Samassa paikassa missä koin edellisessä blogauksessa raportoidun pettymyksen, pääsin myös äsken iloitsemaan kuvataiteesta. Helsingin Tennispalatsissa nimittäin. Elokuvateatterin yläkerrassa sijaitsee Helsingin taidemuseo ja siellä on parhaillaan esillä yhdysvaltalaisen kuvataiteilijan Georgia O’Keeffen näyttely.
Tämä meni nurinkurisesti. Ehdin jo palata Helsingistä tänne huvilalle. O’Keeffe oli nähty ja sitä oli tuumittu. Ei siitä enempää. Mutta sitten kävin koluamaan lehtiarkistoani (minulla on tapana arkistoida vanhoja lehtiä huvilan ullakolle). Käsiin osui viime helmikuun The New York Review of Books, jossa on Christopher Benfeyn pitkä essee O’Keeffestä ja hänen puolisostaan Alfred Stieglitzistä. Kirjaamo suosittelee.
Olisin yllättynyt jos Marimekon tunnetuimpien kukkakuosien suunnittelijat eivät olisi tutustuneet O’Keeffen kukkamaalauksiin. Värimaailma ja tyyli ovat hyvin samankaltaisia. O’Keeffe mullisti tavan kuvata kukkia varsin yksinkertaisella tavalla. Hän suurensi ja kuvasi läheltä. Ei sen kummempaa, mutta oman aikansa pikkusieviin kukka-asetelmiin verrattuna tämä oli mullistavaa. Modernismia selkeimmillään.
1 Comment
Marimekon kuoseissa on sellaisia joita ihailin ja ripustin ikkunaverhoiksi, vieläkin on fandangoa ikkunaverhonani. Kuvittelin niiden olevan aivan uniikkeja mutta kuviot olen sittemmin löytänyt eri versioina taidehistorian kirjoista ja taiteesta muutenkin.