Täällä Kirjaamon runo-osasto, IC-junassa matkalla Helsinkiin. Eläköön kaikkialle yltävä maailmanverkko ja nettitikku. Mitä muuta junassa voisi kuin kirjoittaa runoja:
On hetkiä kun epäilee kaikkea mihin on uskonut
keneen luottanut
mitä vihannut
ketä rakastanut
Ne ovat hienoja hetkiä
hirvittäviä,
tärkeitä hetkiä
ilman niitä voisi yhtä hyvin tappaa itsensä heti
ihan nyt heti, kenellekään jäähyväisiä jättämättä
säästäisi heidät sentimentaalisilta kirjeiltä,
turhilta anteeksipyynnöiltä
ne ovat hienoja hetkiä,
hirvittäviä
tärkeitä hetkiä
kun epäilee häntä
sinua
minuakin epäilee
sillä paluu niistä on kuin olisi hukannut kotiavaimen
seisoisi maaliskuun kadulla
jonka peittää likainen jää ja rahiseva sora
ei löytäisi avainta vaikka kuinka etsii
tarttuisi silti kotioveen
ja se olisi auki
2 Comments
Tämä oli hieno <3
Raaka ja lohdullinen samaan aikaan.
Kiitos 🙂