Kirjallinen kierto

Kirjasyksyn kierto käynnistyi perinteisin menoin eli Otavan pihajuhlilla Uudenmaankadulla. Sitä ennen medialle esiteltiin syksyn uutuuskirjoja. Olin yhtenä muiden mukana kertomassa, mistä syksyn romaanissani oikein on kyse. Se ei ollut helppoa. Jos voisin tiivistää muutamalla lauseella kirjan, se muuttuisi tarpeettomaksi. Tiivistäminen ja pohdinta ovat ammattilaisten työtä, sitä varten evoluutio loi kirjallisuuskriitikot, kirjallisuudentutkijat ja kulttuuritoimittajat. Mutta ehkä sain jotain sanottua. Lennossa – kuten kaikissa muissakin kirjoissani – on kyse kuolemasta ja rakkaudesta. Tietysti. Mistä muusta kirjoja muka kannattaisi kirjoittaa?

Monen muun kohtaamisen ohella Otavan sisäpihalla tapasin kustannustoimittaja Niina Miettisen. Hän on myös  syksyn esikoiskirjailija, jonka kirja on saanut mukavan vastaanoton. Kirjallinen kierto toimittamisesta kirjailijaksi ei ole harvinaista. Yksi tapa oppia kirjailijaksi on kätilöidä maailmaan toisten kirjoja. Niina oli mukana, kun kuusi vuotta sitten puristin maailmaan ensimmäisen romaanini.

Sopivasti juhlien herkistämänä piti seuraavana päivänä mennä radioon Heikki Peltosen vieraaksi, Ajankohtaisen ykkösen aiheena oli tällä kertaa Kuka saa sanoa? Kirjan synnyttämisen jälkeistä tyhjyyttä on hyvä täyttää jollain, tämä sopi siihen hyvin.