Ugrikirjailijat Marissa

Palasin äsken uupuneena Venäjältä takaisin Snellmaninkadulle. Muutaman päivän kirjailijakongressi Marin pääkaupungissa Joskar-Olassa ei sinänsä vienyt voimia. Sen sijaan junamatkailu sinne ja takaisin oli haastavaa. Paluumatkalla samassa hytissä minun ja Jouni Tossavaisen kanssa istui ohjusinsinööri Sergei. Mies oli aluksi ihan hauska, mutta juotuaan pari pulloa vodkaa kävi örkkimäiseksi. Aamulla huomasin ajattelevani myönteisemmin kuin koskaan Suomen liittymisestä Natoon.

Suomalais-ugrilaisessa kirjailijakongressissa sinänsä oli kivaa. Sain myös aavistuksen siitä, miltä tuntuu olla britti tai jenkki, kun iso osa osallistujista osasi jonkin verran suomea. Se tuntui kiusalliselta, pitäisi opetella viroa, maria tai unkaria. Konferenssin järjestelyt menivät, tuota noin, kohtuullisesti. Tuomo Heikkinen esimerkiksi oli aluksi tiputettu esiintyjäluettelosta pois ja minäkin sain tulkkauksen venäjäksi paniikkijärjestelyjen turvin. Kiitokset tästä Suomen delegaatiota ohjanneelle professori Kari Sallamaalle. Ja sitten meitä vietiin ympäri Marinmaata: kansantansseja ja -lauluja, tuhtia ruokaa ja vodkaa. Yllättävintä oli se, että mukana oli muitakin kuin ugreja, esim. pariisilainen Sébastien ja Martin Berliinistä.

Lisäys 24.9.2008. Lisää Marista täällä.