En kirjoita tätä blogausta mielelläni. Mutta toisaalta koen, että äänestäjen kuluttajansuojan nimissä minun on pakko sanoa aiheesta jotain.

Kyse on politiikasta, kirjallisuuden ja kulttuurin elinehdoista sekä henkilökohtaisesta elämänhistoriasta. Kyse on Euroopan parlamentin vaaleista, jotka tätä kirjoittaessani ovat käynnissä.

Kuten moni tietää, olen entinen vihreä, ja työskennellyt myös politiikan ytimessä Vihreän eduskuntaryhmän lainsäädäntö- ja eduskuntasihteerinä.

Nykyään en enää tue Vihreitä. Vihreät ajavat monia minulle tärkeitä asioita, mutta niin tekevät, onneksi, monien muidenkin puolueiden poliitikot. Esimerkiksi vastuullista ympäristöpolitiikkaa, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja yleensäkin ihmisoikeusmyönteistä politiikkaa kannattavia toimijoita löytyy Perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikista puolueista.

Huomattavan suuri osa luovasta luokasta, kirjailijoista, muusikoista, journalisteista, taiteilijoista ja kulttuurialoilla työskentelevistä äänestää Vihreitä. Minusta tuntuu, että monet heistä eivät seuraa mitä Vihreät poliitikot oikeasti tekevät, vaan äänestävät jonkinlaisen lifestyle-tuntuman perusteella. Tilanne on nurinkurinen monessakin mielessä.

Kyse on ennen kaikkea tekijänoikeuksista. Enemmän kuin missään muussa eduskuntapuolueessa, Vihreissä on politiikkoja, joiden politiikan ytimessä on piraattiaate, luovien alojen duunarien ja yrittäjien aseman heikentäminen, heidän oikeuksiensa alasajo ja heidän omaisuutensa sosialisointi.

Muutama esimerkki.

Jokin aika sitten Vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Oras Tynkkynen kirjoitti ”avoimen kirjeen” ulkomaankauppaministeri Stubbille ja toivoi ministerin korjaavan vakavan epäkohdan: Kotimaista kirjallisuutta ei voi ostaa nettikirjakauppa Amazonista. Tynkkynen oli omien sanojensa mukaan edistämässä suomalaista kirjallisuutta.

Menin sanattomaksi.

Samaan aikaan nimittäin kaikki kirjallisuuden alan toimijat (kirjailijat, kääntäjät, kustantajat, kirjakauppiaat) koko Euroopassa vaativat yhdessä EU-tason toimia, jotta veroparatiisiyritys Amazon saataisiin kuriin. Maailman suurin nettikirjakauppa Amazon on veroparatiisien kautta toimintaansa pyörittävä veronkiertäjä, joka voi myydä kirjoja rehellisiä kauppiaita halvemmalla, koska se ei käytännössä maksa veroja ollenkaan. Isossa-Britanniassa kerättiin jokin aika sitten 100 000 ihmisen adressi, jossa vaadittiin toimia tämän koko kirjallisuusalaa näivettävän nettifirman saamiseksi kuriin. Pelisääntöjen pitää olla samat kaikille. Amazon tunnetaan myös siitä, että se myi pitkään tappiolla ja polkuhintaan e-kirjoja myydäkseen varsinaista tuotettaan Kindle-lukulaitetta. Jokin aika sitten paljastui, että Amazon on käyttänyt uusnatseja vartijoina varastoillaan Saksassa. Ja tämän yrityksen etujen puolesta Oras Tynkkynen siis aktiivisesti lobbaa. Toinen Vihreä piraatti, entinen kansanedustaja Jyrki Kasvi työskentelee nykyään päätoimisesti teknologiafirmojen lobbarina.

Amazonin toiminta on malliesimerkki siitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu. Internet-operaattorit, teknologian laitevalmistajat ja Googlen ja Facebookin kaltaiset nettiyritykset tarvitsevat luovien alojen tekijöiden teoksia liiketoimintaansa, mutta haluavat saada ne käyttöönsä mahdollisimman halvalla, mielellään ilmaiseksi. Teosten tekijöiden ja luovien alojen yritysten näkökulmasta yksi maailman menestyneimmistä suuryrityksistä, Google, on loiseläjä, parasiitti, joka tekee rahaa toisten teoksilla lupaa kysymättä ja mitään maksamatta. Google kierrättää, indeksoi ja myy mainoksia netissä olevaan materiaaliin; samoilla apajilla ovat Facebook, Yahoo ja monet muut vastaavat mainosrahoitteiset nettitoimijat. Ne myös lobbaavat päättäjiä miljoonabudjeteilla Washingtonissa ja Brysselissä tekijänoikeuksien suojan heikentämiseksi. Google News ja Google Books ovat hyviä esimerkkejä parasiittibisneksestä, kotimainen Ampparit.com on samanlainen.

