”…kauneusarvo ei ole kielen vaihtelevuudessa, kuvarikkaudessa, loisteliaisuudessa ja runollisuudessa vaan sen sanonnan asiallisuudessa, täsmällisyydessä, yksinkertaisuudessa ja selvyydessä.”
Modernismin ohjelmajulistus 1950-luvulta à la Tuomas Anhava?
Ei vaan senaattori Frans Oskar Liliuksen kiteytys siitä, minkälaista pitäisi lakikielen olla, Valvoja-lehdestä vuodelta 1922. Lilius jatkaa: ”Lakikielen tulee olla verrattain köyhää, vailla kaikkia koristeita ja sanahelinää, puhumattakaan runollisuudesta.”
Käsky pantiin toimeen ja sama meno jatkuu ainakin kotimaisessa nykyproosassa.
1 Comment
Yritin ottaa sinuun yhteyttä vaikkapa sähköpostin kautta. Ainoaksi keinoksi löytyi lopulta vaha kunnon guuletttaminen. Katsoin juuri äsken Youtubesta sen lauantaisen ”keskustelun”, vaikka naisella olisi ollut kuinka hyvät argumentit, niin hän pilasi mahdollisuutensa siihen, kuin Lenita Airisto aikoinaan: Hän puhui niin, että kuulijalla oli kylki märkänä. Sinä sen sijaan osasit pitää pokkasi ja tunteesi kurissa ja osasit jo muinaisen kreikkalaisen dialektiikan säännöt. Yksi puhuu ja toiset kuuntelevat. Hieno suoritus.
Ainakin minä kannatan sinun näkemystäsi päivähoidosta. Hui mikä nainen Jos minä epäonnekseni olisi syntynyt Timo T.A.Mikkoseksi, en olisi toivonut vaimokseni moista kotkaa ja houkkaa.
Ystävällisin terveisin Vesa Partanen