 9789527144213

Sisällys:

Aluksi
Kaksituhattaluvun Zeitgeist
Muistamisesta, unohtamisesta ja anteeksiantamisesta
Kirjailijana olemisesta ja kirjallisuuden tulevaisuudesta
Piraattiaatteen nousu ja uho
Vihreistä keilaajista
Ennakkoluuloista
Suvereenista ja vapaudesta
Muutama juristikirjailija
Yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta

Koti, uskonto ja isänmaa (2011)

Jarkko Tontti käy esseissään hymisteltyjen myyttien kimppuun: osansa saavat niin Alvar Aalto ja Mannerheim kuin lasten kotihoito ja joulunvietto. Hän pui uskontojen ja politiikan vaaranpaikkoja ja valheellista yhteisöllisyyttä, mutta kirjoittaa myös kirjallisuudesta: runoilijalle rakkaista runoilijoista, suomalaisen kirjallisuuskäsityksen synnystä sekä filosofien kielestä.

Kirjailijan työ on valehdella. Parhaimmillaan taitava valehteleminen eli kaunokirjallisuus kertoo jotain paljon todempaa ihmisenä olemisesta kuin tiukimmatkaan tosiasiat tai tieteellinen tutkimus. Kirjallisuus, erityisesti runous, tulee iholle ja vaikuttaa onnistuessaan ihmiseen paljon voimakkaammin kuin journalismi tai tietokirjallisuus. Siinä on kirjallisuuden voima ja siksi se on yhä olemassa.

Jostain syystä kirjailijalle lankeaa kirjallisen työnsä lisäksi usein julkisen keskustelijan rooli. Se on kirjallisuuden kannalta erinomainen asia. Kaunokirjalliset teokset joissa puhkutaan kulttuurisia tai yhteiskunnallisia kannanottoja epäonnistuvat usein. Tämä ei tarkoita, että kirjallisuuden pitäisi kartella poliittisia tai yhteiskunnallisia aiheita, päinvastoin. Mutta pysyäkseen kirjallisuutena, käsittelyn pitää tapahtua kirjallisuuden omasta tulokulmasta. (Lisää tästä esseessä Kirjallisuudesta ja politiikasta). Jotta suora yhteiskunnallinen keuhkoaminen ei luikertelisi kirjallisuuteen, on mitä suotavinta, että kirjailijat laukovat mielipiteitään muilla areenoilla.

Siksi tämä kirja.

Faktan ja fiktion hämärällä rajaseudulla on oma nimensä. Se on essee, yritelmä, joka juontuu ranskan verbistä essayer, yrittää. Joidenkin tämän teoksen kirjoitusten tähtäyspiste ei ole siinä, miten asiat ovat, vaan miten niiden pitäisi olla. Usein ellei aina niin sanottu todellisuus on kuitenkin avoin tuhansille tulkinnoille. Radikaalein mielipide on lähes aina paljastaa uusi näkökulma todellisuuteen, näyttää miten toisin se voidaan käsittää. Essee on myös henkilökohtainen kirjallisuudenlaji. Innoitus, tarve tai halu kirjoittaa jostain aiheesta kumpuaa syvältä, niin syvältä, ettei sinne voi nähdä, vaan siitä pitää kirjoittaa.

Mukana on siksikin paljon tekstejä, jotka liittyvät omiin tekemisiini. Kesäkuussa 2008 olin paikalla kansainvälisen uutiskynnyksen ylittäneessä draamassa Hanti-Mansijskissa suomalaisugrilaisten kansojen maailmankongressissa. Vastalauseena putinistiselle provokaatiolle Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves marssi ulos kokoussalista. Suomen presidentin Tarja Halosen puheenvuoron samassa tilaisuudessa olisi voinut pitää Urho Kekkonen Kremlissä vuonna 1971. Cocktailtilaisuudessa kysyin Ilvekseltä voisinko saada Viron kansalaisuuden. Tuntui siltä, että Suomen kansalaisuudesta voisin luopua.

Toiset teksteistä taasen liittyvät taiteellisiin rakkauksiini, kuten Paavo Haavikkoon ja Eeva- Liisa Manneriin. Ja sitten on monta kirjoitusta, jotka kumpuavat kokemuksesta, josta kaikki puhe yhteiskunnasta nousee eli epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Maailma on täynnä tarpeetonta kärsimystä ja kuolemaa. Niitä aiheuttavat ennen kaikkea uskonnot, nationalismit ja muu niin sanottu ”yhteisöllisyys”.

