
Paluu Snellmaninkadulle
Sinne jäi Rooma, kotona taas. Matkalukemisista Goetheä jaksoin sivulle 177. Siihen uuvuin, kirjailija ryhtyi toistamaan itseään. Isoin lukuilo oli mukaan tarttunut Tuli & Savu -lehden uusin

Sinne jäi Rooma, kotona taas. Matkalukemisista Goetheä jaksoin sivulle 177. Siihen uuvuin, kirjailija ryhtyi toistamaan itseään. Isoin lukuilo oli mukaan tarttunut Tuli & Savu -lehden uusin

Vuoden viimeisena päivänä suuntaan kohti Roomaa. Miksikö? Ei mitään sen ihmeellisempää syytä kuin, että pitäisi keksiä tulevalle kirjalle nimi ja Roomassakin sen voi tehdä. Ongelmia: italian

Kalevi Jäntin palkinnon antoivat. Ei pöllömpää! En kyllä tiennyt että se on näin vanha palkinto.

Hivenen hirvittää. Huomenna lauantaina pitäisi matkata Turkuun, esiintymään Varsinais-Suomen (Finland ’Proper’ in English, kuten Leevi Lehto asian on laittanut) runoviikolla, ensin panimoravintola Kouluun ja illalla ravintola Monkiin. Miten

Vuosikirja pääsi Helsingin Sanomien esikoiskisan finaaliin. Kiva näin. Mutta aina kirjallisia tai muita taiteellisia kilpailuja tuumiessa jotenkin tulee paha mieli. Joidenkin teosten esiinnostamisen hinta on

Vuoden 2006 Nobelin kirjallisuuspalkinnon sai Orhan Pamuk. Hyvä näin, vaikka en ole mikään vimmainen Pamuk-fanittaja ja oikeastaan olisi jo ollut runoilijoiden vuoro. Kuten usein, Nobel-palkinto

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä se tapahtui. Syyskuu vaihtui lokakuuksi ja elämäni meni uusiksi. Ainakin viisitoista vuotta käytössä ollut Helsingin yliopiston sähköpostiosoitteeni jarkko.tontti@helsinki.fi kuoli pois,

Joskus muinoin jaksoin jankuttaa suomen kieleen ryömiviä anglismeja ja englanninkielisiä sanoja vastaan. Nykyään, muututtuani negativistista positivistiksi, vain riemuitsen oivista käännöksistä ja muista vastaiskuista. Kemppisen sivuilta

Asun keskellä kaupunkia, joten käytän vain harvoin metroa ja junaa. Tänään kuitenkin kiirehdin poikkeuksellisen aikaisin (ennen klo kahdeksaa!) Amnestyn toimistolle palaveriin. Metrossa Kaisaniemestä Kamppiin huomasin