Kirjaamo juhlistaa 3-vuotispäiväänsä. Blogistanissa se on jo kelpo ikä. Tämän kunniaksi päätin aloittaa kirjoitussarjan lakimieskirjailijoista.
Sarjan aloittakoon Dr. iur Johann Wolfgang von Goethe. Tähän valintaan ehkä vaikutti se, että eräs kirjallisuusihminen kutsui minua kerran ’Kruununhaan Goetheksi’. Imarruin, vaikka vaistosin huomiossa ivailua.
Goethella ei mene Suomessa hyvin. Verrattuna takavuosiin hän on tyystin marginalisoitunut. Joku ehkä juuri ja juuri muistaa Nuoren Wertherin kärsimykset. Goethen maineenmenetys näyttää kuinka taloudellis-yhteiskunnalliset suhdanteet määräävät taidetta. Aina vuoteen 1945 asti Goethe oli suomalaisessa kulttuurissa kaikkien tuntemaa kaanonia. Nyt samassa asemassa on Shakespeare. Tuhoisinta Goethen Suomen-maineelle on ollut V. A. Koskenniemen Goethe-ylistys.
16-vuotias Johann Wolfgang aloitti oikeustieteen opinnot Leipzigissa vuonna 1765. Perimätiedon mukaan hän lähinnä vetelehti kirjallisuuden luennoilla ja keskittyi juhlimiseen. Goethe päätyi kuitenkin myöhemmin töihin tuomioistuimeen ja lopulta virkamieheksi Weimariin. Vuonna 1779 hän sai arvonimen salaneuvos. Tämä herättää minussa kateutta. Goethen väitöskirjaa ei aluksi hyväksytty sen skandalöösiyden vuoksi; teoksessa kyseenalaistetttiin Raamatun kymmenen käskyn asema ja status. Pysyvin jälki Goethesta lienee näytelmä Faust, joka on osa pitkää Faust-traditiota. Suomeksi on viimeksi ilmestynyt Italian matka.
No comment yet, add your voice below!