
Michael K ja kertomuksen vaarat
Yksi kesäkirjoistani on ollut vuoden 1983 Booker-voittaja Michael K:n elämä (suom. Seppo Loponen), jonka löysin kesähuvilan kirjahyllystä, kuten edellisenkin blogauksen teoksen. Nobelisti John Maxwell Coetzee
Yksi kesäkirjoistani on ollut vuoden 1983 Booker-voittaja Michael K:n elämä (suom. Seppo Loponen), jonka löysin kesähuvilan kirjahyllystä, kuten edellisenkin blogauksen teoksen. Nobelisti John Maxwell Coetzee
Jos jokin kirjallisuudessa on pysyvää, niin se on puhe kirjallisuuden kuolemasta. Viime aikoina lopullisen kuoliniskun antajaksi on löydetty television suoratoistopalvelut, joista saa tarinallista nautintoa vaivatta
Mitä yhteistä on ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräisellä ja ranskalaisfilosofi Gilles Deleuzella? Kiinnostus masokismiin, mikäpä muu. Essehdin uudessa Parnassossa masokismin paljolti unohdetuista kirjallisista juurista. Vai kuka
Päivän Helsingin Sanomissa julkaistiin kaksi hyvin erilaista tulkintaa Naomi Aldermanin romaanista Voima (Suom. Marianna Kurtto). Kirjallisuuskriitikot Suvi Ahola ja Arla Kanerva ovat monesta asiasta eri
Aloitin vuoden alusta Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan jäsenenä, kiitos luottamuksesta kaikki, jotka minut tehtävään valitsitte. Vuonna 1897 perustetun liiton tehtävä on paitsi kirjailijoiden ammatillisen aseman puolustaminen
Yle Radio 1:ssä alkoi uusintana kuunnelmasarja Thomas Mannin Taikavuoresta. Tämä kävi hyvin, ajattelin aloittaessani ensimmäisen osan kuuntelemisen. Olen jo jonkin aikaa suunnitellut lukevani romaanin uudestaan.
Lauantai 27.10.2018 11:00–11:30 Töölö-lava. Kirjailija salakuuntelijana. Millaisia elementtejä omasta elämästään ja ympäristöstään kirjailija voi poimia? Mistä poimia aiheita kirjoittamiseen ja saako kirjoittaa myös läheisten elämästä
Perinteitä kunnioittakaamme. Vuosittainen PEN-kongressi on kuumeisen kiireinen mylläkkä, jonka aikana en pysty keskittymään muuhun kuin kongressitapahtumiin. Myös aikaisempina vuosina olen kirjoittanut blogimerkinnän kongressin päätteeksi hotellin
Nostalgian aalto humahti lävitseni, kun luin Helsingin Sanomista Jussi Ahlrothin jutun Suomen Pelimuseon uudesta näyttelystä. Astuit ansaan! esittelee suomalaisen roolipelaamisen historiaa. Siis sen alkuperäisen roolipelaamisen,
On nostattavaa saada uusi kirja ensimmäistä kertaa käsiinsä. Vuosien kuluessa kokemus kylläkin laimenee. Jotain luulen muistavani siitä mielettömästä onnen tunteesta, joka humahti lävitseni vuonna 2006,