Joskus muinoin jaksoin jankuttaa suomen kieleen ryömiviä anglismeja ja englanninkielisiä sanoja vastaan. Nykyään, muututtuani negativistista positivistiksi, vain riemuitsen oivista käännöksistä ja muista vastaiskuista. Kemppisen sivuilta verkkokalvoilleni tarttui kauan kaivattu kohdallinen käännös Open Source -ohjelmistoille, napakasti vain avokoodiohjelma. Voi olla alan ihmisille vanha juttu, mutta minulle uusi. Vähäjäseninen Elävien varatuomarirunoilijoiden seuramme näyttää voimansa! (Divarista tarttui eilen taskuun VT Kemppisen runokokoelma Mahdollinen metsä. WSOY, 1987).
Kärkisijaa tässä häviöön tuomitussa kamppailussa pitää edelleen loppupeleissä, jonka synty on epäselvä. Vahvasti epäilyksen alainen on Mikko Rimminen, jonka Pussikaljaromaani levitti sanan laajaan tietoisuuteen. Loppupelit tekivät selvää jälkeä väsyneestä pitkässä juoksussa -anglismista.
2 Comments
Olen amatöörishakinpelaajana aina olettanut loppupelit-käsitteen tulevan shakista, jossa on, niin, loppupeli. Silloin on jäljellä enää muutama nappula ja laskutaidot tulevat todella esiin. Pelin alkupuolella on saattanut vaihtaa lähetin ratsuun tai päinvastoin, mutta loppupeleissä näillä ei välttämättä ole juuri merkitystä.
Huomautan kuitenkin, että tämä on nojatuolietymologia eikä välttämättä pidä paikkansa. Jos joku tietää oikean etymologian, nouskoon ylös ja huutakoon hep.
Voi olla, että loppupelit juontuvat shakkimaailmasta. Sähäkän skribentin ammattitaito on juuri siinä, että hän nappaa sanan sieltä ja täältä ja laittaa sen uudelle paikalle hämminkiä aiheuttamaan. Itse kohtasin loppupelit ensimmäisen kerran Mikko Rimmisen luennolla Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa. Hän kyllä viljeli sitä myös teksteissäään.