Populismista puhutaan nykyään kaikkialla. Syystäkin. Populismi on demokratian irvikuvaamista, omien tavoitteiden ajamista naamioimalla ne epämääräisen ”kansan” tai muun kuvitteellisen olennon kuvitteellisen tahdon mukaiseksi.
Joku ehkä luulee, että politiikassa vastapari olisi aitopopulistinen Perussuomalaiset ja sitä vastustavat Vihreät. Ei suinkaan. Vihreissä vaikuttaa voimakas populistinen fraktio, nimittäin tekijänoikeusvastaiset piraatti-ideologian kannattajat. Erityisesti Jyrki Kasvi on profiloitunut hämärällä sloganilla ”kuluttajien oikeudet”, jolla hän yrittänee peittää sen, että työskentelee teknologiateollisuuden lobbarina.
Kuka on kuluttaja? Me kaikki. Kansa. Kuluttaja on piraattihenkisten oma ’tavallinen suomalainen’, jota uhkaavat epäilyttävät vähemmistöt, kuten tekijänoikeuksistaan ja elannostaan huolestuneet taiteilijat ja muut luovan alan ihmiset. Taiteilijat ovat mitä otollisin väline ennakkoluuloilla ratsastaville digipopulisteille, Piraattipuolueelle, Effille ja Jyrki Kasville, Oras Tynkkyselle ja Vihreille yleensäkin. Piraattihenkistä tekijänoikeusvastaisuutta edustavat Vihreissä myös Osmo Soininvaara, Erkki Perälä, Ville Niinistö, Heidi Hautala, Otso Kivekäs ja Jukka Relander. Tätä listaa voisi jatkaa pitkään.
Kenenkään, joka pitää arvossa sellaisia asioita kuin kirjallisuus, musiikki tai elokuvat ei kannata nykyisellään äänestää Vihreitä. Tämä on surullista, joskus asia nimittäin oli toisin.
Käytännössä tekijänoikeusvastainen ”kuluttajien oikeuksista” keuhkoaminen on luovan työn tekijöiden omaisuuden sosialisointia (ja teknologiateollisuuden, nettioperaattoreiden sekä laitevalmistajien etujen ajamista). Tämä kävi hyvin ilmi taannoisesta hyvitysmaksukeskustelusta.
Musiikin myynti on romahtanut 70 miljoonasta 40 miljoonaan, syynä laajamittainen nettipiratismi, jonka suitsimista vastustetaan nimenomaan ”kuluttajien digitaalisten oikeuksien” tekosyyllä. Vihreän liiton tekijänoikeuslinjan mukaan ’Perustavanlaatuisten oikeuksien – esimerkiksi sanan- ja ilmaisunvapauden, yksityisyydensuojan tai Internetiin pääsyn – heikentäminen piratismin vastaisen taistelun nimissä ei ole hyväksyttävää.’ En ole vielä nähnyt sitä ihmisoikeussopimusta, jossa lukisi, että nettiyhteys kotona on perusoikeus.
Jos musiikin myynnin kaltainen romahdus tapahtuu kirjallisuudelle e-kirjan myötä, voimme sanoa hyvästit puolelle kustantajista ja kirjallisuudesta. Bestsellerit mahdollistavat kustantajien kulttuuriteot. Jos hyvin myyvän viihteen myynti romahtaa piratismin takia, kärsii ja lopulta katoaa myös vähälevikkinen laatukirjallisuus. Piratismiongelmaa vähättelee Piraattipuolueen lisäksi iso joukko piraattihenkisiä valtavirtapoliitikoita, edellä mainittujen Vihreiden lisäksi esimerkiksi Kokoomuksen Petteri Järvinen.
22 Comments
Maailman ruokahinnat ovat nousseet 15% neljässä kuukaudessa. Ongelma on se, että ruoka ja bensiinin hinta pidetään koko ajan hilaavana systeemiä pyörittävänä systeeminä joka tekee lopulta köyhän ja rikkaan väliset erot vielä suuremmiksi. Maailman ongelmat ja vihaa herättävät puuskat johtuvat näitä. Lähde: STT.
Onkohan piratismi sittenkään ainoa syy musiikin myynnin vähenemiselle? Cd-levyn etsiminen lipastosta ja työntäminen soittimeen tuntuu jotenkin vanhanaikaiselta.
