Osuuskunta Poesia julkaisi Sergei Zavjalovin runokokoelman Joulupaasto (suom. Jukka Mallinen). Jarkko suosittelee. Castrénin seuran tiloissa Mariankadulla järjestettiin pienimuotoinen julkistamistilaisuus, josta juuri äsken kotiuduin. Tai tarkemmin sanottuna päädyin tänne Rytmi-baariin, jossa tätä kirjoitan.
Suomessakin asuneen Sergein tunnen vuosien takaa, hän on minunkin runojani kääntänyt venäjäksi. Vaikkei hän tarkkaan ottaen ole venäläinen vaan juuriltaan mordvalainen, jossakin mielessä kielisukua siis. Joulupaasto vaikuttaa mitä mielenkiintoisimmalta teokselta. Moniääninen teksti jota pitää kasassa teema, Leningradin piiritys toisessa maailmansodassa.
Tilaisuudessa Sergei luonnehti kirjaa aiheensa dekonstruktiona, monen puhujan kollaasina jostain, joka on liian hirvittävä ja käsittämätön, jotta siitä voisi puhua suoraan.
Jälkeenpäin kustantaja Poesian Kimmo Kallio esitti toiveen, että minäkin tämän myötä tulisin myötäsukaisemmaksi dekonstruktiolle, mitä se sitten tarkoittaakin. Hämmentävää. Onko minulla jälkistrukturalismin ja dekonstruktion vastustajan maine? Ehkä näin. Vastasin Kimmolle, että olen sen polun kulkenut jo kerran, loppuun sakka. Kun on pikarin tyhjentänyt viimeistä tippaa myöten seuraa yleensä laskuhumala ja suuntautuminen muualle. Talvella 2003 asuin Pariisissa ja kävin Jacques Derridan seminaarissa. Pahin dekonstruktio-huuma oli Jacquesinkin puheista jo silloin kadonnut. Sen sijaan puhuttiin kuolemasta. Eräs seminaarilainen kysyi syntymästä, eikö se ole unohtunut, kun niin moni nykyfilosofi keskittyy kuolemaan. Jacques meni hiljaiseksi eikä saanut aikaan kunnon vastausta. Siinä tiivistetysti minun teoreettisen ja kirjallisen työni perusta. Tähän liittyen: kaksi vuotta sitten ilmestyi teos Miten meistä tuli filosofian tohtoreita, johon minäkin kirjoitin. Siitä ehkä selviää jotain suhteestani Derridaan ja filosofiaan yleensä. Luettavissa täältä.
2 Comments
Hei Jarkko,
kiitos kirjoituksesta!
Haluaisin nopeasti täsmentää vain tuota hyväntahtoista ”toivettani”, kuten sen tässä tulkitsit, vaikka itse ehkä kutsuisin sitä ennemmin ”toteamukseksi”, ja syitä miksi koin luonnolliseksi esittää sen juuri sinulle.
Kuten itsekin tekstissäsi totesit, keskustelu tilaisuudessa kiertyi suht tiukasti dekonstruktion käsitteen ympärille, osittain Sergein omien sanojen, osittain Jukan ja yleisön reaktioiden takia. Minua tämä hieman alkoi jo huvittaa hienoisessa liiallisuudessaan, ja aloin ehkä läsnäolosi laukaiseman assosiaation perustalta ajatella taannoista interventiotasi runoilijoiden omista teoria- ja termimieltymyksistä.
Toisaalta keskustelun aikana minulle ilmeni aivan tietty syy olettaa ja ilmaista (kyseessä ei siis ollut, herra paratkoon, minkäännäköinen velvoite!) erittäin todennäköinen & mahdollisesti jo realisoitunut mieltymyksesi Joulupaastoa kohtaan — muutenkin kuin vain hyvän ystävän kirjoittamana kirjana. Tilaisuudessa nimittäin keskusteltiin myös itse Joulupaasto-runoelman luonteesta, sen kerronnallisuudesta, ja siitä kuinka se runoelmana kieltäytyy rakentamasta yhtä staattista kuvaa Leningradin piirityksen kauheuksista, vaan ikään kuin rakentaa hiljaista tarinansa hyrbisen sotapropagandan, ruokakuponkiselostusten ja liturgisen kielen väleissä ja halkeamissa. Ja tässä taas ajatukseni kulkeutuivat kirjoituksiisi runouden kerronnallisista mahdollisuuksista mm. täällä.
PS. & ikään kuin on the record: vähän henk. koht. vierastan ratkaisua mainita allekirjoittanut näin useasti juuri Joulupaaston yhteydessä, kun taas suuren työn tehnyt Jukka ainoastaan suluissa ja Henriikka, niin ikään ison työn tehnyt suomennoksen toimittaja-taittaja sekä kustantajan(/-mon?) de facto et de jure edustaja tässä kirjaprojektissa, jää sitäkin vähemmälle.
Olen niitä, joita Derrida tarkoittaa puhuessaan myöhästelijöistä (he tulevat hengästyneinä vimeiseen junaan, jopa vimeiseen varajunaan eli kun tapahtuma on jo kauan sitten haalistunut). Hyvä se. Harva filosofi on saanut minut läähättämään ja harva on sitten aikaansaanut sellaisen jälkisokin.
Yritän nyt puurastaa master-aineen kanssa (uskontofilosofia). Kappaleen nimi on ”sign”. Ei tämä vaikeaa ole jos ottaa sitä ihan vakavasti.