Netissä leviävä tekijänoikeusvastainen kohkaaminen on lähes aina näiden teknologiayritysten etujen mukaista. Usein asialla ovat hyödylliset idiootit, jotka tuskin tajuavat mitä ovat tekemässä. Näin oli myös eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä olevan ”Järkeä tekijänoikeuslakiin” -kansalaisaloitteen suhteen. Aloitteen merkittävin taloudellinen seuraushan olisi ollut se, että laittomat tv-ohjelmien nettitallennuspalvelut olisivat muuttuneet laillisiksi. Teknologiafirmat olisivat voineet hyödyntää luovan työn tekijöiden teoksia maksamatta näille mitään. Miljoonien tulonsiirto tekijöiltä yrityksille, jotka eivät millään tavalla osallistu teosten tekemiseen. Aloitetta markkinoitiin suoranaisella valehtelulla, esittämällä paikkansa pitämättömiä tietoja tekijänoikeuslain sisällöstä ja ehdotettujen muutosten vaikutuksista. 50 000 luovan alan tekijää edustava Tekijäfoorumi tuomitsi aloitteen, joka toteutuessaan olisi katastrofi monella alla. Tietokirjojen julkaiseminen ja apurahoitus esimerkiksi loppuisi käytännössä kokonaan, samoin katoaisivat useat kulttuurialojen palkinnot (esim. Finlandia-palkinnot), jotka rahoitetaan tekijänoikeusvaroin.

Iso joukko vihreitä poliitikkoja kannatti kansalaisaloitetta ja kampanjoi aktiivisesti sen puolesta, esimerkiksi Jyrki Kasvi, Oras Tynkkynen, Otso Kivekäs, Maria Ohisalo, Jaakko Stenhäll, Erkki Perälä, Hanna Kuusela, Jukka Relander ja monet, monet muut. Vasemmistoliitosta mukana olivat esimerkiksi Li Andersson ja Dan Koivulaakso; myös Vasemmistoliitossa vaikuttaa aggressiivinen ja äänekäs piraattifraktio.

Toinen esimerkki. Tynkkysen, Osmo Soininvaaran ja Kasvin johdolla Vihreät ovat hyvällä menestyksellä kampanjoineet yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua vastaan. Taustaksi (anteeksi juridinen raskaus): teoksen tekijän päätäntävaltaa teokseensa on rajoitettu niin, että laillisesta lähteestä hankitusta teoksesta saa tehdä yksityisesti, perhepiirissä, muutaman kopion. Saa esimerkiksi kopioida tietokoneelle musiikkia ostamaltaan CD-levyltä tai kopioida tietokoneelle ostamansa e-kirjan myös älypuhelimeensa. Tästä tekijän omaisuuteen ja päätäntävaltaan puuttumisesta on säädetty korvaukseksi yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu. Suomessa sitä kerätään tallennuslaitteista, kuluttajan kannalta kyseessä on häviävän pieni lisä laitteen hintaan. Kenellekään tuskin on yllätys, että nettikaupppa Verkkokauppa.com rahoittaa hyvitysmaksun vastaisia kampanjoita.

Vihreät ovat tehneet puoluehallituksessaan hyvitysmaksuvastaisen päätöksen ja puolueen ministerit äänestäneet sen mukaan valtioneuvostossa. Maksukertymä on muutamassa vuodessa romahtanut niin alas, että Suomen valtio rikkoo tällä hetkellä direktiiviä, jolla asiasta säädetään. Hyvitysmaksuvaroista kerätään mm. Kirjallisuuden edistämiskeskuksen apurahat. Ne ovat parissa vuodessa puolittuneet. Jokainen kirjailija, joka äsken sai kielteisen apurahapäätöksen Kirjallisuuden edistämiskeskukselta, voi lähettää kiitosviestin Vihreiden puoluetoimistolle. Saman voivat tehdä esimerkiksi dokumentti- lyhytelokuvien tekijät, audiovisuaalisella puolella tulojen romahdus on ollut vielä paljon hurjempi kuin kirjailijoilla.

Olin Vihreän eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä vuonna 2005, kun tekijänoikeuslakia viimeksi uudistettiin merkittävästi. Tynkkynen, Kasvi ja monet muut ajoivat aggressiivisesti tekijöiden asemaa heikentävää piraattilinjaa. Silloin heitä vastassa oli vielä useita kulttuurimyönteisiä vihreitä poliitikkoja, kuten Irina Krohn ja Erkki Pulliainen. He eivät ole enää politiikassa, ja Vihreiden linja on nykyään käytännössä hyvin lähellä Piraattipuolueen linjaa. Myös Vihreiden nykyinen puheenjohtaja Ville Niinistö kannattaa piraattiaatetta. Viime kuntavaaleissa useita Piraattipuolueen toimijoita siirtyi Vihreisiin. Vihreissä vaikuttava kulttuuriväki sen sijaan alkoi poistua, esimerkiksi elokuvaohjaaja Kaisa Rastimo siirtyi SDP:n jäseneksi. Myös minä huomasin, ettei Vihreät ole enää minun puolueeni (en ole nykyään minkään puolueen jäsen.)