Musiikin kuluttamisen kanssa kilpailevat uusina medioina mm. Internet (siellä voi tehdä muutakin kuin ladata piraattimusiikkia), lukuisat tv-kanavat (muistaako kukaan aikoja jolloin kanavia oli kaksi, tv-ohjelma alkoi kuudelta illalla Pikkukakkosella ja loppui yhdeltätoista), uudet radiokanavat (levymyynnnin kulta-aikoina radio-ohjelma loppui tasan keskiyöllä maammelauluun), lukuisat muut harrastukset.
Musiikin aivan laillinen ilmainen jakelu on kasvanut huomattavasti.
Vaikka mitään teknistä menetelmää ei olekaan kirjattu perusoikeudeksi, on kai kiistatonta, että kansalaisen mahdollisuudet toimia yhteiskunnassa ja harjoittaa perusoikeuksiaan on jo nyt monissa tapauksissa vaikeaa ja tuelvaisuudessa todennäköisesti jopa mahdotonta ilman nettiyhteyttä.
@ nimetön. On toki näin. Mutta joka nurkalla on kahvilan langaton verkko ja esim. kirjastoissa mahdollisuus käyttää ilmaiseksi nettiä. Kotinettiyhteyden katkaiseminen ”mulle heti kaikki ilmaiseksi” -nettinulikoilta olisi ihan sopiva ensimmäinen varoitus ja sanktio näille varkaille.
Humanistina symppaan näkemystäsi suuresti.
Tulevana ekonomistina huomioni kiinnittyy kuitenkin taloustieteen ennustukseen: informaatiohyödykkeen (musiikki, elokuvat, tietokoneohjelmistot) valmistamisen rajakustannus on nolla. Silloin kilpailullisilla markkinoilla hyödykkeen hinnaksi muodostuu nolla.
@Mikko:
Totta. Kopion valmistamisen kustannus on nolla. Itse alkuperäisteoksen valmistaminen taas useimmiten maksaa ja useasti jää tämäkin investointi saamatta, juuri tuon ”digitaalinen on ilmaista”-logiikan takia.
Jos pienartisti pistää 3000e omakustannelevyntekoon, mutta kukaan ei maksa levystä, vaikka sitä kuunteleekin, niin artistia tuskin lohduttaa ajatus ”huh, no ainakaan ei teokseni digikopioinnista koitunut minulle lisäkustannuksia”.
Populismi ei todellisuudessa tarkoita Timo Soinin tyyppistä retoriikkaa. Populismi on demokratian muoto, jossa päättäjät eivät saa tehdä kansan tai kannattajiensa mielipiteen vastaisia päätöksiä. Populismi on poliittinen filosofia, jonka tarkoituksena on voimauttaa tavallista kansaa (”populusta”) etuja nauttivan eliitin kustannuksella. Populismi on siis elitismin vastakohta. Populismi ei ole demokratian irvikuva, vaan sen olennainen elementti.
Jaa, tässä olikin joku typerä moderaatio. Taitaa sitten olla turha kuvitella, että meikän kommentti pääsisi läpi. Kiitos periksiantamattomasta sananvapauden puolustamisesta.
Eero K: Totta — pienartisti on selvästi heittänyt 3000 yksikköä rahaa kankkulan kaivoon. Kun rajakustannus on 0 rahaa, ei artisti saa kiinteitä kustannuksia koskaan takaisin myymällä bittejä.
Musiikki- ja elokuva-ala on typeryyttään menettänyt miljoonia, kun ei ole ahneuttaan ja vanhakantaisuuttaan ajoissa tarjonnut ja kehittänyt laillisia, helppoja ja järkevästi hinnoiteltuja vaihtoehtoja laittomalle nettilataamiselle. Tarjolla olisi globaali välityskanava, mutta sitä ei osata käyttää.
Kirja-ala on nyt tekemässä samanlaista itsemurhaa. Etenkin suomalaiset kustantamot ovat ihan pihalla. Sähköisissä kirjoissa valikoima on surkea, hinnat ovat korkeampia kuin paperikopioiden ja tekniikka onnettoman hankalaa. Esim. Akateemisen nettikaupasta kirjan lataaminen suoraan lukulaitteelle ei onnistu.
Jos laiton kopiointi on merkittävästi helpompaa kuin laillisesti ostaminen, hinnat ovat älyttömiä ja ei ole mitään takeita siitä, että kirjaa voisi lukea vielä seuraavakin sukupolven laitteilla, niin on turha valittaa, jos kauppa ei käy tai tämäkin bisnes menetetään Applelle tai Amazonille. Mutta omapa on bisneksenne. Kirjoittaminen tuskin loppuu, vaikka kustantajat itsensä tappaisivat.
