Kirjailijadiplomatiaa

Saavuin sunnuntaina Puolaan, Varsovan lähellä sijaitsevaan Oboryn kartanoon. Puolan PEN oli kutsunut koolle tapaamisen Ukrainan tilanteen tiimoilta.

Tilaisuus oli poikkeuksellisen onnistunut. Venäjän PEN ja Ukrainan PEN saapuivat paikalle ja olivat yksimielisiä useimmista asioista. Halaukset vaihdettiin ja ystävyys vahvistettiin jo paljon ennen vodkatarjoilua, mikä oli positiivisin mahdollinen merkki.

Parhaat tiivistykset teki venäläinen runoilija Lev Rubinštein. Hänen mukaansa Ukrainan tilanteen taustalla oleva putinistinen propaganda on ennen kaikkea kielen kriisi Venäjällä, semanttinen romahdus.

Ukrainan PENin puheenjohtaja Myroslav Marynovich kertoi hätkähdyttäviä yksityiskohtia Ukrainaan saapuneiden provokaattoreiden toiminnasta. Hänellä oli myös poikkeuksellinen historiallinen perspektiivi. Neuvostovuosina Marynovich oli monen muun toisinajattelijan tapaan vuosikausia vankina uralilaisessa gulagissa.

Tilanne on ainakin kirjallisuuden näkökulmasta parempi kuin takavuosikymmeninä. Vuoden 1938 PEN-konferenssissa Prahassa tunnelma oli jännittynyt. Kokouksessa selvisi, että italialaisrunoilija Marinetti oli kirjoittanut ylistysrunon Mussolinin joukkojen suorittamille Abessinian pommituksille. Kokousväki antoi ymmärtää, että Marinettin olisi parempi poistua. Tapahtumista raportoiva uutinen (ks. kuva) kertoo asiasta tyylikkäällä understatementilla, sotarunon kirjoittaminen ”…did not recommend him to his fellow-members.”

Uskallan toivoa, että nykyään Marinettin kaltaisia oikean tai vasemman laidan ääri-ideologioita tukevia kirjailijoita on aikaisempaa vähemmän.