Sieltä tuli. Sain Luokkakokouksen lämpimäiskappaleen käsiini. Ja kuten tunnettua, samalla se myös irtoaa otteestani lukijoiden arvioitavaksi. Enää en voi sille mitään, lapsi lähti maailmalle.
Mitä tässä tilanteessa tehdään, paitsi tietysti kirjoitetaan seuraavaa? Lähdetään karkuun. Huomenna suuntaan Jukka Mallisen kanssa Kaliningradiin SLOWWWO 2007 -runofestivaaleille. Venäjää en osaa, mutta Jukka tulkkaa ja käänsi Sergei Zavjalovin kanssa runojani venäjäksi. Järjestäjien lähettämä Googlemap kertoo, että entisessä saksalaisessa Königsbergissä on jäljellä ainakin Immanuel Kantin hauta ja muutakin jännää.
Sitä ennen päätin ehtiä vielä Maikkarin Huomenta Suomen Kirja-aamun nauhoitukseen, joka tulee ensi viikolla ulos. Mistä saammekin erinomaisen aasinsillan linkata tänne, hauskimpaan näkemääni Youtube-pätkään ikinä, Maikkarin uutismokia.
12 Comments
Onnea vaan! Lyyrikkona teit rohkean loikan, täytyy tsekata kuinka kieli soljuu Luokkakokouksen merkeissä.
Jeps, tuntuu siltä, että taas ollaan esikoiskirjailijoita…
Hesarissakin Luokkakokous käsiteltiin, ihan positiivissävytteisen tekstin oli Antti Majander kirjoittanut. Ja palstatilaltaan aika ison ;). Joko luit :)?
Hei, onnea! Hieno kritiikki oli tänään Hesarissa. Odotan, että pääsen itse kirjan kimppuun.
Suuret onnittelut Luokkakokouksesta! 🙂
Kerkesin lukea sen yöllä läpi ja se oli oikein loistava! Sitä luki mielellään ja eniten vaikutti, kuinka sait aika perustarinan olemaan niin elämänmakuinen ja vahva – sekä uusi. Hienoa Jarkko!
(Virallisesti en ole tosin ole kirjaasi lukenut, koska en ole lukenut vieläkään yhtä paskaa kirjaa loppuun. En anna itseni aloittaa uutta kirjaa ennen kuin aloitettu kirja on luettu)
Milloin tulet Facebookkiin? 🙂
Heips kaikki; ja kiitos kiitoksista.
Palasin juurin Kaliningradin runofestareilta – väsyttää, uuh – ja sain vihdoin hyväksyttyä näitä kommentteja blogiin, sori viivästelyt.
Luokkakokous on kirjahyllyssäni. Tartun siihen piakkoin. Odotan ”runoilijan vahvaa kädenjälkeä”, johon Majander kaiketi viittasi tuolla ”Tonttia lukee mielikseen”.
Kaikkien prosaistien pitäisi olla oikeasti runoilijoita. Sillä tavoin saisimme lukea kielellisesti kiinnostavampia romaaneja.
Antiaikalainen iski ajattoman totuuden. Loppupeleissä kaikki kirjallisuus, siis oikea kirjallisuus, on runoutta.
Pöllähdin puolisattumalta keskelle prosaistisen saavutuksen julkistustilaisuutta ja hämmennyksissäni en tajunnut ollenkaan onnitella. Onneksi olkoon siis!
Tulipas luettua kirjasi, jonka hankin itselleni syntymäpäivälahjaksi viikonloppuna. Alku oli mielestäni kankea, mutta veti mukaansa. Aika lähelle osuivat nuo kirjan teemat. Itse väitöskirjaa vääntäneenä, politikoivana ja it-sukulaisia seuranneena, syöpä- ja uskontoteemoissa viime vuodet eläneenä siirryin välillä Matiaksen, välillä Tonin ja välillä Emmin housuihin. Kiinnostava kirja, pysyi koossa ja puhutteli viimeiseen virkkeeseen saakka. Hyvää jatkoa kirjalliselle uralle, tämä oli hauskempi lukukokemus kuin hermeneutiikkaesseesi, joskin niistäkin on ollut iloa!
Kiitos, kiitos. Itseäni vähän ihmetyttää tämä sukupolvisotaleima, jonka olen lehdissä saanut. Luokkakokouksessa se on sivujuonne, kuten Tuija K hyvin maalaa.
[…] nostalgista. Kesällä 2007 osallistuin kirjallisuustapahtumaan Kaliningradissa. Esikoisromaanini Luokkakokous oli juuri ilmestynyt, mutta Kaliningradiin matkustin […]