Hyviä uutisia Brysselistä. Euroopan parlamentti hyväksyi raskaan prosessin jälkeen tekijänoikeusdirektiivin äänin 348-274. Erittäin merkittävä ja kauaskantoinen päätös. Tiukalle meni, Google ja muut nettijätit lobbasivat raivoisasti viime hetkiin saakka ja onnistuivatkin käännyttämään useita meppejä. Kuten usein aikaisemminkin tekijänoikeusväännöissä, teknologiayritysten edunvalvonta naamioitiin ”netin avoimuuden” ja ”sananvapauden” puolustamiseksi ja perättömiä väitteitä ”linkkiverosta” ja ”nettisensuurista” levitettiin siekailematta.
Taiteilijat ja eri kulttuurialojen duunarit ja yrittäjät ovat olleet nyreissään, koska tulevien vaalien vaalikoneissa ei ole yhtä ainutta kysymystä kulttuurista. Itse suhtaudun epäillen vaalikoneisiin. Loppupeleissä politiikassa pätevät vain teot, eivät etukäteiset lupaukset ja epämääräiset mielikuvat.
Nyt on solidia näyttöä siitä, ketkä todella ovat kulttuurin tekijöiden puolella.
Suomen MEPeistä direktiivin puolesta äänestivät Liisa Jaakonsaari (sdp), Miapetra Kumpula-Natri (sdp), Henna Virkkunen (kok), Petri Sarvamaa (kok), Sirpa Pietikäinen (kok), Merja Kyllönen (vas), Anneli Jäätteenmäki (kesk), Elsi Katainen (kesk) ja Mirja Vehkaperä (kesk). Vastaan äänestivät Nils Torvalds (rkp), Jussi Halla-aho (ps) ja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps) ja Heidi Hautala (vihr).
Vihreät on tässä aivan omassa sarjassaan. Hautala on tukenut tekijöiden oikeuksia nakertavaa piraatti-ideologiaa koko poliittisen uransa ajan, kuten useat muutkin vihreiden kärkipoliitikot. Kokoomus ja Sdp ovat olleet tekijöiden puolella, samoin keskustan poliitikot.
Kun uutinen Brysselistä saapui, olin Tampereella Kirjailijaliiton ja Suomen Taiteilijaseuran vaalipaneelia seuraamassa. Esitin panelisteille kysymyksen direktiivin kansallisesta täytäntöönpanosta. Nyt valittava eduskunta tulee tekemään direktiivin pohjalta muutoksia Suomen tekijänoikeuslakiin. Kansanedustaja Anna Kontulan (vas) vastaus oli hämmentävä. Hän sanoi, että kysymys on virheellinen, ettei kansallisella täytäntöönpanolla ole merkitystä. Huh! Samaan aikaan aiheesta twiitannut MEP Henna Virkkunen sanoi, kuten asia on ”Jokaiselle jäsenmaalle, myös Suomelle, jää tässä myös omaa liikkumavaraa.” Tai kuten EU-politiikkaa seuraava Politico Europe asian muotoili: ”Lobbying around the copyright directive is set to continue as the reform’s main opponents, including digital rights activists and big tech companies, turn their attention to national legislatures.”
Näin se nimenomaan on. Taiteilijoiden ja kaikkien luovien alojen tekijöiden kannalta on keskeisen tärkeää, ketkä istuvat tulevassa eduskunnassa.
Huom! Sirpa Pietikäinen äänesti vahingossa aluksi direktiiviä vastaan. Hänen äänestystuloksensa on nyt korjattu lopulliseen äänestystulosrekisteriin eli hän äänesti direktiivin puolesta.
2 Comments
Moi Jarkko,
kysymyksesi paneelissa oli, sitoutuvatko edustajat viemään direktiivin kansalliseen lainsäädäntöön sitä ”vesittämättä”.
Totesin, että kysymys on sikäli hassu, että asia ei kuulu kansallisten parlamenttien päätösvaltaan: direktiivi tarkoittaa, että kansallisesti voidaan päättää keinoista, joilla direktiivi viedään kussakin maassa käytäntöön. Mitään ”vesittämisoikeutta” kansallisella parlamentilla ei ole. Kyse ei ole vain periaatteellisista julistuksista, vaan pakottavasta oikeudesta valituskanavineen.
Direktiivien täytäntöönpanoproseduuri on varmistettu meillä useammalkakin perustuslain ja alemmantasoisen lainsäädännön säädöksellä. Samoin perustuslaista löytyy kansanedustajan velvollisuus noudattaa toiminnassaan perustuslakia. Jos joku ehdokas ilmoittaisi suunnittelevansa direktiivin ”vesittämistä”, se olisi yhtä kuin sanoa, että suunnittelee perustuslakiin kirjattujen velvollisuuksiensa laiminlyöntiä. Siis juridisessa, ei moraalisessa mielessä.
Olen pahoillani, jos vastaukseni oli hämmentävä. Tämän blogisi perusteella olisit ilmeisesti toivonut vastaukseksi jotain yleistä tekijänoikeusdirektiivin kommentointia, mutta koska et sitä kysnyt, en sitä mitenkään voinut tietää.
Hmm. Tosiasia kuitenkin on, että kansallisessa implementoinnissa on liikkumavaraa. Useita direktiivejä on vesitetty useassa eri maassa käyttäen tätä mahdollisuutta. Vesittäminen voi olla tietyissä tilanteissa juridesti mahdollista, ja sitä tapahtuu ympäri EU:ta koko ajan. Kirjailijat ovat kokeneet tämän hyvin konkreettisesti kun lainausdirektiivin täytäntöönpano, tai ”täytäntöönpano”, Suomessa tehtiin niin, ettei lainauskorvauksia maksettu ollenkaan vuosikausiin.