Québec-Toronto-Lontoo-Helsinki

Äskettäin päättynyt PEN Internationalin 81. kongressi sujui tuttuun tapaan: lukematon määrä kohtaamisia uusien ja vanhojen tuttavien ja ystävien kanssa, kiihkeitä väittelyitä maailman vääryyksistä, uuvuttavaa kokousbyrokraattista säätöä, kuumottavia vaaleja ja tietysti päättymättömiä keskusteluja kirjallisuudesta.

Tämän vuoden kongressissa PEN Internationalille valittiin uusi presidentti. John Ralston Saulin kaksi kautta olivat tulleet täyteen. Mexicon PENin entinen puheenjohtaja Jennifer Clement voitti äänestyksen selvin numeroin. Kohta satavuotias järjestö sai historiansa ensimmäisen naispresidentin.

Suomen PENin delegaatioon kuuluivat puheenjohtaja Sirpa Kähkönen, varapuheenjohtaja Marianne Bargum ja toiminnanjohtaja Josi Sillanpää. PEN-veteraani Elisabeth Nordgren oli myös mukana. Hänet valittiin PEN Internationalin Womens Committeen puheenjohtajaksi. Näin!

Johnille järjestettiin hauska läksiäisseremonia. Kuvassa huutomerkkiä pitelee Margaret Atwood, entinen Kanadan PENin puheenjohtaja.

Omiin kokousvelvollisuuksiini kului paljon taustasäätämistä ja esimerkiksi järjestön talousraportin esitteleminen yleiskokoukselle eli General Assemblylle. Tiedättehän sen piinallisen hetken jokaisen järjestön vuosikokouksessa, kun jäsenistöltä pyydetään hyväksyntää tilinpäätökselle; ja sen helpotuksen humahduksen hallituksen jäsenten rinnassa, kun se myönnetään.

Kongressin jälkeen PEN Internationalin hallitus matkasi kokoustamaan Québec Cityn ulkopuolelle Wendaken kylään Kanadan alkuperäiskansojen ylläpitämään hotelliin, joka on myös museo. Jennifer Clementille kokous oli ensimmäinen, samoin hallitukseen valitulle Saksan PENin Regula Venskelle. Meille oli järjestetty myös kulttuuriohjelmaa, joka esitettiin alkuperäisen mallin mukaan rakennetussa Long Housessa, jollaisessa aikoinaan eli satoja ihmisiä.

Lopuksi suuntasimme Jenniferin ja muutaman muun PENiläisen kanssa Torontoon John Ralston Saulin ja hänen puolisonsa Adrienne Clarksonin vieraiksi. Adrienne toimi aikanaan Kanadan valtionpäämiehenä – paikallisin termein Governor General of Canada – joten Kanadassa kaikki tuntevat heidät. Sopivasti pääsimme heidän kanssaan maanantai-iltana seuraamaan Kanadan parlamenttivaaleja, joissa konservatiivipääministeri Stephen Harper rökitetiin ja valtaan nousi liberaalien Justin Trudeau. Kilistimme.

Adriennen ja Johnin kotitalo oli lumoava, sokkeloinen ja täynnä kirjoja ja taidetta. Nukuin huoneessa, jossa oli nuorukaisena asunut eräskin Lester B. Pearson, Kanadan entinen pääministeri, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1957.

Lähtiessä sain Adriennelta hänen kirjoittamansa Norman Bethunen elämäkerran ja Johnilta ensimmäisen koskaan kirjoitetun kanadalaisen romaanin, Philippe A. de Gaspén Les Anciennes Canadiennes (1863).

Jotenkin haikeaa.

Ai niin. Edellisen blogauksen kirjoista otin lopulta mukaan Alice Munron Nuoruudenystävän (suom. Kristiina Rikman). Puolivälissä ollaan. Lennolla Helsinkiin ehdin toivottavasti loppuun asti.