Effi ry:n Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite saavutti tarvittavat 50 000 allekirjoitusta. Aloitteen sisältö ja sen puolesta kampanjointi herättää kysymyksiä. Aloitteen useiden kohtien ja kokonaisvaikutuksen ymmärtäminen edellyttää melkoista kokemusta tekijänoikeusjuridiikasta ja tekijänoikeusjärjestelmän toiminnasta. Rohkenen epäillä, ymmärsikö jokainen allekirjoittaja, mitä allekirjoitti.
Kampanjointi alkoi Helsingin Kampissa maksetulla seinämainoksella, jossa nuori tyttö kuvataan itkemässä kaltereiden takana. Aloitteen mukaan ”Mittavilla yksittäisiin henkilöihin kohdistuvilla vahingonkorvaustuomioilla on pyritty pelotevaikutuksen aikaansaamiseen, joka muistuttaa Suomen oikeusjärjestelmälle aiemmin vierasta amerikkalaistyylistä punitive damages –mallia.”
Ei pidä paikkaansa. Suomessa ei ole koskaan, siis ei koskaan, annettu yhtäkään ehdotonta vankeustuomiota tekijänoikeusrikoksesta. Ei edes vakavissa ja törkeissä tapauksissa, joissa syylliset ylläpitivät vuosikausia ammattimaisesti piraattipalvelimia. Näissä törkeissäkin tapauksissa korvauksien ja sakkojen yhteissumma on usein jäänyt muutamiin tuhansiin euroihin.
Teoksen laittomasta lataamisesta verkosta yksittäistä ihmistä ei rangaista ollenkaan.
Luit aivan oikein.
Laiton jakaminen on rangaistavaa. Silloin hyvin harvoin kun yksityishenkilö siitä jää kiinni, tapaukset sovitaan muutaman sadan euron korvauksella, mikä on syyllisen edun mukaista. Oikeudenkäynti johtaisi mittaviin oikeudenkäyntikuluihin. Paljon kohua herättäneessä ns. Chisugate -tapauksessa sovittu korvaussumma oli 300 euroa. Ja teko siis oli teosten laiton jakaminen muille netissä, ei lataaminen itselle. Aloitteessa nämä sotketaan keskenään.
Aloitteessa on luovan työn tekijöiden jo pitkään toivoma kohtuullistamispykälä, joka koskisi esimerkiksi levytys- ja kustannussopimuksia. Hienoa. Se onkin ainoa selkeästi tekijämyönteinen kohta. Tämän merkitys aloitteen kokonaisuudessa on häviävän pieni.
Aloitteessa ehdotetaan esimerkiksi radikaalia muutosta teosten opetuskäyttöön. Käytännössä luovan työn tekijöiden nyt saamat korvaukset – suoraan ja apurahojen muodossa – teosten käytöstä oppilaitoksissa romahtaisivat. Aloite siis sosialisoisi suuren osan heidän omaisuudestaan. Kyse on miljoonien eurojen tulonmenetyksestä. Päinvastoin kuin aloitteessa väitetään, vaarassa olisivat audiovisuaalisten teosten korvausten ohella esimerkiksi Tietokirjailijat ry:n jakamat apurahat, joilla ylläpidetään keskeisellä tavalla kotimaista tietokirjallisuutta. Samoin romahtaisivat Suomen arvostelijain liiton apurahat kriitikoille.
Tiedoksenne: tekijänoikeusjärjestöt lisensoivat eli myöntävät käyttölupia opetuskäyttöä varten. Pääosin tämä tapahtuu keskitetysti, eli opetus- ja kulttuuriministeriö (toisinaan kunnat) ostavat lisenssit eikä yksittäisten opettajien tarvitse huolehtia niistä mitään. Ja kuten yleensä tekijänoikeusasioissa, ongelmat ja muutostoiveet voidaan ratkaista neuvottelemalla. Jos halutaan nykyistä enemmän teoksia opetuskäyttöön, siitä voi neuvotella lisensoivien järjestöjen kanssa. Tekijänoikeusjärjestöjen päätehtävä on juuri lisensoiminen, teosten käyttölupien myyminen käyttäjille ja korvausten tilittäminen tekijöille, as simple as that.
’Follow the money’ on hyvä ohje tekijänoikeuskeskusteluissakin. Kuka hyötyy tästä aloitteesta? Kiinnostavaa kyllä, suurin yksittäinen hyötyjä on aloitetta laatimassa olleen Ville Oksasen firman Turre Legalin asiakas, yritys nimeltä TV-kaista. Parhaillaan on käynnissä rikosoikeudenkäynti, jossa Oksasen Turre Legal puolustaa TV-kaistaa, joka on ylläpitänyt pitkään laitonta TV-ohjelmien tallennuspalvelua, tahkonnut rahaa toisten tekemillä ohjelmilla ilman, että tekijät ja ohjelmia tuottavat yhtiöt ovat saaneet mitään. Aloite muuttaisi TV-kaistan toiminnan laittomasta lailliseksi ja olisi samalla miljoonien tulonsiirto ohjelmien tekijöiltä nettiyhtiöille.
Mitään uutta tässä ei ole. Tekijänoikeusvastaisen lietsonnan taustalta löytyy kovin usein elektroniikan laitevalmistajien, Googlen tai muiden netissä toimivien yritysten intressit. Tekijänoikeuksien suojan heikentäminen on niiden taloudellisen edun mukaista. Ne tarvitsevat tekijöiden teoksia liiketoimintaansa, mutta haluaisivat ne käyttöönsä mahdollisemman halvalla tai ilmaiseksi. Tekijät sen sijaan tekevät hyvin mielellään yhteistyötä IT-firmojen ja kaikkien kanssa, kunhan vain heidän teostensa käytön ehdoista sovitaan; tämä pätee myös opetuskäyttöön.