Ja mitä tulee tekijäinoikeuksien ylikorostamiseen, niin suosittelen tutustumaan koko käsitteen historiaan ja ehkä myös pohtimaan asiaa siltä kantilta, että kaikki mitä tuotamme on vain marginaalisia reunahuomautuksia monituhatvuotiseen kultturipääomaamme eikä mitään itsenäisiä teoksia. Kulttuurin tuottajalle kelpo korvaus kyllä kuuluu, mutta muistakoon samalla seisovansa jättiläisten olkapäillä ja osittain maksavansa velkaa heille, kun laskee liikkeelle lisää sisältöä.
@ Jari Mäkelä:
Eli kun tekniikka toistaiseksi laillisella puolella toisinaan kusee, se on teoksen tekijän vika? Mikäs ihmeen puolivillainen perustelu tämä oli?
Ei ole vaihtoehtoja? Musapuolella esim. Spotify on ollut jo kauan. Musiikin laillisia latauskanavia on vaikka millä mitalla.
Ei ole takeita että voi lukea kirjaa vuoden päästä? Mikset osta paperiversiota? Eikös pitäisi olla itsestäänselvyys ettei digimaailmassa mikään tekniikka ole pysyvää? Ja sekin on tekijän vika?
Voi pojat, viimeinen kappale on suorastaan katkeruuden juhlaa. Jokainen kulttuurin tekijä TIETÄÄ tekevänsä teoksensa osittain edeltäjiin nojaten. Moisen itsestäänselvyyden nostaminen teoksen arvoa laskevaksi perusteeksi on idiotismia.
@ B. Virtaska
Taitavasti ohi vastattu tai erittäin huonosti luettu. Uskoisin ensimmäistä, koska jälkimmäinen olisi idiotismia ja hyviin tapoihin ei kuulu sellaisesta toisia syyttää. Varsinkaan nimimerkillä.
En sanonut, että on tekijän syytä. En sanonut, että musiikkipuolella ei olisi vaihtoehtoja. Vaihtoehdot vain tulivat vuosia myöhemmin markkinoille kuin Napster ja vastaavat.
En sanonut myöskään mitään omasta ostokäyttäytymisestäni. Voin sanoa siitä, että ostan sähköisiä kirjoja niiltä, jotka tarjoavat niitä kohtuulliseen hintaan ja ilman DRM-suojausta. Enkä halua lisää kuollutta puuta ahtaisiin nurkkiini.
Mutta minun ostokäyttäytymiselläni ei ole mitään virkaa. Sillä on, että kustantajat menettävät typeryyttään bisneksensä ja tekijät tulonsa, jos eivät rupea miettimään uusia tapoja toimia. Teoskappaleet fyysisinä esineinä ovat auringonlaskun teknologiaa ja Suomi ei ole mikään Impivaara. Jos kotimaiset toimijat eivät osaa löytää uusia ansaintalogiikoita, jotka kelpaavat myös kuluttajille, niin bisneksen jakavat ulkomaiset yritykset ja laiton kopiointi. Minusta, B. Virtaskasta, itkuraivareista, yhteiskunnan apuun huutamisesta ja syyllisten etsinnästä riippumatta. Rakennemuutos ei moisia pikkuperunoita odota.
Tietenkään levymyynnin kutistumiseen ei mitenkään voi vaikuttaa se, että CD-kauden huippuvuosien jälkeen on käytännössä syntynyt KOLME uutta kokonaista viihdeteollisuuden alaa: DVD/Blu-ray-myynti (Kuka osti VHS-aikana elokuvia? Mittakaava on aivan eri luokkaa nykyään), pelibisnes ja tietysti Internet ja tietokonemyynti. Jokainen näistä lienee suurempi bisnes kuin levymyynti oli edes huippuvuosinaan.
Kuvitteleeko joku oikeasti, että kuluttajalla on varaa, tai halua laittaa kaikkien näiden LISÄKSI yhtä paljon rahaa levyihin kuin joskus aiemmin? Kuluttajan irtonainen, ”viihteeseen” korvamerkitty varallisuus vain jakautuu nykyään monta kertaa laajemmalle alueelle kuin ennen.
