Filosofien oikeus I

Jarkko Tontti et al. (toim.): Filosofien oikeus I Suomalainen Lakimiesyhdistys. Helsinki 2001.

Kaksiosaisen Filosofien oikeus -teoksen ensimmäisessä osassa esitellään sekä länsimaisen filosofian historian keskeisten ajattelijoiden oikeutta koskevia käsityksiä että modernin oikeuden perustaa pohtineiden juristien ajatuksia. Aatehistoriallisessa katsannossa modernille oikeudelle ominainen tapa käsittää lain, oikeuden ja oikeudenmukaisuuden väliset suhteet näyttäytyvät vain yhtenä historiallisena mahdollisuutena, jonka kehittymistä ja ongelmakohtia kirjan artikkelit selventävät. ISBN: 951-855-188-X

Sisällys

Esipuhe – Jarkko Tontti, Kevät Nousiainen, Kaisa Mäkelä

Platon ja oikeudenmukaisuus vailla takeita – Mikko Lahtinen

Laki vapauden osatekijänä. Aristoteleen onnellinen kansalaisvaltio ja laki – Juha-Pekka Rentto

Stoalainen oikeus- ja yhteiskuntafilosofia – Juha Sihvola

Laki hyveen toteuttajana. Tuomas Akvinolaisen oppi ihmisluonnosta ja laki – Juha-Pekka Rentto

Valtio ja sen lait modernissa luonnonoikeusperinteessä – Petter Korkman

Thomas Hobbes tämän päivän näkökulmasta – Juha Tolonen

John Locke ja yksityinen omaisuus – Matti Häyry

G. W. Leibnizin oikeusfilosofia – Markku Roinila

Montesquieu: miksi lakeja ja mitä lakien takana – Antero Jyränki

Immanuel Kant ja oikeuden moraaliset perusteet – Jussi Kotkavirta

Jean-Jacques Rousseau yhteisöllisyyden korostajana – Heta Gylling ja Marianna Raulo

Jeremy Bentham ja klassinen utilitarismi – Matti Häyry

John Stuart Mill, vapaamielisyys ja yksilön autonomia – Heta Gylling

Liberaalisia ja konservatiivisia piirteitä Hegelin oikeusfilosofiassa – Markus Wahlberg

F. C. von Savigny ja ”historiallinen koulu” – Kevät Nousiainen

Karl Marx’ kritiska rättsteori – Lars D. Eriksson

Rudolf von Jhering – oikeus yhteiskunnan elinehtoja suojaamassa – Kimmo Nuotio

Hans Kelsen – kriittinen esittely – Hannu Tapani Klami

Esipuhe

In memoriam Jyrki Uusitalo

Etenim, Quirites, exiguum nobis vitae curriculum natura circumscripsit, immensum gloriae.

Luonto on antanut meille lyhyen elämän, mutta hyvin käytetyn elämän muisto on ikuinen.

– Cicero

Oikeusfilosofien ja -teorian yleisesityksissä länsimaisen oikeusfilosofian historiaa tarkastellaan usein ikään kuin johdantona nykyiseen oikeudelliseen ajatteluun. Antiikin, keskiajan ja varhaisen uuden ajan filosofiasta poimitaan esiin se, mikä näyttää jollakin tavalla liittyvän nykyajan oikeudellisen ajattelun teemoihin. Länsimainen modernisoituminen on monessa mielessä ollut eri elämänalueiden ja ajattelun eri osa-alueiden eriytymistä ja myös oikeudellisen ajattelun piirissä modernisoituminen katkaisi aikaisempi filosofian ja oikeuden välisiä suhteita.

Filosofien oikeus -luentosarjan, johon teospari Filosofien oikeus I-II alkuaan perustuu, alkuperäisenä ideana oli yrittää lähestyä sitä, mitä filosofit ovat oikeudesta sanoneet – riippumatta siitä, minkälaista käyttöä heidän käsityksilleen on myöhemmässä oikeutta koskevassa ajattelussa annettu.

Jyrki Uusitalo vertasi joskus modernista oikeustieteestä käsin määrittyvää filosofista kiinnostusta korkkiruuvin tekniikkaan, jonka tarkoituksena on irrottaa kokonaisuudesta juuri oikeudellisen nykyajattelun  näkökulmasta tarkoituksenmukainen pala. Tällainen lähestymistapa ei tietenkään tee oikeutta sille, mitä antiikin tai keskiajan filosofit oikeudesta sanoivat. Puhuminen filosofien oikeudesta pikemminkin kuin oikeusfilosofiasta sisälsi pyrkimyksen antaa enemmän tilaa filosofian sellaisillekin oikeutta koskeville ajatuksenkuluille, jotka eivät pohjusta nykyistä käsitystämme oikeusfilosofiasta, oikeusteoriasta tai oikeudesta.

Luentosarja laajeni sittemmin nykyajan oikeudelliseen ajatteluun ja alkuperäinen luentosarjan ajatuskin muuttui. Lisäksi teoksiin on lisätty kirjoituksia, jotka eivät perustu luentosarjaan. Täten osa artikkeleista johdattaa lukijan jo väistämättä ’varsinaisesta’ filosofiasta irtaantuneen oikeudellisen ajattelun maailmaan.

