Kuten ihmisillä, kaupungeilla on hajunsa. Palasin eilen lähes tasan kymmenen vuoden jälkeen Berliiniin, missä asuin vuonna 2001. Silloin vaihto-opiskelin Humboldt Universitätissä ja runnoin väitöskirjani loppuun. Nyt tulin kirjailijana, esiintymään, lukemaan runoa ja proosaa.
Vaikka kaupunki on muuttunut kymmenessä vuodessa, haju on entinen. Sitä on vaikea vangita sanoilla. Berliinin tuoksu on erilainen kuin Etelä-Euroopan suurkaupunkien, joiden haju on tietyllä lailla makea. Ja tietysti Berliini tuoksuu erilaiselta kuin pohjoisen kuulaan kirkkaat kaupungit kuten Helsinki tai Tukholma, jotka ovat lähes hajuttomia.
Vuonna 2001 asuin Neuköllnissä, joka oli silloin huonomaineinen, syrjäytynyt kaupunginosa. Tämä on kääntynyt päälaelleen, nyt Neukölln on trendikäs hipsteripaikka ja asuntojen hinnat tiukassa nousussa. 2000-luvun aikana Berliinistä on muodostunut suomalaisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden jokapäivää, oikeastaan koko ajan täällä majailee tuttuja, nytkin.
Kaikista maailman kaupungeista olen viihtynyt parhaiten Berliinissä. Kaupunki on kuin täyteen mittaansa kasvanut Helsinki, parannettu 2.0 -versio, missä kaikkea on enemmän.
1 Comment
Kiva kuulla, että viihdyt Berliinissä.