Sivumennen sanoen minulla ei ole mitään sitä vastaan, että teknologiayritykset kertovat näkemyksensä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Se olisi kuitenkin syytä tehdä puhumalla asioista niiden oikeilla nimillä, eli rahasta rahana, eikä kätkeä edunvalvontaa ’käyttäjien ja kuluttajien oikeuksien’ puolustamiseksi.
Olen Petteri Järvisen kanssa eri mieltä useista asioista. Mutta jopa tämä tekijänoikeusvastainen teknologiateollisuuden äänitorvi vastusti aloitetta. Järvinen huomasi asian ytimen, sen että puuhamiesten väitteistä huolimatta aloite käytännössä laillistaisi nettipiratismin: ”Vaikka johdannossa väitetään toista, käytännössä esitys tekisi p2p-piraattiverkkojen käytöstä sallittua. Laillisen lähteen vaatimuksen poistaminen antaisi kopioida netistä mitä tahansa, myös laittomasti sinne laitettuja elokuvia ja musiikkia.” Saman totesi muusikko Jaakko Kuusisto. Ehdotus johtaisi tilanteeseen, jossa käytännön mahdollisuudet puuttua nettipiratismiin poistuisivat. Sama vaikutus kuin jos ylinopeus ja rattijuopumus olisivat yhä kiellettyjä, mutta ylinopeuksia ei enää saisi valvoa eikä ketään puhalluttaa.
Jotain hersyvää on siinä, että aloitteen taustalla on organisaatio nimeltä ’Avoin ministeriö’. Kuten Järvinenkin kirjoituksessaan huomautti, keskeisiä asioita aloitteesta ei avoimesti kerrottu, ne päinvastoin piilotettiin hämäävien kiertoilmaisujen taakse. Muistaakseni myös taustalla häärineen Ville Oksasen Effi rummuttaa kovaan ääneen avoimuuden puolesta.
Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitetta markkinointiin levittämällä harhaanjohtavaa tietoa. Summa summarum:
1. Aloitteessa väitettiin, ettei se ole piraattialoite, vaikka se käytännössä laillistaisi nettipiratismin.
2. Aloite ja kampanjointi antoivat virheellisen kuvan tekijänoikeusrikosten rangaistuksista ja vahingonkorvauksista.
3. Aloitteen mukaan se ”pyrkii parantamaan artistien ja muiden sisällöntuottajien asemaa”, vaikka se kokonaisuutena heikentää luovan työn tekijöiden asemaa ja tuloja merkittävästi.
4. Aloitteessa väitetään, että se puolustaa ’kansalaisten ja käyttäjien’ oikeuksia. Suurin yksittäinen hyötyjä on aloitetta laatimassa olleen Ville Oksasen lakiasiaintoimiston Turre Legalin asiakas, liikeyritys.
50 Comments
Hyvä kirjoitus monimutkaisesta aiheesta. Vaikea ymmärtää että jotkut tekijätkin menivät mukaan tähän huijaukseen.Kuten kriitikko Otso Kantokorpi. Hyödyllisiä hyväksikäytettyjä hölmöjä?
Hieno kirjoitus Jarkko.
””Mittavilla yksittäisiin henkilöihin kohdistuvilla vahingonkorvaustuomioilla on pyritty pelotevaikutuksen aikaansaamiseen, joka muistuttaa Suomen oikeusjärjestelmälle aiemmin vierasta amerikkalaistyylistä punitive damages –mallia.”
Ei pidä paikkaansa. Suomessa ei ole koskaan, siis ei koskaan, annettu yhtäkään ehdotonta rikostuomiota tekijänoikeusrikoksesta.”
Yritä nyt vähän lukea, mitä itse lainaat. Lainauksessa puhutaan mittavista korvauksista, siinä missä itse alat puhua ehdottomista tuomioista. Lain mukaan vankeus on mahdollista näistä rikoksista, mikä on väärin.
Jos taas luulet, että mainosgrafiikan tarkoituksena on olla objektiivista informaatiota, et ole oikein käsittänyt mainontaa.
”Aloite siis sosialisoisi suuren osan heidän omaisuudestaan. Kyse on miljoonien eurojen tulonmenetyksestä.”
Huomaa, että kyse on opetustoiminnasta. Se, että lapsille voidaan opettaa asioita, on tärkeämpää kuin maksaa tulonsiirtoja sisällöntuottajille. Kysymys ei ole mistään sen kummallisemmasta kuin siitä, ovatko tekijänoikeudet tärkeämpiä kuin lasten opetus.
Huomaa myös, että suurin osa ihmisistä ei tule koskaan näkemään penniäkään mistään korvauksista, koska suurin osa ihmisistä ei ole a) suomalaisia ja b) Teostojen asiakkaita. Tämä pätee myös tuottajiin. Yrität perustella muutamien edulla kaikkien etua vastaan. Huomaa, mitä tästä hienosta kannattamastasi käytännöstä on seurannut:
””Vaikka johdannossa väitetään toista, käytännössä esitys tekisi p2p-piraattiverkkojen käytöstä sallittua. Laillisen lähteen vaatimuksen poistaminen antaisi kopioida netistä mitä tahansa, myös laittomasti sinne laitettuja elokuvia ja musiikkia.”
