Vuoden 2006 Nobelin kirjallisuuspalkinnon sai Orhan Pamuk. Hyvä näin, vaikka en ole mikään vimmainen Pamuk-fanittaja ja oikeastaan olisi jo ollut runoilijoiden vuoro. Kuten usein, Nobel-palkinto on nytkin poliittinen viesti, tällä kertaa Turkin ja muiden maiden ilmaisunvapautta rajoittaville öykkäreille.
Joku ehkä vielä muistaa, kuinka jokin aika sitten Suomessa oltiin pääministeriä myöten sitä mieltä, että tanskalaisen Jylland Postenin pilakuvia profeetta Muhammedista ei olisi pitänyt julkaista. Suomi oli ainoa eurooppalainen maa, jossa hallitustasolla otettiin tämä kanta. Toivottavasti Pamukin palkinto muistuttaa kaikkien mieliin sen, että uskonnollisten tunteiden suojeluun vetoaminen ilmaisunvapauden rajoittamiseksi on vaarallinen tie jolle ei pidä lähteä. Pamukia vainoavat turkkilaiset nationalistit, mutta monissa maissa uskonnollisten ryhmien painostus kirjailijoita ja toimittajia kohtaan on paljon, paljon vakavampi ongelma.
Ai niin, Suomen rikoslaissakin on yhä edelleen kriminalisoitu ”jumalanpilkka”. Juristina sanoisin, että jumalanpilkan pitäisi olla asianomistajarikos, eli vain loukattu taho itse voisi asiasta nostaa syytteen…
1 Comment
Hei, olet hienosti oikeassa, jumalanpilkka asianomistajarikokseksi! Myös tekstisi vapauden ja eritoten sananvapauden puolesta on esimerkillistä. Niin me vaan Suomessakin kannatamme sensuuria, onhan meillä vahvat perinteet. Niin Ja Hannu Salamahan täytteli vuosi!