Mikä on essee? Ehkä se on samanlainen kirjallinen olento kuin proosaruno, vaikea rajatapaus. Esseessä on vähän vaikkea, mutta ei mitään ylitse muiden. Esseet ovat usein kirjallisia ja oppineita, mutta akateemiseksi tutkimukseksi essee on liian lennokas ja siinä käytetään liikaa sanaa ’minä’. Tosiasioihin esseet suhtautuvat vapaamielisesti.
Kolumniksi tai pakinaksi (kirjoittaako pakinoita enää kukaan?) essee on liian pitkä, eikä se tyydy pelkkään päivänkohtaiseen. Kolumni on pylväs (lat. columna), essee lavea ja rönsy. Esseessä on usein mukana omaelämäkerrallisia aineksia, mutta se ei ole muistelemista saati päiväkirja. Esseen kulkusuunta on yksityisestä yleiseen, kirjoittajan henkilökohtaisesta kokemuksesta noustaan yleisempiin pohdintoihin.
Essee sanana juontuu ranskan verbistä essayer, joka kääntyy suomeksi monella tapaa. Se on kokeilemista ja sovittamista. Ehkä kuitenkin eniten yrittämistä. Essee on yritelmä. Ranskan takana lymyää latina ja sen verbi exigere, punnita. Olisiko essee punnelma?
Jokainen romaani on vastaus kysymykseen ”Mikä on romaani?”, kuten jokainen runo on yritys vastata kysymykseen ”Mitä runous on?”. Minun vastausyritykseni esseen olemisen tapaan on tämä.
2 Comments
Ykkösen aamu-tv:ssä kirjan tiimoilta, täällä:
http://yrjoperskeles.blogspot.com/2011/03/alykon-tontilla-on-helpompaa.html
olisi mielenkiitoista lukea sinulta vastine tähän? Minusta tämä on loistava kirjoitus kirjoituksestasi.
ps. Jos saisit haluamasi niin mikä olisi rangaistus vanhemmille jotka eivät pistä lapsiaan pakolliseen päivähoitoon? Itse voisin kapinoidakin ideaasi vastaan. Kotiäitinä en mielestäni tarvitse valtion päivähoitoa vaan hoidan lapseni sosiaalistumiset ja opetuksenkin itse.