Huomanet, että kysymys on nimenomaan lataamisesta, ei jakamisesta. Tällä hetkellä kukaan ei voi tietää, joutuuko kuseen vai ei, koska suurimmasta osasta materiaalia netissä ei voi yksinkertaisesti tietää, mitkä tekijänoikeudet sitä koskevat ja mitkä eivät.
Valitettavasti tekijänoikeusaloite ei laillistaisi piratismia, mikä sen ehdottomasti pitäisi tehdä, koska tekijänoikeudet käytännössä pätevät vain vahvojen toimijoiden kohdalla ja ne ovat aina heikompia toimijoita vastaan.
Follow the money, herra opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeustoimikunnan jäsen.
En edes oleta, että aiot julkaista tätä.
Jos lapsille opettaminen on tärkeämpää kuin opetusmateriaalin tekijöille maksaminen koskeeko sama myös opettajia? Pitääkö opettajille maksaa, mutta opetusmateriaalin tekijöille ei? Jos toiselle niin miksi ei toiselle?
tottakai pitää maksaa opetusmateriaalista maksaa mutta siinä pitää olla koululla vapaammat kädet. jos tällähetkellä yksittäisellä opettajalla on käytännössä mahdoton hankkia opetusmateriaaliksi haluamiaan tutkimuksia, videoita taikka audioo jos se ei ole tekijänoikeusjärjestöjen lisensoimaa. ja ei tekisi yhtään huonoa että opetusmateriaalin päätökset poistuisivat koulutus- ja kulttuuriministeriöstä. se että kyseinen ministeriö jo pitää teostoa alaisuudessaan vie ministeriön jääviyden. tämä johtuu täysin siittä että suomessa on pienet piirit ja tekijänoikeusjärjestöillä viellä pienemmät
”koska tekijänoikeudet käytännössä pätevät vain vahvojen toimijoiden kohdalla ja ne ovat aina heikompia toimijoita vastaan”
uskomatonta sontaa! Olen aina ollut nk. heikko toimija, mutta saanut siitä huolimatta hiukan tekijänoikeuskorvauksia, jotka minulle kuuluvat. Ilman nykyistä järjestelmää en olisi koskaan saanut yhtään mitään.
Tämä tekijänoikeusaloite oli aivan liian maltillinen, kuten itse olen blogissani perustellut
Jos saataisiin sitä vastoin järkeä Eduskuntaan ja blogaajiin, niin ei aloitteita tarvittaisi ensinkään.
”Vertaisverkkoa ylläpitänyt helsinkiläiskaksikko tuomittiin
käräjäoikeudessa yhteensä yli 800 000 euron korvauksiin
tekijänoikeuksien haltijoille.” ”Lokakuussa turkulaismies
tuomittiin 300 000 euron korvauksiin nettipiratismista.”
”Näissä törkeissäkin tapauksissa korvauksien ja sakkojen yhteissumma on usein jäänyt muutamiin tuhansiin euroihin.”
Muistelin lukeneeni huomattavasti suuremmista summista, joten pitihän se tarkistaa:
HS: Vertaisverkon ylläpitäjät tuomittiin jättikorvauksiin (2011)
”Vertaisverkkoa ylläpitänyt helsinkiläiskaksikko tuomittiin käräjäoikeudessa yhteensä yli 800 000 euron korvauksiin tekijänoikeuksien haltijoille.”, ”Lokakuussa turkulaismies tuomittiin 300 000 euron korvauksiin nettipiratismista.” ja ”Myös viime kesänä korkein oikeus määräsi nuoria vertaisverkko Finreactorin ylläpitäjiä kymmenientuhansien eurojen korvauksiin.”
Myönnän etten tiedä miten kyseiset jutut ovat kehittyneet jutun kirjoittamisen jälkeen. Puuttumatta kirjoituksesi muihin kohtiin sanoisin että itse yrität antaa virheellisen kuvan tekijänoikeusrikosten rangaistuksista ja vahingonkorvauksista.
”Ei pidä paikkaansa. Suomessa ei ole koskaan, siis ei koskaan, annettu yhtäkään ehdotonta rikostuomiota tekijänoikeusrikoksesta. Ei edes vakavissa ja törkeissä tapauksissa, joissa syylliset ylläpitivät vuosikausia ammattimaisesti piraattipalvelimia.”
Jos näin on, niin miksi sitten TTVK Ry, joka sai 180 000 euroa vuonna 2012 Teoston keräämistä hyvitysmaksuista, kokee tarpeelliseksi tuottaa tällaista propagandaa?
Tekijänoikeuslait -tai varsinkaan tekijänoikeusjärjestöt- eivät ole koskaan ajaneet teosten tekijöiden intressejä, vaan teoksia välittävien kaupallisia intressejä.
Tässä lyhyesti homman nimi:
Despite popular myth, copyright did not, in fact, come about as some noble effort to protect the rights of authors, but rather has its ignoble origin in the privatization of censorship in 16th century England. Its further developments have been by and for the distributors, as is evident even today with the major media companies seeking, and obtaining, what amount to perpetual extensions to their copyright terms.
Ylilyöntejäkin löytyy esimerkiksi Finreactor-tapaus ja Sarahs` Secret Chamber-juttu, joissa molemmissa syytetyt tuomittiin satojentuhansian eurojen korvauksiin.
Molemmissa jutuissa osapuolina oli myös suuria kansainvälisiä yrityksiä, jotka karhusivat saataviaan (mm. Universal Music Oy Disney Enterprises Inc Paramount Pictures Corporation Twentieth Century Fox Film Corporation Universal City Studios Productions LLLP Warner Bros Entertainment Inc).
