Äskettäin Suomessa kohistiin Sherry Jonesin romaanista Medinan jalokivi. Random House peruutti suunnitellun julkaisun kun joku professorismies varoitti kirjan loukkaavan muslimeja ja johtavan seurauksiin à la tapaus Rushdie. Kirjan sankarittarena kun on profeetta Muhammadin lapsivaimo Aisha.
Jatkoja en ole huomannut Suomessa uutisoidun. Nimittäin. Jokin aika sitten Britanniassa kirjan julkaisemisesta päättäneen Gibson Squaren työntekijän kotiin tehtiin polttopulloisku. Kustantaja lupaa, että pullein purjein jatketaan.
Kuulemani mukaan kirjaa tuskin julkaistaan Suomessa. Syyt ovat kuulemma puhtaasti kirjalliset. Teos on ilmeisen heppoinen, vähäinen myös omassa lajityypissään. Mutta silti. Eikö sitä olisi voinut julkaista ihan vain ilmaisunvapauden nimissä. Kehnompaakin tekstiä on kansien väliin tässä maassa laitettu. Nyt jää leijumaan epäilyjä, vaikka kustantamot ovatkin ilmeisen vilpittömiä asiassaan.
Taannoisessa Muhammad-pilakuvajupakassahan kävi niin, että Helsingin Sanomat oli melkeinpä ainoa eurooppalainen laatulehti joka kieltäytyi niitä julkaisemasta. Tämän seurauksena kuvat ilmestyivät vain Suomen Sisun huru-ukkojen nettilehdessä. Sitäkin koko maan poliittinen johto kiirehti pyytämään anteeksi, minkä myötä Frankfurter Allgemeine Zeitung kutsui Suomea maaksi, jossa ”on pelkurimaisuuden ja itsesensuurin perinne” – ja oli siinä aivan oikeassa.
No comment yet, add your voice below!