Tulipas luettua veikeä kirja. Nimittäin skotlantilaisen nykyrunouden kokoelma Intiimejä avaruuksia (Like 2006), joka viime vuoden kirjarumbassa jäi jotenkin katveeseen. Hesari mm. ei sitä arvioinut.
Osa innostuksestani on henkilökohtais-nostalgista juurta. Asuin opiskelijana 90-luvulla Edinburghissa.
Teos on koottu omaperäisellä tyylillä. Mukaan on valittu yksi runo kultakin 25 vuodelta (1978-2002) ja samalla 25 eri kirjailijalta. Hajanaisuus uhkaa, mutta samalla tulee näyttävä läpileikkaus. Hienoa on myös se, että kirja on nelikielinen. Suomennosten lisäksi alkutekstit ovat mukana, ovat ne sitten englantia, gaelia tai skottia.
Omassa henkilöhistoriassani vuosi Skotlannissa merkitsi kulttuurista täyskäännöstä. Menetin melkeinpä tyystin kiinnostukseni englannin kieleen sekä englanninkieliseen maailmaan yleensäkin. Ei vähiten siksi, että Skotlannissa näin mitä kulttuurinen kolonisaatio tarkoittaa. Gaelin ja skotin kielet elävät nykyään tekohengityksen turvin. Sama prosessi on meneillään ympäri maailmaa, Suomessakin. Englanti tunkeutuu korviemme väliin, suihimme, teksteihimme.
1 Comment
Kiitos mielenkiintoisesta kirjavinkistä :)!