Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä se tapahtui. Syyskuu vaihtui lokakuuksi ja elämäni meni uusiksi. Ainakin viisitoista vuotta käytössä ollut Helsingin yliopiston sähköpostiosoitteeni jarkko.tontti@helsinki.fi kuoli pois, katosi galaksien väliin ikuiseen olemattomuuteen ja unohdukseen kuin yhden listahitin poptähti.
Suhteemme on toki ollut ennenkin katkolla. Minulla on ollut muitakin sähköpostiosoitteita; työpaikkojen, muiden yliopistojen (joo, pari ulkomaantuttavuutta…), jopa yhdenviestinjuttuja g-mailien ja ja hotmailien kanssa on tullut kokeiltua. Viime viikonloppuun saakka suhteemme kesti nämä karikot. Mutta nyt loppu tuli yhdellä iskulla, yliopiston atk-keskus ei enää uskonut selittelyjäni.
Nostos algos, kuten kreikkalaiset sanovat, kotiinpaluun tuska eli retroa kehiin: suhteemme käynnistyi takellellen. 1990-luvun alussa ei ollut ketään kenelle sähköpostia lähettäisi eikä kukaan osannut lähettää sellaisia minulle. Mutta pian vauhti kiihtyi ja jarkko.tontti@helsinki.fi tuli täysillä elämääni, jaoimme pian kaiken, arjen ahdistukset ja juhlien jeejeet.
Mikään sähköpostiosoitesuhde ei ole ongelmaton. Kaikki sen tietävät, roskaposti, tuo sähköpostiosoitesuhteen nalkutus ja piereskely uhkasi meidänkin yhteiseloamme. Myönnetään, minä sen aloitin, silkkaa kokemattomuuttani. Taisi olla vuosi 1996 kun sain elämäni ensimmäisen roskapostiviestin, vaikka en sitä sellaiseksi tajunnut. Yhdysvaltalainen yritys tarjosi apua Green Card -arpajaisten hakulomakkeen täyttämiseksi. Minä suuttumaan. Vastasin viestiin parin sivun mittaisella vuodatuksella, jossa perustelin miksi en tosiaankaan halua maksullista Green Card –apua. Sen jälkeen roskapostia onkin riittänyt.
Elämä jatkuu, uusi osoite on vielä kokematon, mutta emmeköhän tutustu toisiimme. Nyt tuntuu siltä, että se on niin erinomainen, että peuhaan sen kanssa loppuelämäni.
No comment yet, add your voice below!