Loppupeleissä kyse on äänestäjien kuluttajansuojasta. Kuinka moni Vihreitä äänestävä kirjailija, muusikko, toimittaja, taiteilija, kulttuurin ystävä tai luovan alan duunari tai yrittäjä edes tietää, että Ruotsin Piraattipuolueen MEPit ovat Vihreän europarlamenttiryhmän jäseniä ja ryhmän politiikka europarlamentissa on ollut sen mukaista? EU-parlamentti päättää merkittävästä osasta tekijänoikeuslainsäädäntöä ja kohta valittavat MEPit tulevat ratkaisemaan tulossa olevien muutosten sisällön.

Recommended Posts

21 Comments

  1. Olipahan silmiä avaava kirjoitus. Kiitos Jarkko! Kulttuuriväki tosiaankaan ei seuraa politiikkaa ja äänestää ampuen itseään jalkaan.

    • Hyvä asiallinen kirjoitus, vaikka varmaan herättää tunteita itsekussakin. Netin hyvä puoli on siinä, että näin asiaa voi selvittää paljon paremmin kuin lyhyessä lehtijutussa, yhden palstan uutisessatai jutun loppulauseessa

  2. Jarkko, jätät kertomatta sen (ehkä et tiennyt), että vihreät ovat EU-parlamentissa toimineet kansainvälistä veronkiertoa vastaan, toisin sanoen korjatakseen juuri niitä rakenteita, jotka mahdollistavat sen että mm Amazon tekee bisnestä maksamatta veroja.
    Kun Suomessa käsiteltiin tekijänoikeuslakia, vihreän eduskuntaryhmän enemmistö asettui tekijöiden puolelle. Asiasta käytiin ryhmässä kiivaita keskusteluja.
    Myös EU-parlamentin vihreässä ryhmässä tekijänoikeusasiat ovat jakaneet ryhmää. Saksalainen Helga Truepel on vetänyt sitä porukkaa joka painottaa tekijänoikeuksia. Monet nuorista jäsenistä taas painottavat netin vapautta. Äämnestyksissä minä ja Tarja Cronberg olemme enimmäkseen olleen samoilla linjoilla Helga Truepelin kanssa (elätin itseni vapaana kirjailijana 5 1/2 v ennenkuin minusta tuli kansanedustaja)
    Tämä ristiriita väittely heijastaa sitä, että kyse on aidosta ongelmasta: miten turvata tekijöiden oikeudet ilman että luodaan nettiin poliisivaltio. Ja millaisella järjestelmällä taataan tulot nimenomaan luovan työn tekijöille, eikä lähinnä pelkille välikäsille kuten levy-yhtiöille. Kun ihminen ostaa painetun kirjan/ fyysisen äänilevyn, koskaan ei ole pidetty sopimattomana jos lainaa sitä kaverilleen. Yksi nettiaikakauden ongelmista on, onko netissä mahdollista toimia sellaisella tavalla, joka fyysisten kirjojen ja levyjen kohdalla on ollut ja on edelleenkin ihan normaalia, ilman että ammutaan liian isoa reikää tekijöiden oikeuksiin ja tuloihin.
    yst terv Satu Hassi (ei enää ehdolla)

  3. Kiitos Jarkko, tämä oli erittäin hyvä kirjoitus.

  4. Kiitos silmiä avaavasta kirjoituksesta!

  5. Unohdettiin ilmeisesti tahallaan tekijänoikeusfasismi eli markkinafasismi jota on ”tekijänoikeuksien” nimissä ajettu.
    Taas näytetään viatonta ”kaunista puolta”, tahallisesti unohtaen todelliset likaiset faktat.

    Esim. kansalaisalotteessakin esiinotetut yliampuvat toimet mm. satunnaisesti musiikkia tms. netistä etsineitä lapsia kohtaan.

    Turhaa syyttää kansalaisten aloitteita jos ei itse ole ollut rakentavassa hengessä mukana korjaamassa virheitä.

    Ihmiset voivat ostamisen sijasta mm. lainata tavaroita, josta siitäkin voi aiheutua tulonmenetyksiä valmistajille. Sama koskee myös tallenteita ja kirjoakin. Nykyaikana vastaavaa toimintaa harjoitetaan myös netin välityksellä.

    Markkinafasismissa pyritään kriminalisoimaan kaikenlainen toiminta joka mahdollisesti voisi aiheuttaa tulonmenetyksiä. Tekijänoikeusfasismissa tähän suuntaan onkin edetty hyvin pitkälle. Eikä tulojen turvaaminen ole todellakaan yleisperuste mm. ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien polkemiselle. Muutoin mafiakin voisi olla vaatimassa lakeja joilla suojattaisiin suojelusrahan keruuta ym. tulonsaantia ja rangaistaisiin mafiaa vastustavia.

    On ihan eri asia ottaa kopio naapurin luksusautosta kuin varastaa se. Etenkin jos kopion ottajalla ei ikinä edes olisi varaa ostaa kyseistä autoa. Eli kopiointi ei todellakaan ole sama asia kuin varastamiseen rinnastettava taloudellinen menetys.

    Kehitysmaissa tekijänoikeusfasismiin rinnastettavaa toimintaa on esiintynyt muillakin aloilla, mm. vedenjakelussa ja sen ”yksityistämisessä”. Markkinafasismin hengessä kun on kriminalisoitu mm. kansalaisilta sadeveden kerääminenkin!