Eikö kansainväliset yhtiöt saa sitten haluta että heidän teostensa käytöstä maksetaan?
Kirjoitus osoittaa, että Tontilla ei ole mitään asiantuntemusta koskien opetusalaa ja sitä suota, missä yksittäinen opettaja joutuu tarpomaan päivittäin. On esimerkiksi täysin järjenvastaista ja myös yhteiskunnan edun vastaista, että opettaja ei saa näyttää luokassa esim. jonkun yleishyödyllisen järjestön avoimeen jakeluun lataamaa YouTube-videota, johon sillä on täydet tekijänoikeudet. Tai että käyttääkseen minun avoimeen verkkoon laittamiani www-sivuja opetuksessa pitäisi ostaa kallis ”digilupa” Kopiostolta, vaikka minulle ei koskaan valu siitä senttiäkään. Tässä kaksi esimerkkiä vääryyksistä lainsäädännössä, jotka pitää korjata. Kansakunnan etu tässä on kyseessä, ei pelkästään tekijöiden, joihin myös kuulun (ISBN-nimikkeet lasketaan kymmenissä).
Joihinkin edellä oleviin kommentteihin liittyen muistutettakoon, että vahingonkorvaus ei ole rangaistus. Vaan se on nimensä mukaan korvaus vahingosta. On totta, että mittavista tekijänoikeusrikoksista voidaan määrätä mittavat vahingonkorvaukset. Ihan samaten kuin vaikka yhden tulitikun sytyttämisestä voidaan määrätä mittavat vahingonkorvaukset, jos siinä sattuu palamaan vaikka arvokas talo. Näin kuuluu ollakin.
Rangaistus taas on se, minkä oikeuslaitos määrää sakko- tai vankeustuomiona teosta. Tekijänoikeusrikoksista tuomiot ovat Suomessa olleet varsin maltillisia.
On syytä muistuttaa myös että esim edellämainitussa Finreactor-keississä summat eivät toki olleet vahingonkorvauksia sillä Suomalaisen oikeuskäytännön mukaan vahingonkorvauksia saadakseen pitää osoittaa ihan oikea vahinko syntyneeksi. Tekijänoikeusrikoksen ollessa kyseessä siis varmaankin niin että joltain jäi tekijänoikeuden alainen tuote ostamatta.
Tekijänoikeuslaki toisaalta määrää vastoin lakia tapahtuvasta käytöstä maksettavaksi hyvityksen, jota taas ei tarvitsekaan sitten paljoa osoitella todenmukaiseksi. Tämä on juuri se knoppi joka mahdollistaa nämä lähes miljoonaluokan laskut jota rikosten tekijöille on viime vuosina tullut ja on nykymuodossaan melko poikkeuksellinen juttu Suomalaisessa lainsäädännössä.
Minun mielestäni kuluttajan ostohalukkuus on ihan toisarvoinen asia. Olennaista on se, että paljonko tekijänoikeuksien suojaamaa materiaalia on kulutettu ilman, että siitä on maksettu asianmukaista korvausta. Ja tekijällä on oikeus saada korvaus materiaalin käytön mukaan, ei sen maksuhalukkuuden mukaan. Tästä lähtökohdasta langetetut vahingonkorvaukset ovat olleet Suomessa jopa maltillisia.
Niin, ydinjuttu tässä lieneekin se kulutus. Onko se jo kulutusta jos kopioi bitit omalle levylleen?
Kiitos kommentoijille. En julkaise kommenteissa linkkäjä muualle kuin poikkeustapauksissa. Olkaa hyvä ja selittäkää asianne täällä.
Kuten kirjoitin, useimmissa vakavissakin tekijänoikeusrikoksissa sakot ja vahingonkorvaukset ovat jääneet tuhansiin euroihin.
Kommentoijien mainitsemat tapaukset ovat poikkeus tästä pääsäännöstä. Olen samaa mieltä, että satoihin tuhansiin euroihin nousevat korvaukset voivat olla kohtuuttomia. Mutta tämä riippuu tapauksesta. Kyse on järjestäytyneestä talousrikollisuudesta, korruptiosta. Se ei tuhoa vain luovan työn tekijöiden leipää vaan syö myös verokertymää. Piraatti syö kaikkien pöydästä.
Kai luit koko jutun johon linkkasit? Hyvitussummat jäivät muutamiin tuhansiin koska tekijät pääsivät jyvälle poliisin suunnitelmista ja ehtivät tuhota todistusaineiston.
’Alalla’ jonkun verran 90-luvun viattomien päivien puolella toimineena voin kertoa että tämäntyylisten saittien läpi kulkee päivässä teratavuittain tavaraa aasta ööhön (siis, kaupallisista ohjelmistoista tv-sarjoihin ja elokuvista konsolipeleihin) joten hyvitysmaksut mitä kolmen vuoden aikana tekijät olisivat ehtineet kerätä olisivat aivan varmasti olleet seitsemän(jos ei kahdeksan)numeroisia jos näihin muutamaan suurempaan tapaukseen vertaa ja Poliisi olisi todisteet saanut käsiinsä. Siis, sellasia numeroita ettei pienessä kylässäkään ehditä tienaamaan yhden ihmiselämän aikana.
Sen sijaan ihmettelen näkemystäsi talousrikollisuudesta, korruptiosta ja verokertymästä – tämän kaltaiset tapaukset hyvin harvoin hyötyvät asiasta juuri mitenkään rahallisesti. Voisitko vähän avata mitä veroja jäi valtiolta saamatta tai mitä etuja vallan väärinkäytöstä kukakin sai?
