Kesäsysmä

Ajoin rehottavan kesäparran ja kävin suihkussa. Vaihdoin shortsit farkkuihin ja laitoin päälleni paidan, jossa on nappeja. Kiipesin autoon. Suunta kohti Sysmää ja sen Kirjakyläpäiviä.

Kirjallisuustapahtumia on nykyään joka niemessä ja notkelmassa. Se on yksinomaan hyvä asia. Ei vähiten siksi, että verrattuna esimerkiksi Helsingin infernaalisiin kirjamessuihin, pienimuotoisemmilla kirjallisuustapahtumilla on toisinaan jotain tekemistä myös kirjallisuuden kanssa.

Sysmässä esiinnyin konkarikirjailija Pekka Kejosen kanssa, joka on julkaissut ensimmäiset teoksensa ennen kuin minä olin syntynyt. Sysmän torilla ja vasta-avatussa kirjailijatalo Villa Sarkiassa puhuimme mukavia ja jonkun runonkin luimme.

Kejosen kanssa päivää ja iltaa istuessa minulle aukeni takavuosikymmenten kirjallisuusmaailma, jota ei enää ole olemassa. Hän muisteli kuinka kustantaja Tammi maksoi hänet pitkäksi aikaa kirjoittamaan jonkinlaiseen hotelliresidenssiin eli  tarjosi täyden ylöspidon. Hauskempi anekdootti oli se, että kustantajan ylläpidossa syntynyt romaani (Uskomattomat, 1966)  julkaistiinkin aivan toiselta kustantajalta, koska Pekka onnistui suututtamaan Tammen toimitusjohtajan yrittäessään tuoda nousuhumalassa käsikirjoituskasaa kustantamoon. Kun tuttuja kustannustoimittajia ei ollut paikalla, hän päätyi pyytelemään rahaa viinaan talon toimitusjohtajalta, joka käski nuorukaisen ulos. Valtion kirjallisuuspalkintohan siitä sitten lopulta tuli; ja kustantamon vaihto. Noina vuosina kustantajilta saatiin ryyppyrahoja ja muuta kirjallista perustoimeentuloa. Sittemmin Kejonen on tunnetusti lopettanut juomisen kokonaan, mikä ei liene pienin syy siihen, että uusia kirjoja ilmestyy kovaa tahtia vaikka miehellä on ikää kohta seitsemänkymmentä .

Sysmän loppuilta kului Kirjakyläpäiviäkin synnyttämässä olleen kuvataiteilija Marjatta Tapiolan vieraana Mataristossa. Jouduin lähtemään ajamaan yön selkään paluumatkalle aikaisemmin kuin oli tarkoitus. Tähän mennessä Sysmän Kirjakyläpäivät on paras kesätapahtuma missä olen ollut.