  6. Hyvä Jarkko, tiedon vapaus ei suinkaan ole uusi asia ja kirjoituksesi onkin hyvin puolueellinen ja tarkastelet asiaa valitettavan suppeasti.

    Thomas Jefferson kirjoitti seuraavasti kirjeessään Isaac McPhersonille 13.8.1813: ”He who receives an idea from me, receives instruction himself without lessening mine; as he who lights his taper at mine, receives light without darkening me. That ideas should freely spread from one to another over the globe, for the moral and mutual instruction of man, and improvement of his condition, seeks to have been peculiarly and benevolently designed by nature…”

    Olen kanssasi samaa meiltä siitä, että artistin tulisi saada työstään palkka. Silti, asia ei ole niin yksinkertainen kuin annat ymmärtää. Fakta: yksikään artisti ei ole luonut omaa teostaan ilman vaikutteita muiden teoksista. Artistia ympäröi muiden ihmisten muodostama kulttuurin, arvojen ja tapahtumien vuorovaikutus. Jokainen artisti hyödyntää omassa teoksessaan muiden tuotoksista ja hyödyntää niitä maksamatta minkäänlaisia korvauksia. Silti, kun artisti saa oman työnsä valmiiksi, hänen teokselleen annetaan tekijänoikeuslain mukaan ihmisiän pituinen suoja, millä pyritään estämään ei pelkästään teoksen kuluttamisen, mutta myös muiden artistien hyötymisen.

    Mielestäni artistin saama palkka työstään ei saa olla oikeutus siihen, että teoksen muodostamaa yhteiskunnan hyötyä ja kulttuuria ajetaan alas vain sen takia että artisti ja kustantaja rikastuvat. Siinä missä saman sukupolven artisti voisi kehittää vielä paremman ajatuksen lainaten kollegansa teosta, yhteiskunta pakottaa kilpailevan artistin siirtämään ideansa kahden sukupolven päähän, jolloin tekijänoikeuslaki lakkaa rajoittamasta teoksen käyttöä. Todennäköisesti lapsenlapsilla on jo muuta mielessä ja yhteiskuntaa kehittävä ajatus jää käyttämättä. Käytännössä nykyinen länsimainen tekijänoikeus muodostaa sukupolven kestävän kehityksen pysähtymisen. Kiinassa tälle ajatukselle nauretaan. Siellä ajatukset ja teokset kopioidaan surutta ja samalla niitä parannetaan. Ei siis ihme että tuo massiivinen maa kehittyy valtavaa vauhtia. Tulevaisuudessa länsimaiden on todella vaikea kilpailla tämän maan tuotteiden kanssa.

    Edelleen, olen samaa mieltä että tekijän tulee saada palkka. Valitettavasti nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö tekee enemmän haittaa yhteiskunnalle kuin tekijä saa siitä hyötyä. Tiedon jakaminen digitaalisesti ei kuitenkaan enää vaadi fyysisiä medioita joista aikaisemmin muodostui kustannuksia tekijälle. Digitaalisen tiedon tuottaminen vaatii minimaalisen pääoman, joten Jeffressonin ajatusta lainaten, jos tiedon tuottaminen on ilmaista, miksei tietoa saisi välittää vapaasti?

    Digitalisointi on muodostanut myös uuden variantin ilmiöstä jota meidän Anders Chydenius puolusti 1800-luvulla – jokaisella ole enää vain oikeus vaan internetin myötä myös mahdollisuus julkaista tietoa kaikkien saataville. Satu Hassi on oikeassa kyseenalaistaessaan samat säännöt digitaaliselle ja fyysiselle medialle. Teosten tekeminen ei enää vaadi julkaisijoita vaan jokainen jolla on tietokone voi kirjoittaan sanoja ja jakaa niitä netin välityksellä. Missä menee raja siihen että kirjoittaja saa korvauksen tekstistään ja missä tekstiä saa lukea ilmaiseksi? Tulisiko teidän, hyvät lukijat, maksaa nyt myös minulle palkkaa tämän digitaalisen kirjoituksen lukemisesta, sillä olenhan minäkin käyttänyt tähän runsaasti omaa koulutustani, aikaani ja vaivaani?

    Tekijänoikeus vaatii korjausta. Digitaalista sisältöä ei pidä tarkastella fyysisenä artefaktina, jonka käyttöä rajoitetaan fyysisin menetelmin. Myöskään samoja korvauksen muodostumisen periaatteita, joita käytetään fyysisen artefaktin osalta, ei tulisi kohdistaa digitaaliseen teokseen. Esimerkiksi, kirjoita kirja saat kaksi sukupolvea aikaa siihen, että ihmiset löytävät ja ostavat kirjasi, mikä voi olla vielä jotenkin ymmärrettävää. Mutta mikäli teet digitaalisen kirjan (esim. PDF) murto-osalla fyysisen kirjan kustannuksista ja tarjoat sen sekunneissa globaalisti sadoille miljoonille potentiaalisille lukijoille, millä perusteella tälle tuotteelle pitäisi myöntää kahden sukupolven mittainen aika kerätä tuloja?

