Tekijänoikeudet jälleen puristuksessa

Kaksi vuotta sitten ilmestyneessä esseekokoelmassa Viisastuminen sallittu uskalsin esittää vienon optimistisen toiveen tekijänoikeuksien suhteen. Haaveksin siitä, että surullisen kuuluisan Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen romahtamisesta seuraisi samantyyppinen havahtuminen todellisuuteen kuin Stalingradin tappio oli Suomen saksalaismyönteisille kansallismielisille idealisteille vuonna 1943. Tai kuin Tšekkoslovakian miehitys, joka vuonna 1968 avasi monen suomalaisen sosialistin silmät Neuvostoliiton suhteen.

Tätä kirjoittaessani huomaan surukseni, että näin ei ole käynyt, päinvastoin.

Meneillään on uusi farssi, tällä kertaa Euroopan parlamentissa. Kyseessä on pitkään ja perusteellisesti valmisteltu EU:n tekijänoikeusuudistus, jonka yksi ratkaiseva äänestys on hyvin pian. Ei hyvältä näytä.

Kirjailijat ja kääntäjät ovat olleet huolissaan ehdotetusta artikla 12:sta, joka voi uhata lainauskorvauksia. Kokonaisuuden merkittävimmät kohdat ovat aivan muualla. Yleisenä tavoitteena on ollut päivittää vanhentunut tekijänoikeuslainsäädäntö nykymaailmassa toimivaksi.

Yksi tärkeimmistä ehdotuksista koskee niin sanottua value gapia eli arvokuilua (artikla 13). Tällä hetkellä iso osa luovien alojen teosten taloudellisesta arvosta siirtyy alustapalveluille eikä teosten tekijöille ja luovien alojen yrityksille. Facebookin ja YouTuben kaltaiset palvelut hyödyntävät toisten tekemää sisältöä ja saavat niiden avulla mainostuloja. Nämä nettifirmat eivät maksa sisältöjen tekijöille mitään tai maksavat erittäin vähän. Ne toimivat eri tavalla kuin sellaiset palvelut, jotka maksavat asianmukaisesti tekijänoikeuskorvauksia, kuten Spotify tai Netflix. Googlen omistama YouTube on tällä hetkellä kaikkein suosituin musiikin kuuntelun kanava.

Alustapalveluja vaaditaan nyt suitsimaan niissä leviävää piraattimateriaalia. Ne eivät tätä halua, tietenkään, koska saavat niiden avulla kävijöitä ja mainostuloja. Virta on ehtymätön: siis piraattitavaran virta netissä ja sillä rahaa tahkoavan Googlen tulovirta.

Yhtymäkohdat taannoiseen Järkeä tekijänoikeuslaki -kampanjaan ovat silmiinpistäviä. Myös silloin tarkkasilmäinen Follow the money -analyysi paljasti, että nettiaktivistien julkilausutut ylevät tavoitteet ”demokratian” ja ”sananvapauden” puolustamisesta olivat pelkkää sumutusta. Kyse oli rahasta kuten on nytkin.

Nettijätit, jotka ovat usein myös veroparatiisifirmoja, ovat lobanneet hirmuisella voimalla komission ehdotusta vastaan. Tukea ne ovat saaneet tekijänoikeuksien ideologisilta vastustajilta. Saksalainen piraattimeppi, vihreiden ryhmän varapuheenjohtaja Julia Reda ja vihreiden Heidi Hautala tukevat Googlen ja Facebookin tavoitteita, mutta muotoilevat agendansa toki toisin, heille kyseessä on ”netin avoimuuden” puolustaminen.

Kaikki asiasta kirjoittaneet toimittajat eivät ole vaivautuneet tekemään kotiläksyjään vaan ovat levittäneet siekailematta aktivistien puuskahduksia. Yksi poskettomimmista on ollut väite, jonka mukaan artikla 13 kieltäisi nettimeemit. Yksityiskohdista välittämättä huudahdellaan ”sensuurista” ja siitä, että ”internet menee rikki”. Sosiaalisessa mediassa leviävät perättömyydet voivat vielä kaataa koko ehdotuksen. Internetissä oudoinkin väite muuttuu hiljakseen toden kaltaiseksi, kunhan sitä kierrätetään tarpeeksi. Tämä ei ole ainoa yhtenevyys tekijänoikeuskritiikin ja toisen 2000-luvun ääriliikkeen, maahanmuuttokritiikin välillä.

Yksityiskohtiin kannattaisi perehtyä. Kuluneen parin vuoden aikana poliittisessa prosessissa alkuperäinen direktiiviehdotus on muuttunut paljon ja aitoa dialogia on käyty. Liioittelun ja pelottelun lisäksi on esitetty myös asiallista kritiikkiä, ja se on otettu huomioon. Ongelmallisia kohtia on muotoiltu uudelleen, kuten lainsäädäntötyössä pitääkin. Mutta mikään ei tunnu tekijänoikeuksien ideologisille vastustajille riittävän. Parhaillaan on käynnissä uskomattomia mittasuhteita saanut myllytys, jossa europarlamentaarikkoja pommitetaan masinoiduilla sähköpostikampanjoilla. Ei auta, vaikka ilmaan heitellyt pelot ja liioittelut on kumottu asiallisella analyysilla moneen kertaan.

Erityiskiitos asiallisesta keskustelusta menee MEP Petri Sarvamaalle. Kirjailijoita huolettanut kysymys lainauskorvausten tulevaisuudesta näyttäisi myös menevän hyvään suuntaan, suomalaismepeistä etenkin Henna Virkkunen ja Miapetra Kumpula-Natri ovat tehneet sen eteen suuren työn. Siitä kiitokset.

Kävi EU:n tekijänoikeusuudistuksessa lopulta miten tahansa, toivon sen ainakin havahduttavan luovan luokan ja kulttuurin ystävät arvioimaan suhdettaan vihreisiin. Ensi vuonna on edessä useita vaaleja, kulttuurin tekijöiden ja kulttuurin ystävien on syytä painaa nyt meneillään oleva tapahtumasarja mieleensä.