Pitkäksi venähtäneen joulun ja mediaumpion myötä havahdun vasta nyt Jaan Krossin kuolemaan. En ole lukenut häneltä kuin historiallisen romaanin Keisarin hullu. Muuan kirjaihminen, jonka makua arvostan, kertoi Krossin runouden olevan hänen jämäkin panoksensa kirjallisuuteen. Muita mielipiteitä?
Keisarin hullu on – muistaakseni – jokseenkin konventionaalinen historiallinen romaani. Kuten lajityyppiin kuuluu, kertojana on suurmiehen puuhia sivusta tarkkaileva vähäisempi tallustaja. Samalla teos on allegoria neuvostoajasta. Sensuuri voi olla mainio kirjallinen ponnin niille, joilla muuten on kiusaus kirjoittaa suoraan ja kohti.
Kross oli kansainväliseen oikeuteen erikoistunut juristi. Hän sanoi joskus – jälleen muistaakseni – että menetti kiinnostuksensa kansainväliseen oikeuteen 1940-luvulla, kun huomasi, ettei se ole enää voimassa. Tilanne on niistä ajoista muuttunut valitettavan vähän. Kansainvälinen oikeus on, hmm, hivenen eksistenssivammainen oikeudenala. Yhdysvallat aloitti Britannian kanssa sodan Irakia vastaan kansainvälisen oikeuden vastaisesti, mutta mitään seurauksia ei ole kuulunut. Jos kansanmurhasäännökset olisivat oikeasti voimassa, Vladimir Putin kavereineen olisi ollut oikeudessa vastaamassa Venäjän tekemisistä Tsetseniassa jo kauan sitten.
Kross keikkui pitkään mukana Nobel-arvailuissa, mutta ei tärpännyt. Hyvä niin. Voitot kirjallisissa arpajaisissa eivät tee kenestäkään erinomaista kirjailijaa.
5 Comments
Onko niitä runoja ilmestynyt suomeksi?
Prosaistina minusta kyllä hieno. Seurailee vähän niin kuin Tammsaaren jalanjälkiä, mutta toisia aikoja ja tapoja.
Ei kuitenkin kovin paljon erilaisia.
Pidän n.k. historiallisten romaanien lukemisesta sen vuoksi että niissä historialliset tosiasiat on oltava kohdallaan ja sitten fiktiivisestä osiosta tulee n.k. lisäarvoa (joka on kyllä marxilainen termi), miten sitä nyt sanoisi, Kross on vähän parempi romaanikirjailija kuin Waltari meillä.
Nimittäin Krossin lukemisesta tajusin että Suomen ja Viron historiat eroavat toisistaan aika tavalla. No nyt on kyllä hankittuna oikein historiankirjakin aiheesta.
Enpä ole huomannut Krossin runoja suomeksi. Kaiketi kuitenkin on, ainakin lehdissä. Tietääkö joku?
Historiallinen romaani antaa paljon mahdollisuuksia. Itse en erityisemmin suutu, vaikka faktat olisivat päin mäntyä. Taide on taidetta, tietokirjat erikseen.
Jaan Krossin runoja on ilmestynyt suomeksi antolologiassa ”20 nykyvirolaista runoilijaa” (1969, Tammi, toim. Raili Kilpi ja Arvo Turtiainen) Arvo Turtiaisen kääntämänä ja runoja sisältyy myös Krossin muistelmateokseen ”Rakkaat kanssavaeltajat” (2005, WSOY, jonka on suomentanut Jouko Vanhanen. Virolaisen kirjallisuudentutkijan Mart Velskerin artikkeli Krossista runouden uudistajana on luettavissa suomeksi Tuglas-seuran sivuilta, joilla on myös useita muita artikkeleita Krossista sekä joitakin Jaan Krossin omia puheenvuoroja. http://www.tuglas.fi/artikkelit/
Surunvalittelunsa voivat suomalaisetkin Krossin kirjallisuuden ystävät esittää (myös suomeksi) Viron kirjailijaliiton avaamalla nettisivulla http://www.ekl.ee
Anja! Hyvä homma, kiitos tiedoista. Ehkäpä nyt kuoleman jälkeen Krossin runoja ja muutakin julkaistaan uudestaan.
Jarkko,
toivottavasti Krossin runojakin vielä julkaistaan suomeksi. Virossa ilmestyy pian hänen muistelmiensa toinen osa.