    Tämän vanhentuneeseen ajatusmalliin pohjautuvan tekijänoikeuden käyttäminen johtaa siihen, että kaikki ovat häviäjiä.

  7. Jarkko TonttiJarkko Tontti

    Kiitos kommenteista. Julkaisen kommenteissa linkkejä muille sivuille vain poikkeustapauksissa, sanokaa sanottavanne täällä. Lähtökohtaisesti en myöskään julkaise nimimerkkien ja tekaistujen yhteystietojen takana piileskelevien kommentteja.

  8. Toivottavasti kriittisyytesi vihreitä (ja sivulauseessa vihjattu kriittisyys vasemmistoliittoa) kohtaan kääntyy ääneksi radikaalivasemmistolle (SKP + STP + sitoutumattomat). Itse viimemainittujen ryhmien pitkän linjan kannattajana ja äärimmäisen luovana ihmisenä olen käynyt pari epämiellyttävää keskustelua vassareiden kanssa. Anna Kontula on monilta osin erittäin kannatettava hahmo politiikassa, mutta yhtään romaania, levyä tai taulua hän ei todennäköisesti ole yrittänytkään luoda – ainakaan ennen kansanedustajan palkan nostamista. Numerot 22–41! Siltä pohjalta löytyy tasapaino näissä asioissa.

  9. Jarkko, sinä vaikutat kirjoituksessasi luddiitilta. Uusi teknologia tuli ja mullisti kentän, mutta sinusta lainsäädännöllä pitäisi estää uuden teknologian hyödyntäminen siksi, että joukossa on myös niitä jotka menettävät tuloja. Kun maailma muuttuu myös lainsäädännön tulisi muuttua sen mukana. Vuoden 2005 tekijänoikeuslakia kritisoitiin hyvin monelta taholta, yhtenä maineikkaimmista professori Jukka Kemppinen, joka kuvasi että siinä on tehty laki joka säätelee tekijänoikeutta vanhentuneilla teoskäsitteillä. Aikanaan – kun teos oli julkaistu levyllä, paperille painettuna kirjana tai muuna vastaavana fyysisesti kosketeltavana kappaleena – nuo lakitekstit olisivat käyneet järkeen, mutta digitaaliajan myötä niiltä käsitteiltä itsessään putosi pohja. Emmehän me mieti autonkaan kohdalla että mitäs osaa tässä oikeastaan vastaakaan laissa määrätyt hevosenkengät ja mites tämä loimen määritelmä nyt pitäisi tässä lukea.

    Kopioinnin hyvitysmaksu on ihan oikeasti tiettyyn pisteeseen asti hyvä juttu. Sen määrää ei pitäisi kuitenkaan hallita myytyjen laitteiden tai niiden kapasiteettien määrä vaan niiden tosiasiallinen käyttö tekijänoikeuksien alaisen materiaalin hyödyntämisessä siten, että se aiheuttaa tulonmenetyksiä. Digiboksit tekivät siitä rahastussammon hetkeksi, ja näitä tuloja haikaillaan takaisin. Tilastojen tulkinta on kuin Halla-ahon turvapaikanhakijablogauksista. Jo mp3-soittimien mukaanottamisen aikaan kritisoin naurettavaa laskutapaa, jota tekijänoikeuslobbarit käyttivät. Arvioitiin, että kappaleet olisivat 128- tai 96-kilobittisiä, ja näistä laskettiin teoreettinen lukumäärä kappaleita, joita laitteeseen mahtuu ja päätettiin ottaa keskiarvo. Eli suomeksi sanottuna painotettiin tuota kuuntelukelvotonta 96 kilobitin tarkkuutta (keskiarvoksi tulee 109,7 kbps eikä 112) ja saatiin näin perusteltua korkeammat korvaukset laitteista. Suomalaiset kaupat tarjonnevat edelleen yleensä 320 kbps:n laatua, joten perustelut menivät pahasti metsään. Onneksi korvaukset eivät mene lineaarisesti…

    Koska teosten kauppa on viimeinen protektionistinen linnake EU:ssa, ei vieläkään oikein asiakkaan palvelu onnistu. Saksalaiset firmat myyvät mielellään digiboksit, puhelimet ja muut laitteet Suomeen postissa. Tyhjät DVD-levyt sisältävät hyvitysmaksua yli 50% hinnasta, joten tyhmä tai laiska saa olla ettei tartu halvempaan tarjoukseen. Hyvitysmaksuja ollaan ajamassa internet-palveluihin, erityisesti datantallennuspalveluihin, joten suomalainen teknologiabisnes saa taas ottaa osumaa.

    Teknologiafirmoilla ei ole mitään tekijöitä vastaan eikä heidän saamiansa korvauksia vastaan. Ne toteutustavat vain tehdään 1980-luvun menetelmillä, minkä takia Suomessa tekniikan kehittäminen käy mahdottomaksi. Jenkeissä tilanne on osin vielä pahempi. IPR-maksimointi on johtanut siihen, että pienet firmat elävät patenttiriitojen pelossa.

