Muutama päivä sitten päättyi Runokuu-kirjallisuusfestivaali ja sen osana Poetiikkakonferenssi. Teemana oli Hengitys. Luulen muistavani, että esiinnyin esikoisrunoilijana tasan kaksikymmentä vuotta sitten järjestetyssä ensimmäisessä Poetiikkakonferenssissa. Muistaakseni
”Kesä jatkuu. Kesä.”, kirjoitti Lauri Viita runossaan Onni. Niin jatkuu ja näkymäni ikkunasta on myös melkein kuin samasta runosta: ”Ikkunan edessä pystyyn kuivunut omenapuu.” Tai
Tämä on ollut erilainen kesä. Huolimatta siitä, että olen viime vuosina asunut pitkät ajat ulkomailla, olen onnistunut viettämään kesäkuukaudet maalla Kangasalla. Niin olen tehnyt melkein
Kaikki päättyy aikanaan. Melkein viisitoista vuotta sitten ilmestyi ensimmäinen fantasiaromaanini Vedeeran taru. Sitä ennen olin jo julkaissut runokokoelmia, romaaneja ja esseitä. Tämä oli jotain uutta
Maailma on myllerryksessä. Kulttuuriykkösen Perjantaistudio on nykyään paitsi kuunneltavissa myös katseltavissa! Perjantaina 24.4.2026 studioon olivat minun lisäkseni saapuneet Laura Kolbe ja Jari Sedergren. Pietari Kylmälä
Päivi Räsäsen tuomio korkeimmasta oikeudesta on herättänyt kiihtymystä. Eikä ihme. Onhan tämä tavattoman surullista. Yhä enemmän vaikuttaa siltä, ettei Suomi ole, eikä ehkä koskaan ole
Tänään on kulunut tasan kaksikymmentä vuotta tämän blogin ja nettisivuston käynnistymisestä. Kuulostaa todella pitkältä ajalta, mikä se onkin. Ulkoasu on vuosien kuluessa muuttunut, mutta vanhat
Vuosi 2025 kului osittain ulkomailla, osittain Suomessa. Enemmän kuitenkin Suomessa verrattuna muutamaan viime vuoteen, mikä oli mukavaa. Tammikuu meni pääosin Lissabonissa. Lämmintä siellä toki on
Ei niin kauan sitten useimpien kirjojen elinkaari oli lyhyt. Vain äärimmäisen harvoista teoksista otettiin uusia painoksia, kun muutama vuosi oli kulunut niiden ilmestymisestä. Nykyään sen
Yli taivaan / Päivät niinkuin varisparvi raahautuu, laulaa Miljoonasateen Heikki Salo kappaleessa Marraskuu. Sitä se on, marraskuu. Harmaus käy kiinni ja kietoo sinut märkään halaukseensa.