Näissä lakimuutosta ajaneiden argumenteissa on hämmästyttävän paljon asioita, jotka on sovittavissa tekijänoikeusjärjestöjen kanssa. Tästä on herännyt se ajatus, ovatkohan aloitteen laatijat ja kannattajat kuitenkaan täysipäiväisesti tekijänoikeusasioiden kanssa tekemisissä – poislukien mainittu TV-kaistan asianajaja?
Esimerkiksi tuo mainittu Youtuben käyttö opetuksessa olisi täysin sovittavissa ao. tekijänoikeusjärjestöjen kanssa jos opettajakunta kiukuttelultaan vaan saisi aikaiseksi. Neuvottelua tulee vielä helpottamaan se, että Teosto ja Google saavat oman sopimuksensa pakettiin. Sen jälkeen Kopiosto voi tehdä vastaavan sopimuksen ellei ole jo sitä tekemässä eikä Youtuben sisältö tämän jälkeen ole enää suomalaisten tekijöiden näkökulmasta villiä länttä.
se että kaikki nämä sovittelu asia ovat täysin hämärän peitossa on enemmänkin korruptio epäilyksiä herättävä kuin reilu peli henkeä herättelevä. se rajaa kilpailua tapauksissa jossa joku haluaisi jakaa kilpailevaa opetusmateriaalia ilmaiseksi on ilmaiseksi jakavalla huonommat mahdollisuudet saada opetusmateriaalia käyttöönsä, vaikka olisi laadultaan parempaa.
Timo TA, pelkästään Suomessa on tuhansia julkaisijoita, jotka ovat laittaneet itse tekemiään videoita YouTubeen kaiken kansan katsottavaksi. He ovat pelkästään iloisia, jos heidän aineistonsa saa katsojia, vaikkapa kouluista. Mutta tämäpä on laitonta,jos tekijä ei ole ymmärtänyt merkitä tuotostaan CC-lisenssin alaiseksi! Miksi Kopioston, jolla ei ole osaa eikä arpaa ko. julkaisun tai sen tekijän kanssa pitäisi päästä laskuttamaan tästä verorahoja jäseniensä taskuun? Kansallinen etu on, että jos materiaali on laillisesti jakelussa avoimessa verkossa maksutta yksityishenkilöille, se olisi sitä myös oppilaitoksillemme. Kokonaan eri asia on maksullinen verkkomateriaali, josta totta kai kuuluu maksaa ja sopia.
Mitäpä jos nettipiratismin kitkemisen sijaan vaikka luotettaisiin kuluttajiin siinä, että he usein (ihan tosi) aidosti haluavat tukea artisteja ja maksaa käyttämästään sisällöstä? Se, että minä annan kaverini kuunnella kaupasta ostamaani levyä (josta kaveri ei ole maksanut mitään), tai lataan muusikon tekemän levyn netistä ilmaiseksi olematta artistin kanssaan missään tekemisissä, ei takuulla aiheuta artistille ”miljoonien tulonmenetyksiä”. (Päinvastoin, jos pienikin osa näistä laittomasti musiikkia kuunnelleista ihmisistä päätyy ostamaan levyn tai käymään konsertissa, kääntyy tuo jo artistin voitoksi)
Tämän takia olisi kaikkien edun mukaista, että yksityiset ihmiset voisivat laillisesti jakaa toisilleen musiikkia (ja muuta kulttuuria ja informaatiota) modernein keinoin, Internetin välityksellä.
No silloin ei kannattaisi päästää ääneen piraatteja, joiden mielestä muusikoiden tulee elää myymällä T-paitoja ja musiikin pitää olla ilmaista.
Mutta eikö olisi kuitenkin kohtuullista, että tekijänoikeuksien haltija eli useimmiten musiikintekijä saisi itse päättää, haluaako hän musiikkiaan jaettavan netissä ilmaiseksi vai ei? Useimmat artistithan näin jo toimivatkin…
Voisitko selventää vielä hiukan paria noista loppupäätelmistäsi?
Ensinnäkin, kyseinen aloite ei laillistaisi nettipiratismia itsessään vaan pakottaisi viranomaiset kohdistamaan toimensa jakelijoihin ja tuottajiin satunnaisten käyttäjien sijasta. Ja sitten se tärkeämpi kysymys, Miten tämä ’turre legal’ on debaakkelista hyötynyt? Tässä olisi juttu millä joko lyöt itsesi läpi tai tuomitset itsesi nettiröllien kastiin.
Heitit syytöksen, nyt asiaa pöytään.
Eikös Jarkko ole tekijänoikeustoimikunnan jäsen? Jossa tapauksessa tällä kirjoituksella ei ole mitään pohjaa koska sen kirjoittaja ei voi olla puolueeton 🙂
#fail
Huomaatteko te piratistit muuten itse kuinka paljon teidän päähänpiintymänne muistuttaa uskontoa? Perustelut joita esitätte ovat samalla tavalla epäjohdonmukaisia ja usein selkeitä kehäpäätelmiä kuin mitä uskovaiset esittävät. Samoin jos toiselta puolelta esitetään tiukkoja faktoja nillä ei tunnu olevan minkäänlaista vaikutusta, vaan toistatte vain uskomuksianne ja hokemianne.
Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa jos ihminen noudattaa viettejään ja lyöttäytyy laumoihin, mutta ikävää tässä on se, että aiheutatte suurta vahinkoa ihmisryhmälle joka yrittää vain tehdä rehellistä työtään ja elättää perheensä sillä.