    Paras tapa nykyisin on tehdä kuluttajille ostamisesta mahdollisimman helppoa. Piratismista itkeminen on kuin torilla mustikkaa myyvän valitus siitä, että hänen roskaisat marjansa eivät kelpaa kun ihmiset hakevat metsästä ilmaisia. Ei se, että tehdään marjojen keräämisestä vaikeampaa tai vaaditaan maksamaan torimyyjäkorvauksia.

  10. HV Jarkko,

    Kiitos kirjoituksesta. Monesta muustakin asiasta ja puolueesta olisi paljon asioita joissa mielikuvat ja todellisuus eivät kohtaa.

    Otetaanpa vaikkapa kilpailulainsäädäntö. Nykymuodossaan se on muotoilu tai ainakin sitä sovelletaan, siten, että etu on suurien firmojen puolella. Julkinen valta haluaa kilpailuttaa suuria kokonaisuuksia ja näin rakenteellisesti sulkea pienet ulos. Vaikkapa terveydenhuollon tietojärjestelmät halutaan hankkia yhtenä isona pakettina, jolloin luodaan monopoli. Iso firma ottaa hankkeen pienellä hinnalla ja rakentaa järjestelmän jota se yksin hallitsee. Voitot tehdään sitten korjauksilla ja ”päivityksillä”. Vaihtoehtona olisi ostaa ydinosat ja tehdä siihen avoimet rajapinnat joihin liittyvät osat voitaisiin kilpailuttaa erikseen. Näin pikkufirmoilla olisi todelliset mahdollisuudet kilpailuissa.

  11. Olen samaa mieltä, että taiteilijalle kuuluu korvaus työstään. Piratismin vastustajat kuitenkin unohtavat, että nykytilanteessakaan valtaosa taiteilijoista ei saa kunnollista korvausta työstään. Ainoastaan pieni menestynyt vähemmistö pystyy elämään taiteellisella työllään. Muut ovat ”harrastelijoita”. Tässä mielessä taidemaailma peilaa kapitalistisen yhteiskunnan yleistä toimintalogiikkaa.
    Tyypillistä kuviolle on myös, että nämä harvat menestyjät pitävät menestystään omana ansionaan ja todisteena siitä objektiivisesta tosiseikasta, että heidän tuotoksensa ovat parempia kuin muiden. Raju epätasa-arvo on iskostettu syvälle taidepuheeseen. Kaikilla kulttuurin aloilla uskotellaan olevan pieni määrä mestariteoksia ja klassikoita. Muu on muka yhdentekevää keskinkertaista ryönää.
    Oman taiteellisen kokemukseni mukaan tämä ajatus on puhdasta ideologiaa. Paljon hyvää taidetta tehdään virallisten ja kaupallisten tunnustusten ulkopuolella.
    Itse olen muusikko, mutten menestynyt. Saan Teostolta muutaman satasen vuodessa. Minun elämäni ja taiteeni ei kaatuisi siihen, että joutuisin luopumaan niistä.
    Maailman ja Suomen kulttuurille uskoisin sen sijaan olevan hyväksi, että ”mestareita” palkitsevat institutionaaliset rakenteet puretaan.

  12. Tekijänoikeuksien käsitteleminen yksipuolisesta näkökulmasta luonnollisesti tuottaa halutun vastauksen juuri siitä näkökulmasta. Viis siitä, että nykyinen tekijänoikeuslaki tuottaa käsittämättömiä epäoikeudenmukaisuuksia ja on lähes täydellisesti musiikintekijöiden lobbaama. Jos harrastaa valokuvausta ja haluaa säilyttää kuvia raakamuodossa, tilaa tarvitaan paljon. Kovalevyilläni ei ole kuin omia kuvia, mutta olisin silti joutunut maksamaan tallennusmaksun. No onneksi on mahdollisuus saada tallennustilaa edullisemmin ulkomaalaisista verkkokaupoista.

    Suurimmat epäkohdat kuitenkin liittyvät verkossa olevan materiaalin käyttöön opetuksessa ja opettajan tuottaman materiaalin tekijänoikeuksiin. Nykyisen lain mukaan opettaja ei saa näyttää youtuben klippiä opetuksessa, mutta saa laittaa osoitteen näkyviin, jotta oppilaat voivat katsoa klippiä omilta laitteiltaan. Opettajan omaa materiaalia taas on ensimmäisenä havittelemassa käyttöönsä työnantaja ilman korvauksia, koska ”materiaali on tehty työajalla ja työnantajan tarpeeseen, koska opettajalla ei ilman opetusta ole materiaalille tarvetta.” Musiikin tunnilla opettaja ei voi kuvata itsensä tai oppilaan soittamaa tunnettua kappaletta ja tallentaa sitä otteiden tai sointujen opettamista varten myöhemmälle ryhmälle.

    Kun kategorisesti leimataan kaikki nykyiseen lakiin muutoksia haluavat piraateiksi, osoitetaan yksisilmäisen, kapea-alaisen tarkastelun tarkoitushakuisuutta tai täydellistä tietämättömyyttä lain vaikutuksista oman alueen ulkopuolella. Nykyinen laki vaatii ehdottomasti muutoksen verkkomateriaalin opetuskäyttöön ja mieluummin jo eilisestä alkaen.