Tämän lisäksi tietysti pelibisnes on onnistuneesti luopunut fyysisten kopioiden myynnistä ja tahkoaa huimia katteita digitaalisella myynnillä, samalla pitäen asiakkaat tyytyväisinä. Joillekin tämä ilmeisesti on vaikeampaa kuin toisille.
”Asian” ”Tuntia” menköön takaisin peruskouluun ja äidinkielen tunnille opettelemaan lukutaitoa. Kyse ei ole levymyynnistä vaan musiikin myynnistä. Musiikin kuuntelu tuskin on vähentynyt. Sen sijaan heti-kaikki-mulle-ilmaiseksi-netistä-ihan-vaan-koska-mä-haluun -ideologia tuntuu istuvan sitkeästi joidenkin päässä. Onnea valitsemallasi tiellä.
Et sitten vastannut yhteenkään argumenttiin. Miksi ihmisten pitäisi käyttää yhtä paljon rahaa musiikkiin kuin ennen, vain koska sinä sanot? Ja kyllä, luulen että myös musiikin kuunteluun käytetty aika on vähentynyt, koska kuluttajan vapaa-aika jakautuu nykyään mm. elokuvien, tv-sarjojen ja pelien kesken.
Minun henkilöstänihän tässä ei ollut kyse, mutta kun sinua näemmä kiinnostaa, niin voin kertoa että minulla on n. 200 CD-levyä hyllyssä. Kieltämättä viimevuosina niiden ostelu (ja samalla uusien levyjen kuuntelu) on vähentynyt huomattavasti, muun muassa siksi, että olen viimeisen kahden vuoden aikana ostanut yli 100 eri peliä (pieniä indie- ja halpispelejä, sekä isoja hittejä, lähes kaikki hintaluokassa 1-5€) digitaalisena Steamista.
Kuluttajat eivät (ensisijaisesti) ole ahneita, he ovat laiskoja. Niin kauan kuin musiikkiteollisuus tarjoaa digitaalisessa muodossa ainoastaan HUONOMPAA LAATUA ja vielä CD-levyä kalliimmalla, niin kuka oikeasti jaksaa ihmetellä että ei mene kaupaksi?
”In addition to new user growth, Steam sales during the trailing 12 months increased by more than 200%, putting it on track for a sixth straight year of realizing over 100% year-over-year growth in unit sales.”
”Forbes has stated that Steam sales contribute 50 to 70% of the $4 billion market for downloaded PC games, and that Steam offers gross margins of 70%, compared with 30% at retail.”
Ai niin, tämä unohtui vielä: kun CD-levyjä ostan, en todellakaan osta niitä 24 euron kappalehintaan Anttilasta, jos Jerseyn saarelta saa saman levyn 6-12 eurolla kotiin kannettuna ilman postikuluja. Maailma muuttuu, deal with it.
Varmasti piratismilla on myös osansa tuossa myynnin laskussa. Enkä minä piratismin laillistamista kannata. Mutta koska lainsäädännön TODELLISET vaikutukset piratismiin ovat lähes olemattomat, niin suositukseni musiikkiteollisuudelle on, että lopettaa sen hihaan itkemisen, rupeaa sopeutumaan ja keksii sellaisia tuotteita, joita ihmiset haluavat ostaa.
”En ole vielä nähnyt sitä ihmisoikeussopimusta, jossa lukisi, että nettiyhteys kotona on perusoikeus.”
Kannattaisi lukea se Suomen laki vähän tarkemmin.
”Asian” ”Tuntian” kannattaisi itse lukea joku perusoikeusjuridiikan perusoppikirja. Hänen viittaamansa laki ei, tosiaankaan, ole Suomen perustuslaki eikä siinä ole kyse perusoikeuksista. Puhumattakaan siitä, että nettiyhteys kotona olisi ihmisoikeus joka olisi turvattu kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla.
Omaisuuden suoja sen sijaan on perusoikeus ja ihmisoikeus.
Onko näiden nettinulikoiden ahneudella mitään rajaa? Oi, kuinka ihmismieli keksiikään loputtomasti tekosyitä, joiden mukaan toisen omaisuuden sosialisoiminen ei olisi väärin. Lohdutonta porukkaa.
Lakimiehenä tietänet, että tekijänoikeusrikos ja varastaminen ovat eri asioita ja niitä käsittelevät eri lait.
