Filosofien oikeus II

Jarkko Tontti & Kaisa Mäkelä (toim.): Filosofien oikeus II. Suomalainen Lakimiesyhdistys. Helsinki 2001.

Kaksiosaisen Filosofien oikeus -teoksen toisessa osassa käsitellään nykyajan oikeusfilosofiaa. Teoksen artikkelit luotaavat sekä juridisen taustan omaavien oikeusteoreetikkojen että 1900-luvun keskeisten filosofien lakia, oikeutta ja oikeudenmukaisuutta koskevia ajatuksia. ISBN: 951-855-189-8

Sisällys

Esipuhe – Jarkko Tontti & Kaisa Mäkelä

Martin Heidegger: Oleminen ja oikeus – Ari Hirvonen

Oikeuden fenomenologia Adolf Reinachin mukaan – Juha Pöyhönen

Carl Schmitt: päätöksestä nomokseen – Mika Ojakangas

H. L. A. Hart oikeusfilosofina – Raimo Siltala

Hannah Arendt ja oikeuden poliittinen perusta – Susanna Snell

Rakkaus ja panttivankeus. Emmanuel Levinas oikeudenmukaisuuden perustasta – Marke Europaeus

John Rawls ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus reiluna pelinä – Sirkku Hellsten

Martha Nussbaum, hyvän elämän filosofi – Marjaana Kopperi

Hans-Georg Gadamer – Oikeus, traditio ja tulkinta – Jarkko Tontti

Paul Ricoeur ja oikeuden kehät – Jussi Kotkavirta

Michel Foucault ja tuottavan vallan järjestys – Markku Koivusalo

Ronald Dworkin – Eerik Lagerspetz

Laki käytännöllisen järjen instituutiona. Uudet aristoteelikot ja ’uusi luonnonoikeuskoulu’ – Juha-Pekka Rentto

Jürgen Habermas. Oikeuden kommunikatiivinen rationaalisuus – Kaarlo Tuori

Gianni Vattimo. Filosofinen perustelu postmodernille oikeudelle? – Jussi Vähämäki

Derrida ja oikeus – Jari Kauppinen

Esipuhe

In memoriam Jyrki Uusitalo

Etenim, Quirites, exiguum nobis vitae curriculum natura circumscripsit, immensum gloriae.

Luonto on antanut meille lyhyen elämän, mutta hyvin käytetyn elämän muisto on ikuinen.

– Cicero

Filosofien oikeus I ja II -kirjat perustuvat Suomen oikeusfilosofisen yhdistyksen Sofy ry:n järjestämään luentosarjaan, jonka puitteissa esiteltiin aatehistoriallisesti merkittävien ajattelijoiden tuotantoa oikeusfilosofisesta näkökulmasta.

Teossarjan ensimmäinen osa esittelee länsimaisen ajattelun aatehistoriaa aina antiikista 1900-luvulle saakka. Teoksen toisessa osassa käsitellään päättyneellä vuosisadalla käytyä keskustelua oikeudesta ja oikeusfilosofiasta.

1900-luvun, erityisesti sen jälkipuoliskon, oikeusajattelua leimaa oikeutta koskevien teorioiden pirstaloituminen erillisiksi, välillä yhteismitattomiksikin näkemyksiksi. Hajaantumiskehitys näkyy myös tämän teoksen sisällöstä. Kirjoitukset antavat hyvän kuvan siitä, kuinka erilaisin lähestymistavoin kysymyksiä oikeudesta on päättyneen vuosisadan aikana lähestytty.

Joitakin yhdistäviä tekijöitä on kuitenkin löydettävissä. Yhtenä tällaisena tekijänä 1900-luvun oikeusajattelussa voidaan nähdä paluu kysymyksiin oikeuden ja oikeudenmukaisuuden sekä oikeuden ja politiikan suhteista. Päättyneen vuosisadan oikeusfilosofista ajattelua on muovannut myös ajatus siitä, että ihmisen oleminen on perimmiltään kielellistä. Kieleen sidonnainen maailman ja itsen ymmärtäminen sekä oikeudelle ja olemiselle asetetut uudet fundamentaaliontologiset kysymykset johtivat viime vuosisadan filosofit jälleen käymään keskustelua oikeuden, oikeudenmukaisuuden, moraalin ja etiikan välisistä yhteyksistä. Toisaalta oikeusajattelu on liberalismin kritiikin kautta avautunut muihin yhteiskuntatieteisiin. Tämä on pakottanut pohtimaan oikeuden paikkaa erityisesti suhteessa muihin ihmistieteisiin, talouteen ja politiikkaan.

Yhteisenä nimittäjänä teossarjan toisessa osassa käsiteltäville filosofeille toimii myös oikeuspositivismin kritiikki. Oikeusteoriassa ja oikeusfilosofiassa esitettävät kysymykset eivät enää johda perustelemaan lakien tulkintaa ja systematisointia, vaan esitettäväksi kysymyksiksi nousevat oikeuden perimmäisen justifiointiin ja oikeuden rajoihin liittyvät ongelmat. Oikeuden yhteiskunnallistuminen ja moraalis-eettisten kysymysten nouseminen tärkeiksi onkin niin ikään nähtävissä eräänlaisena paluuna oikeuden ja oikeudenmukaisuuden suuriin filosofisiin kysymyksiin.

Äärimmilleen vietynä positivistisen ja oikeuden autonomiaa painottaneen ajattelun kritiikki on johtanut ajatukseen, jossa oikeudenmukaisuuden nähdään pakenevan laista ja oikeudesta itsestään ja se päädytään sijoittamaan oikeuden ulkopuolelle. Oikeutta oikeudenmukaisuutena ei enää niinkään tarkastella universaalina vaan ainutkertaisena tapahtumana. Oikeuden ainutkertaisuuden ajatuksen esiin nousussa on havaittavissa myös paluu antiikkiin, ja antiikin tragedioihin. Filosofien oikeus I ja II -kirjat muodostavatkin historiallisen ja aatteellisen jatkumon, jossa antiikista juontuva oikeusajattelu palaa lopulta juurilleen.

Filosofien oikeus I ja II -kirjojen saatua lopullisesti painoasunsa tahdomme esittää lämpimät kiitokset kirjan valmisteluun osallistuneille henkilöille. Arvokkaan panoksensa Filosofien oikeus -luentojen suunnitteluun ja kirjojen valmistumiseen ovat antaneet Suomen oikeusfilosofisen yhdistyksen hallituksen jäsenet. Erityinen kiitos kirjojen painokuntoon saattamisesta kuuluu Tuula Pietilälle, Lea Purhoselle ja Anssi Sinnemäelle, jotka ovat vaivojaan säästämättä osallistuneet hankkeen loppuun viemiseen. Lopuksi tahdomme jälleen kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet osallisina tässä mittavassa hankkeessa esitelmöitsijöinä ja kirjoittajina, olivat he sitten filosofeja tai juristeja.

Filosofien oikeus I-II on omistettu Jyrki Uusitalon muistolle. Luentosarja ja siinä pidettyjen esitysten toimittaminen kirjaksi käynnistyi paljolti Jyrki Uusitalon aloitteesta. Jyrki ei saanut nähdä ideoimiaan teoksia valmiina, mutta voimme olla varmoja siitä, että oikeuden kysymyksen herääminen uudestaan filosofiana ja filosofiassa olisi tuottanut hänelle suurta mielihyvää.

Kaisa Mäkelä      Jarkko Tontti