Suomessa kirjaihmiset kerääntyvät parhaillaan luonnonkauniin Itä-Pasilan kirkkaana hohtavaan helmeen, Messukeskukseen. Minä sen sijaan istun kahvilan terassilla Tkalčićeva-kadulla Zagrebissa. Eilen päättyi Kroatian Kirjailijaliiton ja European Writers Councilin järjestämä tapaaminen. Kirjallisuudesta puhuttiin, ja vielä enemmän kirjallisuuden elämisen ehdoista, tekijänoikeuksista, lainauskorvauksista ja sen sellaisista. Opin, että jos ovat kirjailijat kovilla Suomessa, niin vielä huonommin asiat ovat esimerkiksi Montenegrossa, missä ei ole vielä edes kirjailijaliittoa; ja Bulgariassa, missä valtio vähät välittää EU:n direktiiveistä, esimerkiksi lainauskorvausdirektiivistä.
Olen kolunnut melkein kaikki Euroopan maat, mutta jostain syystä Kroatia on jäänyt käymättä. Tämähän on aivan upea paikka. Zagrebista on vaikea uskoa, että vielä vähän aikaa sitten se oli osa sosialistista ankeuttamisen liittoutumaa. Zagreb on runsaana rönsyilevä suurkaupunki mihin tahansa pohjoismaiseen pääkaupunkiin verrattuna.
Sellainenkin täällä tuli vastaan kuin fiktiivisestä henkilöstä tehty patsas. Miroslav Krležan luoma Petrica Kerempuh oli Zagrebin Sokrates, sarkastinen kyselijä ja kommentaattori.
Yllättäen törmäsin myös kuvista ennestään tuntemaani veistokseen, Kroatian kuuluisimman kuvanveistäjän Ivan Meštrovićin J.W. von Goetheen.
Kahvilan terassille saapui myös iloinen viesti Helsingistä. Esseekokoelma Viisastuminen sallittu on vihdoin, viivästysten jälkeen, saapunut painosta. Kustantaja lähetti kirjamessuhumusta kuvankin.
1 Comment
[…] muistutti silmissäni muita Itä-Euroopan ja Balkanin kaupunkeja, joissa olen käynyt, kuten Zagrebia (Ylen mukaan Zakrebia). Ehkä vähän yllätyin siitä, kuinka paljon katukuvassa vielä näkyi […]