Ja kuten aivan oikein totesit, nettiyhteys ei ole ihmisoikeus, joskin tietoyhteiskuntaan perehtyneiden asiantuntijoiden keskuudessa on ollut jonkin verran keskustelua siitä, että sen ehkä pitäisi olla. Kehitys vaikuttaa kuitenkin menevän siihen suuntaan, ettei tulevaisuudessa ihminen välttämättä kykene toimimaan yhteiskunnassa kunnolla ilman nettiyhteyttä.
@Jarkko
Kuten tuolla viittaamasi Vihreän Langan artikkelin keskusteluosiossa mm. Jyrki Kasvi itse toteaa, ei tavoitteena suinkaan ole kulttuurin tuhoaminen, vaan päin vastoin kulttuurin tekijöiden toimeentulon turvaaminen mm. kulttuurialaa ravistelevan varsin radikaalin muutoksen jaloista.
En tiedä kuinka tarkkaan olet perehtynyt tietotekniikkan ja varsinkin digitaalisen median kehittymiseen, mutta kuten täälläkin jo muutama on todennut, digitaalisen median rajakustannus on nolla, ja siinä vaiheessa kun eri kulttuurimuodot siirtyvät digitaalisiksi, myös perinteiset tulonhankintamenetelmät niihin liittyen muodostuvat toimimattomiksi.
Ne henkilöt, jotka aktiivisesti seuraavat teknologian kehitystä ovat varsin yksimielisiä siinä, ettei tätä murrosta voi estää, ja siksi monet pyrkivätkin löytämään toimivia tapoja vastaamaan nykytilanteeseen ja sen tulevaan kehitykseen.
Levyteollisuus on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun vanha tulonjakomalli pyritään säilyttämään teknisin estoin ja lakiteitse. Piratismi ei ole levyteollisuuden toiminnan kautta vähentynyt. Suurin vaikutus näyttää olevan se, että monien kuluttajien näkemys ja vihamielisyys kulttuurin tuottajia, ja sitä kautta valitettavasti jossain määrin myös kulttuurin tekijöitä, kohtaan on kärjistynyt.
Kun kulttuurin monistaminen ei maksa mitään, tulee löytää tavat joilla voidaan varmistaa niin tuottajille kuin tekijöillekin sekä mahdollisuus maksaa kulttuurin luomiseen ja levittämiseen liittyvät kiinteät kulut että riittävä tulotaso, jotta kulttuurin tekeminen säilyy houkuttelevana.
Yksi mahdollinen tapa vastata olemattomiin rajakustannuksiin on pyrkiä säilyttämään monopoli tuotteen monistamiseen. Tätä ovat levy-yhtiötkin yrittäneet mm. DRM-järjestelmillä ja jahtaamalla lakiteitse laittomien kopioiden levittäjiä. Ongelmaksi tässä muodostuu se, että kaikki tekniset toimet ovat kuitenkin pohjimmiltaan tehottomia ja samoin käytäntö on osoittanut, ettei kaikkia piraatteja saada kiinni tai kyetä teknisesti valvomaan.
Toinen mahdollisuus on pyrkiä kilpailemaan laadulla. Esimerkiksi kirjallisuuden tapauksessa ainakin vielä fyysinen tuote tarjoaa paremman lukukokemuksen monille ihmisille verrattuna digitaaliseen kopioon. Tämä lienee kuitenkin muuttumassa, ja jos ihmiset yleisemmin tottuvat lukemaan kirjallisuutensa esimerkiksi e-lukulaitteilla tai muuten digitaalisesti, ei käyttäjän kokemia laatueroja enää löydy.
Mahdollista on myös luoda median ohelle palveluilta tai oheistuotteita, joiden monistaminen ei ole ilmaista, ja joille ihmiset antavat arvoa. Esimerkiksi monet avoimen lähdekoodin tuottajat tarjoavat maksullisia ylläpito- ja tukipalveluja, muusikot keikkailevat ja tarjoavat live-esiintymisiä ja myös esimerkiksi monet menestyvät tietokonepelit ovat siirtyneet palvelupohjaiseen tulomalliin. Valitettavasti en juurikaan keksi itse kirjallisuuteen mahdollisesti liitettäviä oheispalveluita, joten sen tulonansaintamalliksi ei lisäpalveluista välttämättä ole.
