Krim, Jaltan konferenssi ja toisenlainen juhannus

Täällä Simferopol, lentokenttäkahvila. Aeroflot osoittautui aeroflopiksi. Paluulentoni Krimiltä Moskovaan peruuntui ja myöhästyn jatkoyhteydestä Helsinkiin. Tiedossa toisenlainen juhannus, eli vuorokauden jumitus Moskovan lentokentällä.

Ehdinpä tuumia juuri päättyneen PEN-konferenssin satoa.

Yksi PEN Internationalin painopistealueista on uhattujen, pienten kielten ja kulttuurien puolustaminen. Kielen tuhoutuminen on äärimmäisin mahdollinen sananvapausrikos.

Pienten kielten puolustamista keräännyimme pohtimaan Krimille. Vallitseva puheenparsi on surkuttelua ja katoavien kielten luettelointia. Mutta Krimiltä löytyy rohkaiseva vastatarina.

Krimin niemimaan tataarit asuivat täällä vuoteen 1944 asti, jolloin puna-armeijan saavuttua tataarit, lähes 270 000 ihmistä, sullottiin karjavaunuihin ja karkotettiin Siperiaan. Lähes puolet murhattiin tai kuoli nälkään ja sairauksiin. Siis yli 100 000 ihmistä.

Neuvostoliiton romahdettua jäljelle jääneet Krimin tataarit aloittivat paluun. Kahdessakymmenessä vuodessa he ovat elvyttäneet turkinsukuisen kielensä, kirjallisuutensa ja koko kulttuurinsa. Nyt heitä on 13 % Krimin väestöstä, lopuista suurin osa venäläisiä ja ukrainalaisia.

Konferenssin lopuksi pidimme lehdistötilaisuuden. Oli erinomaisen mahtavaa päästä tv-kameroiden edessä kehumaan tataarien sitkeää vääntöä olemassaolonsa puolesta. Paljon on vielä korjattavaa, mutta jo nyt heillä on oma tv-kanava ja kouluopetusta.

Kävimme myös Jaltalla tsaarin entisessä kesäpalatsissa, jossa helmikuussa 1945 Chuchill, Roosevelt ja Stalin sopivat Euroopan tulevaisuudesta sodan jälkeen. Valtapolitiikkaa raaimmillaan. Kuuluisaa tapaamispaikkaa katsellessani mietin, tiesivätköhän Churchill ja Roosevelt, että vain muutama kuukausi sitten täältä oli pakkosiirretty satojatuhansia ihmisiä. Heidän vieressään istuneen Stalinin toimet olivat hyvin samanlaisia kuin kolmikon yhteisen vihollisen Hitlerin.

Matkamuistomyymälästä löytyi patsasparivaljakko. Kolme johtajaa ja vieressä oikeuden jumalatar Justitia. No comments.

Tiettyä ironiaa on siinä, että Krimiltä alkoi Neuvostoliiton lopullinen romahdus. Matkalla Jaltalle ohitimme bussissa NL:n viimeisen johtajan Mihail Gorbatsovin kesähuvilan. Vuonna 1991 vanhoilliset kommunistit pidättivät hänet siellä yrittäessään vallankaappausta. Muistan sen hyvin, olin silloin Berliinissä lomamatkalla. Muuri oli jo murtunut, mutta puna-armeija ei ollut lähtenyt  mihinkään. Hivenen hirvitti. Mutta pian kaappaus kuivui kokoon ja siihen loppui myös Neuvostoliitto.

Erinomainen matkakumppani Krimille on ollut Ville Ropposen ja Natalia Deviatkinan Krimin niemimaa (Savukeidas 2010). Kirjaamo suosittelee.