Hivenen hirvittää. Huomenna lauantaina pitäisi matkata Turkuun, esiintymään Varsinais-Suomen (Finland ’Proper’ in English, kuten Leevi Lehto asian on laittanut) runoviikolla, ensin panimoravintola Kouluun ja illalla ravintola Monkiin.
Miten minun käy? Olen helsinkiläinen ja syntyjään tamperelainen. Vähemmästikin on Turkuun uskaltanutta vedetty turpiin. Syntilistani on pitkä. Tunsin muinoin Tampereen yliopiston Ei-turkulaisen Osakunnan jäseniä. Heidän perinteisiinsä kuuluu mm. käydä hyppimässä Turun kauppatorilla, jotta kaupunki uppoaisi mereen.
Mitä jos minua odottaa rautatieasemalla joukko vihaisia mielenosoittajia heiluttamassa Heli Laaksosen kuvia? Se porukka voi hyvinkin haluta muiluttaa helsinkiläisrunoilijan ties minne.
Uskon silti selviäväni. Ei minulla oikeasti ole mitään Turkua vastaan. Ongelmani on, etten ehkä ehdi sanoa sitä ennen kuin joudun ongelmiin. Onneksi tunnen runoilija Ville Hytösen, ihan oikean turkulaisnatiivin sekä Vilja-Tuulian, joka on Tampereelta Turkuun muuttanut erinomainen runoilija. Tämä ehkä pelastaa henkeni. Pahimmassa hädässä voin soittaa senaattori Anderssonille. Luotan että Janina tulee pelastamaan minut vaikka jonkun linnan tyrmästä.
3 Comments
Hyvä puhe. 🙂
Kyllä, senaattori Andersson varmasti olisi pelastanut sinut pulasta ja tarjoaa yösijan tulevaisuudessakin, jos Turkuun asti eksyt/pääset tai joudut. 😉
Kiitos puheen kehuista, Teemu. Ja lämmittää myös tieto, että Turussa on turvapaikka tiedossa!