  13. Valitettavasti sanottavani ei mahdu tähän formaattiin. Mielipiteeni monissa asioissa, myös näissä tekijänoikeusasioissa asettuvat rintamalinjojen väliin.

    Olen itse luova ja esittävä taiteilija, musiikin kustantaja, digitaalisen musiikin jakelija. Ja Piraattipuolueen jäsen.

    Hyvitysmaksuasiassa kaikki ovat vähän väärässä

    Väärät mielipiteeni tekijänoikeusaloitteesta

  14. Satu Hassi, musiikkialalla jonka ”välikäsistä” kommenttitekstissäsi olet huolissasi, ovat luovien tekijöiden osuudet (=rojaltit esittäjille ja teostokorvaukset lauluntekijöille) yleisesti suunnilleen samaa luokkaa kuin vaikkapa kirjallisuudessa. Vakaan käsitykseni mukaan alan sisällä vallitsee tuottajien ja taiteilijoiden kesken varsin yhteneväinen käsitys siitä, että jakosuhde on kohdallaan. Kyse kun ei todellakaan ole voittojen jyvityksestä, vaan liikevaihton jyvityksestä, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Valtaosa Suomessa tuotettavista äänitteistä ei tuo koskaan kulujaan äänitemyynnillä takaisin. Tämä tosiasia korostuu erilaisten vaihtoehtojulkaisijoiden kohdalla. Piraattien vastakkaisista väittämistä huolimatta suuri osa levyistä kun tehdään kuitenkin jotenkin ihan muuten, kuin läppärillä makuuhuoneen nurkassa nollabudjetilla. Tämä pätee myös omakustannelevyihin, joiden osuus julkaisuista on kasvanut koko ajan ja joihin tehdään taloudellisessa mielessäkin monesti erittäin suuria satsauksia.

    Liikevaihdon jakoprosenttien sijaan se todellinen ongelma onkin siinä, että samaan aikaan kun kaikkien tutkimusten mukaan äänitemusiikin kulutus on kasvussa, on alan liikevaihto laskenut. Sen seurauksena ammattimainen musiikin tekeminen on tullut kaikille portaille hankalammaksi, jonka tuloksena on nähty monien suosittujenkin tekijöiden tulojen radikaali lasku köyhyysrajalle ja monien merkittävienkin indiejulkaisijoiden toiminnan päättyminen. Suomalaisittain tilannetta tarkasteltuna asiaa ei helpota yhtään se, että elämme pienellä kielialueella ja äänitteet ovat arvonlisäveron osalta yliverotettuja muuhun kulttuuriin nähden.

    Vaikka äänitealalla on nähty liikevaihdon puolittuminen samaan aikaan kun äänitekulutus on kasvanut, on ala kuitenkin päässyt vielä varsin vähällä siihen nähden, mitä kirjallisuuden saralla on nähtävillä digitalisoitumisen myötä, ellei laittomaan toimintaan puututa riittävän tehokkaasti. Kyse on alan eri portaiden tekijöiden tuloista, mutta kyse on myös suomalaisen kulttuurin jatkuvuudesta. Kulttuurintuottajien puolustamiseksi meidän ei tarvitse luoda sitä peloteltua poliisivaltiota. Nettimaailmaan tarvitaan vain pelisäännöt ja niiden valvontaa siinä missä muuhunkin maailmaan.

    • ”Piraattien vastakkaisista väittämistä huolimatta suuri osa levyistä kun tehdään kuitenkin jotenkin ihan muuten, kuin läppärillä makuuhuoneen nurkassa nollabudjetilla.”

      Tarkkuutta väitteisiin, sillä Piraatit eivät näin ole väittäneet. Väitän kuitenkin että levytuotannon, etenkin studioajan, ei tarvitsisi olla niin kallista kuin se on. Perustakaa niitä osuuskuntastudioita ja jeesatkaa aloittelevia pro-bono, saa*ana.

  15. Tuomas Venhola, kirjoitat että ”piratismista itkeminen on kuin torilla mustikkaa myyvän valitus siitä, että hänen roskaisat marjansa eivät kelpaa kun ihmiset hakevat metsästä ilmaisia”. En ymmärrä tuota rinnastusta lainkaan. Sinun esimerkkisi marjakauppias on harmistunut siitä, että kuluttajat kuluttavat muiden poimimia tuotteita. Piratismista ”itkevät” kulttuurityöntekijät taas ovat harmistuneita siitä, että heidän tuotteitaa kulutetaan ja siitä ei makseta korvausta. Jos marjakauppiasesimerkkiä tälle pitäisi hakea, niin silloin ihmiset kävisivät torilta rohmuamassa tuotteita eivätkä maksaisi niistä mitään.

    • Juha R.,

      et siis ymmärtänyt vertausta. Analogiat ovat aina enemmän tai vähemmän huonoja yksinkertaistuksia.

      Mustikoita muualta poimiessa torimyyjän mustikat eivät katoa mihinkään. Uskoakseni olemme samaa mieltä.
      Ihmiset eivät halua maksaa tuotteesta, jonka saa parempilaatuisena ilmaiseksi. Uskoakseni olemme samaa mieltä tästäkin.

