Tänään 21. maaliskuuta on Yhdistyneiden kansakuntien Maailman runouden päivä (World Poetry Day). Suomessa sitä ei juurikaan huomioida, en tiedä miksi.
Viisitoista vuotta sitten ilmestyneessä esikoisrunokokoelmassani Vuosikirja tutustuin Jacasseriin, oudon kiehtovaan runo-olevaiseen, joka ilmiintyi lupaa kysymättä runoihini. Seuraava kokoelma Jacasser (2009) kertoikin vain hänestä. Viime vuonna ilmestyneessä Lain laidassa sain tietää hänen väsyneen ja kadonneen.
Mutta nyt, aivan yllättäen ja ilman ennakkovaroitusta, Jacasser on taas täällä. En tiedä mitä tapahtui, mutta siinä hän seisoo.
Oma arvaukseni on, että kyse on romaanista toipumisesta. Äskettäin ilmestynyt Haava pitää poiskirjoittaa ja siihen saan ehkä vertaistukea Jacasserilta. Ja muutenkin, ei ole vaivaa, johon runolle ryhtyminen ei auttaisi.
No comment yet, add your voice below!