Ottaisitte kohteeksenne välillä vaikka sähkön, sillä sitähän yhteiskunta tarvitsee ja sehän itse asiassa kuuluu kaikille ja pitää saada ilmaiseksi. Sähköyhtiömafia vain rahastaa meitä ja siitä on tultava loppu ja niin edelleen… Kaikki piratismia puoltavat kehäpäätelmät sopivat yhtä hyvin myös sähköön.
Sähkö on tässä yhteydessä kovin ontuva vertaus. Sähkölasku perustuu todelliseen kulutukseen ja sekä sähkön tuottaja että sen jakelija saavat omansa.
”Huomaatteko te piratistit muuten itse kuinka paljon teidän päähänpiintymänne muistuttaa uskontoa? Perustelut joita esitätte ovat samalla tavalla epäjohdonmukaisia ja usein selkeitä kehäpäätelmiä kuin mitä uskovaiset esittävät. Samoin jos toiselta puolelta esitetään tiukkoja faktoja nillä ei tunnu olevan minkäänlaista vaikutusta, vaan toistatte vain uskomuksianne ja hokemianne.”
Mielenkiintoista, että tuo on juuri se kuva, mikä minulla on tiukkaa tekijänoikeussuojaa ja -valvontaa haluavista, ja piraatit ovat juurikin ne henkilöt, jotka ovat viitsineet latoa pöytään perusteluja, tutkimuksia, lukuja ja lähteitä. Toivottavasti joku yksittäinen henkilö ei ole nyt mielessäsi muodostanut koko kuvaa ”piraateista”, niin kuin ei ole yhtä ”vastapuoltakaan”, vaikka esimerkiksi sellaisen kuvan esimerkiksi Antti Kotilaisen tai Jarkko Tontin jutuista usein voisi saada.
kerron sitten hiukan uskonnostani.
1.mielestäni TV ohjelmia ei tule myydä maakohtaisina yksinoikeuksina vaan niitä tulisi olla mahdollista levittää millä tahansa tavalla, ja korvaukset voisi maksaa pooli menetelmällä.
tällätavoin kuka tahansa joka on saanut keksinnön millä mediaa voisi levittää tehokkaammin voisi näin tehdä.
nykyinen menetelmä on kysynnän ja tarjonnan laki missä tarjonnan teennäisellä rajottamisella pyritään nostamaan hintaa.
väännetään rautalangasta. jos ostan iTunesista biisin 1$ hintaan mielestäni saan sen myydä euroopassa 1€ hintaan ja pitää kurssieron voittona
2.Sairain ajatus mitä itsellä on. että artistilla olisi täysi oikeus omiin tuotoksiinsa, se saisi pitää tekemiensä teosten oikeudet silloinkin kun hän on kirjottanut levytyssopimuksen.
3.koskaan ei ole median tuottaminen, jakaminen ja kuluttaminen ollut näin halpaa! tulevan tekijänoikeus lain pitäisi rohkaista hakemaan monipuolisempia jakelukanavia ja lisätä kilpailua. isoin kysymys on se että mitä pahaa siinä on jos joku pystyy tekemään palvelun jolla voi jakaa mediaa ilmaiseksi ja tuottaen tekijöille korvauksen? nykyisellä lainsäädännöllä kyseiset palvelut olisi täysin mahdottomia.
Tämä uskonto-vertaushan olikin aika hyvä. Kun lukee näitä järjettömiä kehäpäätelmiä siitä miten luovien ihmisten aikaansaannokset pitäisi olla jostain kummasta syystä yleistä omaisuutta ja kaikkien mielihalujen vapaasti käytettävissä, meinaa epäusko voittaa. Mutta uskonto teema selittää asiaa. Ei uskon asioita vastaan voi järjellä todistella ja argumentoida.
Huonoa asiassa tietenkin on että tämän asian uskovaiset aiheuttavat vahinkoa luovan alan toimijoille. Piratistit hyökkäävät myös alan yrityksiä vastaan. Mutta oikeudenhaltija se on kaupallinenkin oikeudenhaltija, olkoon vaikka yritysmuotoinenkin. Yritys ostaessaan oikeuksia luovaan työhön ottaa tietoisen riskin ja pyrkii hyötymään riskin otostaan. Ja on tietenkin ilmiselvää että tällaisella yrityksellä pitää olla laillinen mahdollisuus suojata omaisuuttaan ja saada korvaus omaisuutensa väärinkäytöstä.
Viisastelu sen suhteen onko vahinkoa tapahtunut jos vain ladataan, ei katsella, ja jos katsellaan ei ainakaan tykätä, ja jos tykätäänkin, niin ei niin paljoa että maksettaisiin, on kyllä naurettavaa. Kyllä ns. kuluttajaltakin pitää sen verran vaatia tolkkua että ymmärtää lataavansa suurella riskillä laitonta materiaalia vertaisverkoista ladatessaan. Ja jos taas oikeuksien haltija on tarkoittanut teoksensa vapaasti katsottavaksi yksityisesti tai jopa esim. opetustilanteessa esitettäväksi pitää oikeuksien omistajalta vaatia sen verran tolkkua että ymmärtää merkitä tämän tahtonsa teokseensa.
Yksittäistä taiteilijaa, luovan työn tekijää pitää tietenkin auttaa puolustamaan oikeuksiaan alan yrityksiä vastaan siten etteivät nämä polje massallaan oikeuden alkuperäisiä haltijoita, mutta näillä aloitteilla taas on hyvin vähän tekemistä tämän asian kanssa. Ja tekijänoikeusjärjestöillä taas on suuri rooli oikeuksien puolustamisessa ja käytöstä sopimisessa, niin yksittäisten oikeudenhaltijoiden kuin alan yritystenkin kanssa. Ja tietenkin korvausten jakamisessa kulutuksen mukaan oikeudenhaltijoille. Miten helppoa oikeudenmukainen jakaminen taas on, siihen en ota kantaa.