      Sillä, miten laillista mikäkin asia on ja mikä on menetetyn tulon osuus (ja se, että ne mustikat eivät tässä tapauksessa olisi luonnon antimia) on tässä epäoleellista. Oleellista on, että ihmiset eivät halua maksaa jostakin, jonka he saavat parempilaatuisena ja ilmaiseksi toisaalta. Ei, vaikka se ilmainen olisi laiton. Ei, vaikka he eivät sitä hankkisikaan laittomasti.

      Tekijöille: pidä huoli siitä, että hankkiminen on vaivatonta, helppoa ja mukavaa. Apple teki sen musiikille iPodeissa ja tuotti miljoonia. Jos minä olen hankkimassa e-kirjaa, miksi ostaisin sellaisen hankalammin kuin mitä saan kaupasta tai kirjastosta kirjan? Miksi ostaisin kirjan kaupasta enkä lainaisi sitä kirjastosta, jos sillä ei ole minulle lisäarvoa? (Muistan Tontin taannoin järkyttyneen siitä, että jotkut keski-ikäiset rouvashenkilöt ilmoittivat odottavansa että kirja tulee kirjastoon eivätkä aikoneet ostaa sitä.)

  16. Kiitos kirjoituksesta

    Jep. En ole koskaan lämmennyt piratismiaatteelle kuten en myöskään toiselle aika agressiiviselle aatteeksi muodostuneelle ilmiölle, anonymousliikkeelle. En tiedä miksi nämä tuntuvat olevan sukua toisilleen. Ehkä tekopyhyys yhdistää. On hurskastelua puhua poliisivaltion torjunnasta ja netin vapaudesta ja lähteä siitä että toisten tekemä työ on saatava ilmaiseksi käyttöön. Dokkarin tekijänä olen tietenkin hieman huolissani alalle tulevasta rahoituksesta mutta henkilökohtaisesti olen jo hyväksynyt että ainakin poliittinen dokumentintekijä saa olla vapaa rahoittajista tässä maassa… Mutta on myös esimerkkejä siitä että huono tekijänoikeuslainsäädäntö rajoittaa luovaa toimintaa esimerkiksi musiikkidokkareiden osalta. Hyllyllämme on musadokkari Laulujen juurilla, joka kuvattiin hienoilla Kirjo-festareilla Juankoskella. Mutta vaikka artistit toivoivat dokkarin valmistumista ja eivät halua siitä tekijänoikeuskorvauksia, teostopolitiikka on armoton. Dokkarin musiikeista joutuisimme maksamaan ehkä 10000 euron teostomaksut ja sitä kustannusta ei dvd-myynti tulisi tuottamaan. Kotimaisen musiikin tunnetuksiteko dokkareiden kautta on tehty kalliiksi harrastukseksi.

    Hannu Hyvönen, dokumentaristi, kansalaisaktivisti
    SKP:n eurovaaliehdokas

  17. Pari huomautusta muuten hyvään, mutta hiukan ymmärtämättömyyteen sortuvaan tekstin:

    Piraatteja voidaan katsoa vihreiden sisarpuolueena, joilla on samanlaisia arvoja mutta jokin syvä ideologinen ero, aivan samoin kuin Muutosta Persujen ”nuorisopuolueena”. On hyvä huomata myös nuorison asenteista kertova yhtenäisyys; Piraatit pyrkii löytämään useita järkeviä ratkaisuja päätöksenteon joukkoistamiseksi kohti avointa demokratiaa, jälkimmäinen taas ojentamaan kaikki avaimet päätöksentekoon suoraan kansan käteen suoralla demokratialla.

    Piraattien viesti on, että kulttuurituotannon nykyiset tuotantomallit selviä teknologisesta murroksesta, mikä tulee vaikuttamaan muihinkin tuotantomalleihin (tuotannon ja palveluiden robotisaatio).

    Olet toki oikeassa siinä, ettei teoksia tule levittää eteenpäin ilman korvausta, ei etenkään suuryritysten jotka kierrättävät varojaan veroparatiisin kautta.

    Globaalin verkon aikakaudella se on kuitenkin liian suuri leijona sinun, minun tai meidän yhdessä kukistettavaksi. Siksi minua kiinnostaa ratkaisut, joiden jälkeen taiteilijatkin voisivat jatkaa uuden luomista, jopa hieman huolettomammin kuin aiemmin. Saman ratkaisun tulisi auttaa muitakin ”teknologian uhreja”.

    Mitä vihreisiin tulee, niin lienee yksi syy miksi olemme mieluummin Piraatteja kuin Vihreitä, on juuri esittämäsi vastuuttomuus. Sitä on nähty Hautalalta jo ihan riittävästi.

  18. Jos haluat, voit toki antaa Googlelle, Bingille, Baidulle ja muille parasiiteille ohjeen poistaa esimerkiksi tämä sivusto hakemistosta. Se onnistuu helposti lisäämällä sivustolle tiedosto

    Tiedoston sisällöksi kirjoitat yksinkertaisesti:

    User-agent: *
    Disallow: /


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *