Saatinhan se sieltä. Syksyn kirjallinen skandaali nimittäin. Sirkus Finlandian sääntöjen mukaan ehdokkaana voi olla vain Suomen kansalainen. Mutta nyt yhdellä ehdokkaista, Tšekkoslovakiassa syntyneellä Alexandra Salmelalla ei olekaan Suomen kansalaisuutta.
Sääntö on EU-oikeuden lähtökökohdista kyseenalainen, ehkä jopa lainvastainen. Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto on EU-oikeuden perusperiaatteita. Mitään hätää ei olisi, jos säännöissä puhuttaisiin suomeksi tai ruotsiksi kirjoitetuista romaaneista.
Juridista mieltä kutkuttaa seuraava (lähinnä kai teoreettinen) kysymys: Jos Salmela voittaa, voiko joku toinen ehdokas vaatia päätöksen kumoamista oikeudessa sääntöjen vastaisena? Tai jo nyt joku tämän vuoden romaanikirjailija, joka ei päässyt ehdolle, mutta Salmela pääsi sääntöjen vastaisest.
15 Comments
Ruotsiksi kirjoitetut romaanit kai voisivat olla muotoiluongelma, jos sitten mukaan kisaan pääsisivät kaikki ruotsissakin julkaistut kirjat? Mutta jos joku esim. saksalainen tyyppi kirjoittaisi suomeksi kirjan (vaikka ei olisi koskaan astunut Suomen maaperälle) niin kyllä sen mun puolesta saisi palkita.
Alexandra saa kivasti julkisuutta. Onneksi ei rallitähdet töppäilleet samana päivänä tms.
Näin. Kansalaisuussäännöllä on rajattu pois ruotsalaiset ja saatu mukaan suomenruotsalaiset romaanit. Minäkin toivon, että kieli olisi kriteeri, mutta en ihan tiedä miten sitten menisi Ruotsin ruotsalaisten kirjojen suhteen…
Salmelalle ja hänen kirjalleen tämä on jokatapauksessa eduksi, kävi miten kävi. Ja mikäs siinä, jos teos on kinnostava, niin hienoa, jos se tämän ansiosta saa lisää lukijoita.
Kuulostaa johdonmukaiselta. Mutta missä menee raja?
Jos Suomessa asuva tshekki kirjoittaa suomeksi, ok. Entä jos Suomessa asuva tshekki kirjoittaa suomenruotsiksi ja sijoittaisi tapahtumat suureksi osaksi Suomeen. Entäpä jos Suomessa asuva tshekki kirjoittaisi riikinruotsiksi? Entäpä jos Suomessa asuva ruotsalainen (ei siis suomenruotsalainen) kirjoittaisi suomenruotsiksi? Entäpä jos hän asuisi vain osan ajastaan Suomessa? Jne.
Suo on loputon. Raja on vedettävä johonkin, tai sitten sallittava, että raati hoitaa myös rajauksen.
Tai sitten suomenruotsalaisille romaaneille järjestetään oma kilpailunsa (saavat sitten ite hoitaa pykälänsä) ja Finlandia olisi vain suomenkielisille.
Miten asia on hoidettu muissa maissa / kielissä?
Kaksikielisyys tuo tähän kuvioon tosiaankin ylitsepääsemättömän oloisen pulman. Ainoa tie ulos voi olla, että kieli olisi ainoa kriteeri. Eli missä vaan ja kenen vaan suomeksi kirjoittama teos.
Mihin valitusoikeus perustuisi? Palkinnon jakaa yksityinen säätiö. EU-oikeuspointtia en hahmota. Eiköhän suomalainen säätiö voi valita jakavansa palkintoja vain suomalaisille.
Voisiko kieliongelman ratkaista siten, että palkitaan suomenkielinen tai ruotsinkielinen, alunperin Suomessa julkaistu romaani. (No entäs jos julkaistaan ensin Suomessa ja päivää myöhemmin Ruotsissa…)
Teoriassa joku voi julkaista suomenkielinen kirjan vaikka Chilessä, mutta harva sitä silloin Suomessa näkee. Kai saatavuudella pitäisi olla joku merkitys.
Valitusoikeus perustuisi siihen, ettei säätiö ole noudattanut omia sääntöjään, tietysti.
En menisi tuosta toisesta ihan takuuseen, kansallisen syrjinnän kiellon perusteella on puututtu asiaan jos toiseenkin.
Mites jos palkittas simply ”paras suomalaisen proosateos”? Siinä voi kai raati soveltaa Salmelan kaltaiset tapaukset suomalaisiksi parhaalla katsomallaan tavalla.
Tai sitten paras suomalaiskustantamon romaani, kun kustantamojen markkinointi on ton palkinnon kanssa joka tapauksessa naimisissa. (Mahtaa WSOYllä kirvellä)
Aleksis Salusjärvi:”kun kustantamojen markkinointi on ton palkinnon kanssa joka tapauksessa naimisissa.”
Näin. Tai ei edes naimisissa, vaan Finlandia-palkinto on vain ja ainoastaan markkinointikoneiston toimintaa, ei mitään muuta. Minkä jo huomaa siitäkin, että runoja, novelleja tai esseitä ei kaupallisesti toivottomina lajeina huolita mukaan.
Suomalaisten säätiöiden säännöt on PRHn hyväksymiä ja yksityisinä säätiöinä he voivat harjoittaa kaikenlaista syrjintää, koska yleensä säätiöt perustetaan juuri tukemaan jotain perustajan tukemaksi haluamaa asiaa tai ryhmää. Säätiöllä turvataan tuo käyttötarkoitus ja säätiön seuraavienkin hallitusten tulee toimia säätiön sääntöjen, etenkin tuon käyttötarkoituksen mukaan. Jos yksityisen säätiön säännöissä on kriteerinä Suomen kansalaisuus ja PRH on säännöt hyväksynyt, ei EU voi siihen puuttua. Täysin laillinen on myös Reinhold Ekholmin säätiö, joka tukee vain miespuolisia varattomia opiskelijoita. Se on selvää sukupuolisyrjintää, mutta säätiön perustajan tahto.
