Aristoteleen mukaan onni (eudaimonia) syntyy siitä kun ihminen käyttää kykyjään järjen (logos) ja hyveen (arete) mukaisesti. Minä sen sijaan vakuutuin viikonloppuna, että onni on uusi Klippo Comet –ruohonleikkuri.
Klippo on toki kallis, 2-3 kertaa hintavampi tavallisiin surisijoihin verrattuna. Eikä se kummalliselta näytä, halvat perusvemputtimet ovat muovikuorineen paljon näyttävämpiä, ainakin kaupassa. Mutta kun päästään tosihommiin nilkkoihin asti nousevalle vihreälle veralle, vain Klippoon voi luottaa. Ihmeellisintä on nurmikon katoaminen. Se ei jää klönteiksi pitkin kenttää, vaan silppuuntuu nuuskaksi ja leviää näkymättömiin. Vain yksi asia harmittaa: Menneet vuodet jotka kuluivat Stigojen sun muiden lelujen kanssa tuhratessa; hajoilevat osat, ruohon tukkimat terät, hirmuiset huoltolaskut.
Täysmetallinen runko, kestää pari sukupolvea eteenpäin, väsymätön Briggs Stratton moottori. Siinä se on.
1 Comment
On niissä tosiaan eroja. Teininä potkaisin kerran rinteessä vauhtia kehnoon ruohonleikkuriin, taisi olla Stiga. Jalkaterä lipsahti koneen alle suoraan terien tielle. Kova täräys sammutti koneen ja olin jo hyvästelemässä varpaitani. Kengästä oli kärki tiessään mutta jalka jäi ehjäksi.
Lind on tosiaan parasta, Alkon setä kertoi että Traminer-rypäleestä tehty valkkari on myös paras kyytipoika intialaiselle yms. tuliselle ruualle.