Musiikista

Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin, musiikkiamatööriudesta. Joskus vapaus on tietämisen vähyyttä. Kun ei tarvitse miellyttää asiantuntijoita. Kun ei tunne hienovaraisia erotteluja, voi vapaammin tykätä tai olla tykkäämättä. Suhteeni musiikkiin on tällainen. Päivän hitti jää mieleen, en häpeä sitä ollenkaan. Taidolla tehty viihde ansaitsee arvostuksen. Kolmen soinnun musiikki koskettaa dionyysistä minussa, lihaa ja yksioikoista rytmiä. Kyllä vain.

Ei se riitä, tietenkään. Kuten on aikansa päivän lehden lukemisella ja raskaalla runoudella, on aikansa erilaisilla musiikeilla. Olen yrittänyt selvittää itselleni, miksi jokin musiikki koskettaa ja jokin ei. Vastausta ei ole löytynyt. Joitain suuntaviivoja kyllä. Niin sanotun klassisen musiikin saralla pysähdyn 1600-1700 -lukujen barokkimusiikin äärelle. En ole yksin, Yleisradiossa on sukulaissieluja, olen huomannut. Olen aikainen herääjä ja kelloradioni avaa aamun usein barokilla. Kiitos, kuka siellä niitä Nousutahteja valitseekin.

Viime aikoina olen Spotifyn kautta löytänyt monenlaista kiinnostavaa. Techno ja elektroninen musiikki on sukua pitkäaikaiselle kiintymykselleni melankoliseen poppiin. Kiinnostavin elektroninen musiikki ja techno on jo pitkään tullut Saksasta, erityisesti Berliinistä. Mainittakoon Sascha Funken Mango. Jotenkin tälle on sukua myös Acid Jazz, jonka olen myös löytänyt Spotifyn kautta. Jazz yleensäkin on uusi löytö, vielä kymmenen vuotta sitten en olisi voinut kuvitella viihtyväni jazzissa. Mutta joko minä olen muuttunut tai sitten jazz. Nyt juuri soi Fly With Me.