Vuosikirja pääsi Helsingin Sanomien esikoiskisan finaaliin. Kiva näin. Mutta aina kirjallisia tai muita taiteellisia kilpailuja tuumiessa jotenkin tulee paha mieli. Joidenkin teosten esiinnostamisen hinta on joidenkin sysääminen syrjään. Nytkin olisin kaivannut mukaan esim. Riikka Pelon Taivaankantajaa ja Jussi Hyvärisen runokokoelmaa Kurkistan kaivoon. En kylläkään osaa sanoa, mitkä olisi pitänyt tiputtaa pois niiden tieltä. Julmaa on.
Menu
7 Comments
Kuulostaa itse asiassa hieman raskaalta olla ”oikea” kirjailija. Onkohan enää mitään maailmaa, jossa pääsisi kokonaan eroon kilpailusta, menestymisenhalusta ym. ja voisi tehdä asioita oikeista motiiveista (jotka minun nähdäkseni liittyvät toisten hyvän edistämiseen). Ei silti, etteikö ihmisillä olisi myös hyviä motiiveja, mutta niitä on vain vaikea säilyttää ympäristön paineiden vuoksi. Sitten helposti pettyy, sekä itseensä että toisiin, ja kaikesta katoaa mieli.
(Sori synkistely. Yleensä kyllä olen hyvin positiivinen, heh.)
Näin. Kirjoittajan ja ”oikean” kirjailijan ero on siinä, että ensimmäiset puhuvat keskenään kirjallisuudesta, jälkimmäiset rahasta. Tai rahan puutteesta.
Aina on kisaa ja peliä, kateutta & katkeruutta. Tolkullisimmat eivät anna sen sekoittaa päätään vaan edes yrittävät keskittyä olennaiseen, siihen itseensä.
Lämpimät onnittelut! Mitä meihin pudokkaisiin tulee, niin kerranhan se vain kirpaisee – ainakaan itse en ole jäänyt asiaa sen enempää hautomaan. HS:n kisahan oli tänä vuonna reilumpi kuin aiemmin, koska nyt kaikki esikoisteokset pyrittiin arvostelemaan kulttuurisivuilla. Aiemmin näin tehtiin vain finaaliin päässeille, ja kokonaan huomiota vaille jääminen oli varmasti katkera pala. (Ei kuitenkaan Juha Itkoselle, joka sai lohdutukseksi Finlandia-ehdokkuuden…)
Onneksi on olemassa Kiiltomato!
”Aina on kisaa ja peliä, kateutta & katkeruutta. Tolkullisimmat eivät anna sen sekoittaa päätään vaan edes yrittävät keskittyä olennaiseen, siihen itseensä.”
Kirjailijaliiton jäsenyysvaatimuksiin voisi oikeastaan lisätä stoalaisen filosofian kurssin. Siellä kirjailijat oppisivat, että kateus ja katkeruus ovat tunteita ja sellaisina virhearvostelmia, jotka eivät voi järkyttää todellisen stoalaisen mielenrauhaa.
Ensimmäisellä yrityksellä kommenttini kohdistui väärään tekstiin. Otetaanpa uusiksi:
Niin on julmaa, juu. Mutta se on myös osa tätä itsensä alttiiksi panemista, johon olemme ryhtyneet. Joka tapauksessa hienoa ja onneksi olkoon!
Jussi: ”Kirjailijaliiton jäsenyysvaatimuksiin voisi oikeastaan lisätä stoalaisen filosofian kurssin. Siellä kirjailijat oppisivat, että kateus ja katkeruus ovat tunteita ja sellaisina virhearvostelmia, jotka eivät voi järkyttää todellisen stoalaisen mielenrauhaa.”
Itse olen toki enemmän epikurolainen kuin stoalainen, mutta tosi on, että kirjailijat panikoivat ja hätääntyvät, jotku jopa päätyvät suikkariin, julkisuuden myötä häkellyttävän helposti.
Karri: ”Niin on julmaa, juu. Mutta se on myös osa tätä itsensä alttiiksi panemista, johon olemme ryhtyneet. Joka tapauksessa hienoa ja onneksi olkoon!”
Jeah. Kiitos. Alttiina ollaan, vereslihalla.
Niin, onnittelut minultakin!
”Aivan viime vaiheessa raati keskusteli enää viidestä teoksesta. Runoudesta kärkeen nousi Jarkko Tontin Vuosikirja (Otava).” HS-web 15.11.06
Taputuksia ja halauksia!!! Hieno homma (vaikka voittoa ei tullutkaan tällä kertaa)!!!:)