Olen eri mieltä blogissa esityistä väittämistä, mielipiteistä ja johtopäätelmistä.
Avoin ministeriö ry:n puolesta haluaisin kuitenkin puuttua ensisijaisesti kirjoituksessa kritisoituun avoimuuden puutteeseen valmisteluprosessissa.
Avoin ministeriö on ollut mukana turkistarhauksen kieltämiseen tähtäävässä aloitteessa (jonka varaedustaja olin), vanhenmpainliiton energiajuomien myyntikieltoon tähtäävässä aloitteessa (varaedustaja), tasa-arvoista avioliittolakia ehdottavasa aloitteessa (vireillepanija), Lex Snowden -aloitteessa (vireillepanija) – ja monessa muussa.
Näistä kaikista Järkeä tekijänoikeislakiin -aloite on ollut tyylipuhtain joukkoistettu lainsäädäntöhanke. Luonnosteksti oli kaikkien muokattavissa ja kommentoitavssa useita kuukaisia viime syksynä. Sen puolesta äänesti yli 1100 ihmistä ja sitä kommentoivat sadat joko avoiministeriö-palvelussa tai sähköpostitse. Siihen lähetettiin linkki ja kommenttipyyntö myös kaikille tekijänoikeusjärjestöille.
Tämän avoimempaa ja osallistavampaa prosessia ei tähän mennessä ole toteutettu. Tahdon2013-aloitteen kirjoittamiseen osallistui kymmeniä ihmisiä vuoden alussa, mutta tekijänoikeusaloite on esimerkki kunnolla avoimesta vamistelusta.
Aloitteen sisällön kirjo kuvaa juuri sitä monipuolista ehdotusten määrää, jota kansalaisilta ja järjestöiltä tuli valmistelun aikana.
Kuten perustulakivaliokunnan puheenjohtaja sanoi, on erityisen tärkeää, että kansalaisaloitteella saadaan eduskunnan käsittelyyn vaihtoehtoja sille nykyistä toimintatapaa sellaisenaan puolustavalle kansalliselle ja kansainväliselle teollisuuden näkemykselle. Ymmärrän myös, ettei status quota muuttamaan pyrkivät ehdotukset ole ikinä kaikkien mieleen, kuten kirjoituksesta yllä käy hyvin ilmi.
Odotan antoisaa keskustelua aiheesta julkisessa sfäärissä, minkä perusteella valiokunta voi muokata aloitteesta vielä paremman paketin eduskunnan hyväksyttäväksi.
En arvosta kirjoittajan syytöksiä yksittäisiä henkilöitä kohtaan enkä edustamaani avointa demokratiaa edustavaa yhdistystä kohtaan.
Avoin ministeriö on saanut rahoitusta mm. Sitralta, tarkoituksena luoda alusta kansalaisten vaikuttamiselle. Nyt Avoimen ministeriön edustaja ajaa yhtä aloitetta itse julkisuudessa – eikö tämä ole ristiriidassa avoimen ministeriön tehtävän kanssa?
Ajaisiko Joonas vastaavasti julkisuudessa myös tekijänoikeuksien kiristämiseen tähtäävää aloitetta?
Matti, vapaaehtoisemme – minä mukaanlukuen – auttavat myös aloitteita, joiden substanssista eivät ole samaa mieltä. Varmasti siihen, kuinka paljon omaa vapaa-aikaansa asiaan pistää vaikuttaa kuitenkin se, kuinka paljon itse asia vapaaehtoista kiinnostaa. Itselleni to-aihe ei ole muita kiinnostavampi, vaan haluan kehittää kansalaisaloitejärjestelmästä mahdollisimman laajasti käytetyn ja vaikuttavat demokratian lisävälineen.
Vastauksena siis kyllä – jos/kun lähtee kansalaisaloite tekijänoikeuksien kiristämiseen liittyen, niin auttaisin siinäkin ainakin jossain määrin.
Piraattipalvelu nimeltä elisa viihd…sonera viihd… eikun tv-kaista. Vai miten se meni?
”Telecoms regulator Ofcom has just published a study into the state of online copyright infringement in the UK, with some very interesting conclusions. The researchers found that 10% of the country’s most prolific infringers are responsible for almost 80% of all infringements carried out online, but with a bonus. These plus an additional 10% of infringers spend 300% more than ‘honest’ consumers who don’t infringe copyright at all.”
Oho.
Samanlainen havainto tehtiin Norjassa joitain vuosia sitten, tutkimuksen teki BI Norwegian School of Management. Tutkimuksen nuoret, piratismia harrastavat tutkimuskohteet ostivat 10 kertaa enemmän musiikkia (netissä, itse asiassa) kuin he, jotka eivät harrastaneet nettilataamista.
Ei sikäli pitäisi olla suuremmin yllättävää, että kulttuurin kuluttaminen lisää kulttuurin kulutusta ja vaikka ihmiset ovatkin melko ikäviä välillä, on todettava, että esimerkiksi artistiin (tai tämän musiikkiin) rakastuminen usein johtaa haluun myös ostaa eli tukea eikä vain vapaamatkustaa.
Tosin, minun on itse asiassa heti vastattava omaan viestiini ja todettava, että käytän tässä virhepäätelmää: Kyseessä on korrelaatio, ei kausaliteetti.