Teoksen ensimmäisen osan tavoitteena on esitellä länsimaisen oikeudellisen ajattelun aatehistoriaa. Vielä uuden ajan alussa sekä filosofia että yhteiskunnallinen ajattelu oli kokonaisvaltaista, ei se ollut jakautunut nykyisenkaltaisiin oppialoihin, kuten juridiikkaan, valtio-oppiin ja moraalifilosofiaan. Moraalis-eettisten ja poliittisten kysymysten irtaantuminen oikeudellisista on osa oikeuden modernisoitumista. Myös 1800-luvun ja sen jälkeistä modernia oikeudellista ajattelua käsittelevät tekstit on teoksessa kuitenkin pyritty kirjoittamaan niin, että kutakin oikeusajattelijaa esitellään hänen oman ajattelunsa lähtökohdista. Oikeudellisen ajattelun tyylin siirtymä ja modernisoituminen ilmenee myös siinä, etteivät teoksen ensimmäisen osan viimeisimmät ajattelijat ole filosofeja alkupuolella käsiteltyjen filosofien mielessä. Usein tämä siirtymä liitetään Immanuel Kantin filosofian vaikutuksiin – Kant eriytti vahvasti teoreettisen tiedon, moraalin sekä esteettisen arvostelman pätevyysehdot.

Oikeudellisten käytäntöjen tasolla filosofien oikeutta koskevalla ajattelulla ei välttämättä ollut esimodernissa (tai esikantilaisessa) maailmassakaan syvällistä tai ainakaan välitöntä vaikutusta. Modernissa maailmassa oikeuden pätevyysehdot kuitenkin irtaantuivat  filosofisessakin mielessä politiikan ja moraalin kysymyksistä. Niinpä Friedrich Carl von Savigny tarkasteli oikeutta ilmiönä, jonka pätevyys perustuu tiettyihin historiallisiin ehtoihin ja oikeudellisen materiaalin teoreettisen jäsentelytavan omaan logiikkaan pikemminkin kuin eettisistä tai poliittisista ehdoista nouseviin vaatimuksiin. 1900-luvun uuskantilaisessa ajattelussa, kuten Hans Kelsenillä, oikeudella ei ole enää mitään välitöntä sidettä hyvää elämää tai moraalisia valintoja koskeviin kysymyksenasetteluihin. Nykyterminologialla ilmaistuna osa kirjan kirjoituksista voitaisiin siis luokitella kuuluviksi moraali- ja yhteiskuntafilosofiaan eikä moderniin oikeusteoriaan tai oikeusfilosofiaan, jonka lähtökohdat ovat paljolti ankkuroituneet oikeuspositivistisen juridiikan teoreettisiin perusteluyrityksiin.

Teoksen ensimmäisen osan suuri linja kulkee siis kohti vakaata käsitystä, että laillinen ja moraalinen ovat kaksi toisistaan olennaisesti riippumatonta kategoriaa. Laki on ihmisen asettama ja voi olla sisällöltään minkälainen tahansa. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, moraalin tai etiikan kysymykset ovat erillisiä ja tarpeettomia juridiikassa, jonka tehtävä on tulkita ja systematisoida voimassa olevia lakeja. Tätä ajatusta, joka meille moderneille tuntuu liiankin selvältä, olisi ollut Platonin, Tuomas Akvinolaisen tai G. W. Leibnizin vaikea hyväksyä. Kehitys huipentuu kirjan viimeisessä kirjoituksessa Hans Kelsenistä, vaikka hänen ajatustensa taustalla on jo pitkä traditio jatkuvasti voimistuvaa oikeuspositivistista ajattelua. Kun laki erotetaan oikeudenmukaisuudesta, muuttaa myös näiden välissä oleva käsite oikeus vaikeasti määriteltäväksi. Mitä on oikeus? -kysymys väistyy ja kätkeytyy positiivisen oikeuden ja asetetun lain valtakaudella, joka samaistaa lain ja oikeuden.

Teoksen toisessa osassa käsitellään nykyajan oikeusfilosofiaa, ja siinä kehityskulku on ollut milteipä vastakkainen. Kelsenin ja hänen seuraajiensa edustaman oikeuspositivismin kritiikki oli 1900-luvun merkittävin oikeuden teoreettisen pohdinnan teema. Kun huomataan, että sitä, mitä kutsutaan lailliseksi, ei voidakaan sulkea moraalisesta ja poliittisesta riippumattomaksi alueeksi – niin käytännössä kuin teoriassakaan – herää kysymys oikeudesta lain ja oikeudenmukaisuuden välissä uudelleen.

***

Filosofien oikeus I-II on siis omistettu Jyrki Uusitalon muistolle. Kirjat perustuvat Suomen oikeusfilosofisen yhdistyksen järjestämään luentosarjaan, jonka puitteissa esiteltiin aatehistoriallisesti merkittävien ajattelijoiden tuotantoa oikeusfilosofisesta näkökulmasta. Jyrki Uusitalo ideoi sekä luentosarjan että siinä pidettyjen esitysten toimittamisen kirjaksi. Hänen odottamaton poismenonsa keväällä 2000 koettiin suurena menetyksenä hänen ystäviensä ja kollegojensa piirissä. Jokainen ymmärsi, että hänen panostaan ja läsnäoloaan on mahdotonta korvata. Jyrki ei saanut nähdä ideoimiaan teoksia valmiina, mutta voimme olla varmoja siitä, että oikeuden kysymyksen herääminen uudestaan filosofiana ja filosofiassa olisi tuottanut hänelle suurta mielihyvää.

Filosofien oikeus -kirjojen toimitustyöhön ovat allekirjoittaneiden lisäksi osallistuneet Suomen oikeusfilosofisen yhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Nuotio ja varapuheenjohtaja Heta Gylling. Tahdomme kiittää lämpimästi kaikkia, jotka ovat olleet osallisina tässä mittavassa hankkeessa, erityisesti lukuisia esitelmöitsijöitä ja kirjoittajia, olivat he sitten filosofeja tai juristeja taikka kenties jopa hiukan kumpaakin.

Jarkko Tontti       Kevät Nousiainen      Kaisa Mäkelä