Kirjoitukset perustuvat osittain aikaisemmin ilmestyneisiin teksteihin. Kaikkia on kuitenkin muutettu saamani palautteen perusteella. Muutamaan on tullut vain pienehköjä lisäyksiä, kuten kotiäiti Nina Mikkosen televisiopillastuksen 17.1.2009 aiheuttaneeseen kirjoitukseen Päivähoito pakolliseksi! Useita kirjoituksia on yhdistelty toisiin teksteihin, niitä on karsittu, viilattu ja höylätty. Kiitos saamastani palautteesta, olen monessa kohtaa muuttanut mieltäni niiden ansiosta. Viisastuminen on sallittua, jopa suotavaa.

Jarkko Tontti,
Snellmaninkadulla,
Helsingissä 6.12.2010

”Kirjallisuutta käsittelevistä esseistä mielenkiintoisin käsittelee Runebergin runoutta sekä tämän ja Snellmanin kirjallisuuskäsitysten vastakkaisuutta. Myös sananvapauden ja tekijänoikeuden kehityksestä on kirjoitettu tärkeät esseet.” – Suomen Kuvalehti 11/2011.

”Tontin kokoelma Koti, uskonto ja isänmaa on toimivaa esseetä preesensissä. Kirjailija on sisäistänyt hyvin Stieg Larssonin periaatteen, ettei demokratiaa voi puolustaa anonyymisti.”
– Turun Sanomat 8. helmikuuta 2011.

”Teoksen kiistaton vahvuus on ennen kaikkea taitava sanankäyttö.”
– Kritiikki. Nuoren Voiman kirjakatsaus. Kevät 2011.

”Kieli on nautinnollisen kaunokirjallista. Koti, uskonto ja isänmaa on siis teos, jonka esseet ovat juuri sellaisia kuin hyvien esseiden tulee ollakin…Lisää tällaisia!”
– Keskipohjanmaa 13. helmikuuta 2011.

”Hyvin kirjoitettua ja johdonmukaisesti perusteltua tekstiä on aina hauska lukea, silloinkin, kun on toista mieltä.” – Lakimiesuutiset 3/2011.

”Tontti edustaa globaalitietoista ja pohjimmiltaan liberaalia ajattelua, jolle sanavapaus ja ihmisoikeuskysymykset ovat kaikkein tärkeimpiä arvoja.”
– Savon Sanomat 19. helmikuuta 2011.

Mediassa

Aamun kirja.YLE TV1 – 27. tammikuuta 2011.

Kalle Haatanen. YLE Radio 1 – 14. helmikuuta  2011.

YLE Areena 27. tammikuuta 2011.

Palefacen vieraana kirjailija Jarkko Tontti. Radio Helsinki 18. tammikuuta 2012.

Juhani Brander: Yritelmä nimeltä Suomi. Turun Sanomat 8. helmikuuta 2011.

Hannu Waarala. Savon Sanomat 19. helmikuuta 2011.

Osta: Suomalainen KirjakauppaRosebud

E-kirjana: Elisa KirjaiTunesStorytel, BookBeat

Kansi: Susanna Appel, kannen kuva Riku Isohella

Kustantaja: Helsinki-kirjat & Otava (e-kirja 2014)

ISBN: 9789525874303

- Fantasia -

Vedeera vaarallisilla vesillä (2018)

Helmisimpukkasaaren sodan jälkeen ihmisten ja haltioiden välillä vallitsee hauras rauha. Mutta merellä vaanivat piraatit, jotka uhkaavat sekä ihmisiä että haltioita. Haltiat syyttävät ihmisiä merirosvojen suojelusta. Läheinen Saherinin suuriruhtinaskunta on äskettäin liitetty osaksi ihmisten valtakuntaa; pitävätkö piraatit siellä tukikohtiaan? Haltianeito Vedeera lähetetään tutkimaan asiaa ihmisnuori Korilin ja quirenilaisen ylimystönuorukainen Selderonin kanssa. Mukana seuraa myös vettä pelkäävä Vedeeran kissa Jatox.

Jarkko Tontin fantasiaromaani piirtää allegoriaa nykytodellisuudesta. Onko kulttuurierojen takaa löytyä jotain yhteistä? Voiko vuosisataisen vihanpidon murtaa? Mistä kaikki alkoi? Kuka saa kertoa historian ja tarinat, joiden varassa nykyisyys lepää?

Itsenäinen jatko-osa romaanille Vedeeran taru (2012).

VEDEERAN KARTTA >

”Varsin painavasta sisällöstä huolimatta Vedeera vaarallisilla vesillä ei ole osoittelevan opettavainen, vaan hauska ja jännittävä kirja. Tarina päättyy onnellisesti, mutta paljon sellaista vielä jää, mistä voi ehkä lukea seuraavassa kirjassa.”
– Onnimanni 4/2018.