@ Sanna Aro. Ei nyt sentään ihan näin. Se, että PRH on joskus hyväksynyt säännöt, ei tarkoita että ne olisivat ikuisesti lainmukaiset. Siitä yksinkertaisesta syystä, että lait ja niiden vakiintuneet tulkinnat muuttuvat. EU-jäsenyys myllersi koko Suomen lainsäädännön, esimerkiksi, ja monet vanhat käytännöt jouduttiin uusimaan.
Toisinaan käy niin (muissakin asioissa kuin säätiöiden suhteen), että joku syrjityksi itsensä kokenut vie asian oikeuteen ja lopputulos voi olla, että esim. yhdistyksen tai säätiön sääntö tai käytäntö (kuinka sääntöjä tulkitaan) katsotaan lainvastaisiksi.
Ei suinkaan ole varmaa, onko kansalaisuuden asettaminen kriteeriksi tässä nimenomaisessa tapauksessa lainvastaista. Mutta se on aito kysymys, joka saisi lopullisen vastauksensa vain tuomioistuimessa. Juridiikka ei ole matematiikkaa, vaan tulkintaa, vain tulkintaa.
Finlandia-palkinnon suhteen kysymys taisi osittain vanheta, koska aikovat muuttaa sääntöjä, niin että kriteeri tulee kai olemaan ”suomalainen romaani”. Mikä antaakin mukavasti liikkumatilaa…
Kyllä olen Jarkko edelleen sitä mieltä, että kun on kyse yksityisistä säätiöistä, heillä on oikeus määritellä säätiön käyttötarkoitus ja tällä tavoin säätiön varojen kohdentaminen tietylle ryhmälle ihmisiä ja/tai tiettyyn käyttötarkoitukseen. Tästähän koko säätiöinstituutiossa on kysymys. PRH tietysti on hyväksynyt aikoinaan vain sellaisia sääntöjä, jotka eivät ole rikkoneet perustamishetkellä Suomen lainsäädäntöä. Syrjityt voivat viedä asioita oikeuteen, mutta mainitsepa minulle yksikin tapaus, että yksityinen säätiö olisi joutunut muuttamaan esim. apurahapäätöstään sen vuoksi, että hakijaa olisi syrjitty. PRHn hyväksymät säätiöiden säännöt ovat myös siitä mielenkiintoisia, että sääntöjen ensimmäistä pykälää, siis käyttötarkoitusta, ei voi muuttaa. Jos se muutetaan, täytyy säätiö periaatteessa lakkauttaa ja perustaa uusi säätiö. Siksi myös Kirjasäätiön sääntöjenmuutos ei ole mikään pieni asia ja/tai läpihuutojuttu. Nuorisosäätiön tapauksessahan olemme myös konkreettisesti nähneet mitä seurauksia on siitä jos säätiön varoja käytetään muuhun kuin sääntöjen määrittelemään käyttötarkoitukseen.
Nimim. erään säätiön sääntömuutosprosessin läpikäynyt.
@ Sanna. Tietysti lähtökohta on säätiöiden vapaus määritellä varojensa kohdentaminen. Mutta tämä kuten mikään muukaan vapaus ei ole vailla rajoituksia. EU:n myötä Suomen oikeuskäytäntöön on ilmestynyt uusi rajoitus, eikä vain säätiöitä koskeva, nimittäin kielto syrjiä kansalaisuuden perusteella. Tämäkään ei tietysti ole poikkeuksia vailla.
Aika harva taitaa edes tietää, että ei ole olemassa mitään estettä riitauttaa yksityisten säätiöiden tekemiä apurahapäätöksiä oikeusistuimissa, koska jakajien pitää toimia omien sääntöjensä ja lainsäädännön mukaan. Tämä on sinänsä harmi, koska avoimuus perusteista ja jakajista tekisi yksityiselle apurahajärjestelmälle erinomaisen hyvää. Toivottavasti joku joskus avaa pelin…
Olen tosi iloinen Salmelan puolesta! En ole vielä 27:ää lukenut, mutta novellin häneltä kylläkin – se oli todella mielenkiintoinen ja älykäs. Salmela tuo suomalaiseen kirjallisuuteen jotain uutta. Pidän. Hyvä että tuo sääntömuutos tuli vihdoin tehtyä.
Suomenruotsalainen kirjailija voi asua lähes koko ikänsä Ruotsissa, kirjoittaa ruotsiksi ja voittaa sekä Augustin että Finlandian.
Ruotsinsuomalainen kirjailija voi asua lähes koko ikänsä Suomessa – eikä voittaa kumpaakaan palkintoa (jos on Ruotsin kansalainen ja kirjoittaa suomeksi), siis tähän asti.
Ruotsin August on kieliperusteinen. Se annetaan parhaalle ruotsinkielisille kirjalle. Kansalaisuutta ei ole katottu. Voi olla minkämaalainen tahansa. Kieli on tärkeintä. Siksi moni suomalainenkin on sen saanut.
Suomen Finlandia on tähän asti rajattu pelkällä kansalaisuudella, mutta suomea puhutaan ja kirjoitetaan ympäri maailmaa. Käytännössä on tukahdutettu monen suomenkielisen kirjailijan ääni, kun ei ole ollut isoa nimenomaan suomenkielisille kirjoille suunnattua palkintoa.
Booker ja August ansaitsisivat meidän omalle kieliryhmälle suunnatun pystin rinnalleen!