VAIKUTTAISI siis siltä, että kulttuurin kuluttaminen lisää kulttuurin kuluttamista ja johtaa myös kulttuurituotteiden ostamiseen. Voi kuitenkin olla, että kausaliteetti kulkee päinvastaiseen suuntaan, eli he, jotka kuluttavat paljon rahaa kulttuuriin jo valmiiksi syystä tai toisesta lataavat myös ahkerasti. Syitä voi olla esimerkiksi kokemus siitä, että on ostanut jo riittämiin, kantanut kortensa kekoon, tai vaikkapa rahapula, kun kuukauden kulttuuribudjetti on jo kulutettu.
Varmasti jonkinlainen syy-seuraus-suhde tässä haudattuna on, mutta sen suunta on tietysti kysymysmerkki, pahoitteluni siis harhaanjohtavasta väitteestä.
Google on selain!!1!
Rangaistun näkökulmasta tuomiot ovat euroja. Vain juristeja ja Valtiokonttoria kiinnostaa onko nimike vahingonkorvaus, sakko vai hyvitysmaksu.
Kun korvausten euromääriä ja vahingonkorvaussuosituksia katsotaan, niin nykytaksoilla tulisi halvemmaksi repiä laulajan korva irti (suositus 500-3500 e) kuin jakaa hänen laulujaan. Kertoisiko herra Tontti lakimiehenä, että miten siinä voi olla oikeus ja kohtuus, kun ei sellainen ajatus näin rahvaanmiehen oikeustajuun istu.
Mikä rangaistus se on, että joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingon? Eikö se ole itsestään selvää?
Jos rikot ikkunan, onko rangaistus että joudut maksamaan ikkunan?
Vahingon määritteleminen tässä onkin pulmana: esimerkiksi jos laitan tekemäni musiikkikappaleeni myyntiin hintaan 1000 euroa, eikä kukaan osta sitä, mutta piraatti jakaa sen 1000 henkilölle, niin onko silloin kyseessä miljoonan euron vahinko?
Onko asia eri, jos se olisi mennyt kaupaksi muutamalle ostajalle? Onko nykyinen laskentapa oikeudenmukaisin mahdollinen?
Nyt ei puhuta tuhannen vaan 20 euron tuotteista. Miksi näitä ladataan, jos kukaan ei niitä halua?
Nykyinen laskentatapa on tiukka, mutta toisaalta kyse on joka tapauksessa laittomasta toiminnasta.
Jarkon alkuperäinen kirjoitus on erinomainen. Sen jälkeen keskustelu onkin rönsyillyt paikoitellen yli äyräiden. Järki ja logiikka on tällöin heitetty suosiolla romukoppaan. Jos kommentteihin liittyisi linkki reaalitalouteen, niin niissä voisi olla varmemmin tolkkua. Puuttuu enää se piraattien peruskommentti, että levyjen laiton verkkolataus kuitataan sillä, että tehkää parempia biisejä (jolloin niitä ladataan laittomasti vielä enemmän) ja menkää oikeisiin töihin (ei liity itse rikkomukseen mitenkään).
Käyttäkäämme sitä oikeaa peruskommenttia, eli tutkimuspohjaisia havaintoja reaalitalouteen liittyen:
BI Norwegian School of Management: Piraatit kuluttavat 10 kertaa enemmän rahaa musiikin ostamiseen kuin muut.
Canadan Record Industry Association: Kyselytutkimuksen tuloksena havaittiin vahva yhteys kappaleen lataamisen ja sen myöhemmän ostamisen välillä (noin 73% lataajista ovat ostaneet musiikkia lataamisen jälkeen ainakin kerran, pari, näistä miltei kaksi kolmasosaa kuitenkin useammin), suurin syy musiikin ostamattomuuteen oli kiinnostuksen puute P2P-verkkojen sijaan ja lisäksi nuoret, jotka tunnetusti haluavat kaiken heti nyt ja ilmaiseksi, ovat kaikkein ahkerimpia musiikin ostajia.
Columbia University – Copy Culture in the US & Germany: P2P-verkkojen ahkerat käyttävät Yhdysvalloissa ostavat 30% enemmän musiikkia kuin puhtaat pulmuset.
Olkoonkin, että kaikki näistä tutkimuksista voidaan kyseenalaistaa vanhalla kunnon ”kysymykset olivat varmaan harhaanjohtavia” tai ”piraatit valehtelevat vastauksensa”, jotka tietysti eivät ole mitenkään täysin mahdottomia väitteitä, näinhän voisi olla. Kuitenkin, useampi tutkimus (uskon, että enemmänkin vielä löytyy) osoittaa samaan suuntaan: Piraatit ovat musiikkiteollisuuden parhaita asiakkaita. Tässä on, mielestäni, jotain miettimisen arvoista.
Kiitos Jarkko erinomaisesta ja selkeästä kirjoituksesta luovan alan ja tekijöiden kannalta tärkeässä asiassa!
”Oksasen Turre Legal puolustaa TV-kaistaa, joka on ylläpitänyt pitkään laitonta TV-ohjelmien tallennuspalvelua”
Ei se ole laiton ennen kuin oikeus näin toteaa ja TV-kaistan laillisuutta oikeus vielä tutkii.
[…] tässä pysty edes luettelemaan. Samassa numerossa Aleksis Salusjärvi ylisti surullisen kuuluisaa Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitetta ja toivoi Suomesta syntyvän sen myötä ”tekijänoikeuksien esimerkkivaltion”. Monien muiden […]