Muita mahdollisuuksiakin on. Periaatteessa hyvitysmaksu on yksi yritys veroluontoiseen kulttuurin tukemiseen. Ongelma hyvitysmaksujen suhteen on se, etteivät ne kohdistu kovinkaan tarkasti kulttuurin käyttämiseen, vaan suurin osa mediamaksun piirissä olevista tallennusvälineistä on pääosin aivan muussa käytössä. Ongelmansa muodostaa myös kaupankäynnin kansainvälistyminen, sillä mediamaksun ollessa maakohtainen, on sitä hyvin helppo kiertää tilaamalla tuotteensa maasta, jossa mediamaksu ei ole käytössä. Tietenkin voimme myös ratkaista ongelmaa siten, että annamme valtiolle vastuun kirjailijoiden toimeentulosta. En kuitenkaan usko tämän olevan kovinkaan toimiva tai kannustava ratkaisu.
Musiikin saralla on tietenkin näitä tulomuotoja yhdistävänä esimerkkinä mm. Spotify ja myös elokuvapuolella video-on-demand -palvelut ovat yleistymässä. Nämä ainakin vaikuttavat tarjoavan ihmisille laadultaan ja erityisesti vaivattomuudeltaan kilpailukykyisen vaihtoehdon laittomalle kopioinnille. Ehkä jokin tämäntyyppinen palvelu on yksi osa ratkaisua myös kirjailijoille ja kustannusyhtiöille.
En nyt mene sanomaan, että tässä ovat ne ainoat tai toimivat vaihtoehdot, mutta on kuitenkin aika lyhytnäköistä pistää päätä pensaaseen ja sulkea silmiään tapahtuvilta muutoksilta. Me kaikki, niin kulttuurin kuluttajat, tekijät kuin tuottajatkin, haluamme kulttuurin säilyvän ja kukoistavan, joten meidän tulisikin mahdollisimman aikaisin pyrkiä vastaamaan tapahtuviin muutoksiin siten, että löytyy kaikille toimiva tulonhankintamalli myös kirjallisuudessa. Kuten esimerkissä huomasitkin, ei ääniteteollisuuden valitsema tie ole se oikea ratkaisu, onneksi sekin on pikkuhiljaa löytämässä vuosien silmien sulkemisen jälkeen toimivia ratkaisuja.
”Ne henkilöt, jotka aktiivisesti seuraavat teknologian kehitystä ovat varsin yksimielisiä siinä, ettei tätä murrosta voi estää, ja siksi monet pyrkivätkin löytämään toimivia tapoja vastaamaan nykytilanteeseen ja sen tulevaan kehitykseen.”
Tämä lause kertoo, ettei ”Sahaajalla” ole alkeellisintakaan tajua miten nykymaailmassa esimerkiksi musiikki, kirjat tai elokuvat syntyvät. Miten toimivat levy-yhtiöt tai kustantajat. Samaa jalat-tukevasti-ilmassa tietotasosta viestii muukin viesti.
Tyylilaji on kuin Linkolalla, järjettömien johtopäätösten vetäminen epävarmoista seikoista, joista kirjoittajalla kaiken lisäksi ei ole kuin mielipiteitä. Surullisinta tällaisten huruvouhojen meuhkaaminen on Vihreiden kannalta. Kuten linkolalaiset, myös kaappipiraatit vievät puolueen uskottavuuden täysin.
”Kulttuurivastaiseksi” leimaaminen vie keskustelua tekijänoikeuksista eteenpäin yhtä paljon kuin neuvostovastaiseksi leimaaminen auttoi aikanaan käymään asiallista ajatustenvaihtoa Suomen ulkosuhteista. Palataan asiaan, jos Jarkolla on joskus kykyä ja halua keskustella itse sisällöistä leimakirveiden heiluttelun sijaan.
Omia näkemyksiäni tekijänoikeuksista edustaa hyvin pitkälle Vihreiden tuore tekijänoikeuslinjapaperi. Vaikka olenkin ollut tieteiskirjallisuuden (laillinen) suurkuluttaja, mielikuvitukseni ei yllä näkemään, miten siinä edustetut kannat olisi tulkittavissa ”kulttuurivihamielisiksi”.
Turha kierrellä Oras; tai yrittää piilotella puoleen papereiden taakse. Niillä ei tunnetusti kansanedustajien omien puuhien kanssa ole juuri mitään tekemistä, harmitonta puuhastelua puolueaktiiveille.
Tiedän kyllä hyvin omasta kokemuksesta mikä on sinun kantasi tekijänoikeuksiin. Kaunista päpinää ’tiedon vapaudesta’. Käytännön seuraukset tuntuvat lähinnä niiden ihmisten elämän kurjistumisena, jotka sinullekin tekevät musiikin, kirjallisuuden ja elokuvat.