Pitkästä aikaa kirjoitan tänne runon. Ehkä tämä päätyy joskus eteenpäin ja kansiin, ehkä ei. Parannusehdotukset ja muut kommentit luetaan tarkkaan.
Joulukuun myrskypäivänä minä on yksin
kuin vihollisten piirittämä poika koulun pihalla
sinä valkoisena päivänä
kun lunta tuli kaikista suunnista
iskuja kasvoihin
potkuja reisiin ja muualle
sinä joulukuun päivänä
minä muistaa runon jossa sanottiin,
että on seutuja maailmassa
missä kukaan ei ole koskaan yksin
vaan synnytään, eletään,
kuollaan tungoksessa, minkä
täytyy olla on hirvittävää,
yhtä hirvittävää
kuin olla kaksin jos ei ole mitään sanottavaa
ei rakkautta, ei vihaa, ei edes
välinpitämättömyyttä
sitäkään sanottavaa
se on valkoista
valkoisempaa, tyhjää vailla loppua
ei pieni vaan iso kuolema, päättymätön lumimyrsky,
minä muistaa
sinä valkoisena päivänä.
Tulin sivuillesi Ylen aamu-tv:n johdosta. Ei uutta ajattelurintamlla vaan mielenkiintoisia näkökulmia sinulla Raamattuun. Napsaan itselleni. Ja nyt puhutaan vivahteista. Olen itse…en enää agnostikko tai ateisti. Apateisti ehkä paras määritelmä.
Hyvä runo. Moniulotteinen. Juicemaista sanan käyttöä. Individualismia ja massa-ajattelun kritiikkiä. Vaihtaisin vihollinen sana kiusaajaan. Itse koin henkilökohtaisia juttuja kun luin runon, mutta se on mun asia.
2 Comments
Hyvä teksti. Eikun kansiin vaan.
Tulin sivuillesi Ylen aamu-tv:n johdosta. Ei uutta ajattelurintamlla vaan mielenkiintoisia näkökulmia sinulla Raamattuun. Napsaan itselleni. Ja nyt puhutaan vivahteista. Olen itse…en enää agnostikko tai ateisti. Apateisti ehkä paras määritelmä.
Hyvä runo. Moniulotteinen. Juicemaista sanan käyttöä. Individualismia ja massa-ajattelun kritiikkiä. Vaihtaisin vihollinen sana kiusaajaan. Itse koin henkilökohtaisia juttuja kun luin runon, mutta se on mun asia.
Hyvää kevään jatkoa!
– Harri –