”Jos on kiinnostunut tavanomaisesta poikkeavista saduista, joiden ajatusmaailmaa ja tavoitteita joutuu miettimään, Vedeera vaarallisilla vesillä on sopiva lukuvalinta.”
– Lukufiilis 20.1.2019.

”Tontti on onnistunut luomaan tarinaan oivallista jännitettä kieroilun, salailun, petturuuden ja yllättävistä suunnista ilmaantuvan solidaarisuuden kautta.”
– Eniten minua kiinnostaa tie. 18.11.2018.

”Vedeera vaarallisilla vesillä on juonivetoinen fantasiatarina, jonka kerronnassa on paikoin myös hienoja ja maalailevia kohtia. Pidin paljon Tontin luomasta fantasiamaailmasta kokonaisuutena. Haltijatyttö Vedeera elävine ja ilmaisuvoimaisine häntineen oli todella sympaattinen nuori nainen ja ennen kaikkea sitä olivat hurmaavat vesikkäät.”
– Kirja vieköön! 3.12.2018.

Osta: Akateeminen KirjakauppaBookyAdlibris, AviadorSuomalainen Kirjakauppa

E-kirjana: EllibsSuomalainen KirjakauppaAviador

Kuvitus: Kirsi Haapamäki. Kartta Ville Karppanen & Matti Vuohelainen. Kansi ja taitto Jonna Nisu

Kustantaja: Aviador

ISBN: 978-952-7063-59-0

Vedeeran taru (2012)

Varo ihmisiä, pysy poissa heidän mailtaan, älä koskaan luota heihin. Näin Vaahterametsän haltijavaltakunnassa asuvalle Vedeeralle on opetettu niin kauan kuin hän muistaa. Lempipaikassaan joen rannassa hän kuitenkin tapaa ihmispoika Korilin, ja nuoret ystävystyvät.
 
Haltijoiden ja ihmisten suhteita kiristää arvokas helmisimpukkalöytö. Se, kenelle simpukkasaari rikkauksineen kuuluu, ratkaistaan kilpajuoksulla vuoren huipulle. Sekä haltijoiden että ihmisten keskuudesta arvotaan yksi nuori edustamaan omaa maataan. Haltijoiden kuningatar vetää esiin Vedeeran nimen, ja äkkiä tytön käsissä on haltijavaltakunnan tulevaisuus. Mutta kehen voi luottaa, ja kenen puolesta taistella?”
 

”Haltijatytön ja ihmispojan rakkaus uhmaa ikiaikaista alueriitaa.” – YLE Uutiset 2.8.2012.

”Vedeeran taru on klassinen fantasiasatu.” – Pohjalainen 5.12.2012.

”Tontti’s book is a fresh addition to the fantasy genre.”
– Books from Finland 24.1.2013.

”Todella hyvä ja opettavainen tarina ennakkoluulojen voittamisesta.”
– Risingshadow 10.10.2012.

”Haltijoiden loisteliaasta historiasta paljastuu seikkoja, jotka pakottavat Vedeeran kyseenalaistamaan kaiken aiemmin oppimansa.”
– Kouvolan Sanomat 12.12.2012. Etelä-Saimaa 22.12.2012.

”Annan kirjalle 5/5 tähteä, koska ikinä en ole lukenut näin hyvää kirjaa.”
– Jiipeenetti.fi. 21.11.2012.

”Kirjassa kuvastui mielestäni vankka ystävyys ja luottamus.” – Lukufiilis 1/2013.

”Vedeera on särmikäs sankaritar, melkoinen tuittupää, johon lukija haluaisi tutustua.”
– LukuVarkaus 2013 –palkinnon esiraati.

”Jarkko Tontin Vedeeran tarua raatilaiset kuvailijat juoneltaan monipuoliseksi kirjaksi, koska siinä oli mukana iloa, surua, rakkautta, rohkeutta ja toimintaa. Kirjan jännitystä ja huumoria kiiteltiin. Yksi raatilaisista totesi, että tätä kirjaa oli pakko lukea koko ajan. Toinen raatilaisista kiitti, että kirjaa lukiessa tuntui kuin olisi ollut yksi päähenkilöistä. Kolmas raatilainen totesi, että kirja oli paras ikinä. Neljäs raatilaisista suorastaan rakastui kirjaan ja toivoi, että mahdollisimman moni lukisi kirjan, ”ihana toiminnan täyteinen seikkailu”.
– Lasten LukuVarkaus 2013 -palkintoraati.

Osta E-kirjana:  iTunesEllibsElisa KirjaStorytel, BookBeat

Kansi: Heli Hieta

Kartta: Ville Karppanen

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-26283-1

Sanottua