Jälleen kerran huomaan kirjoittavani blogausta PEN-kokouksen jälkeen, ensin hotellin aulassa ja nyt lentokentällä. Ruotsin PENin vieraana Malmössä kuuntelin muun muassa vuoden 2003 rauhannobelistia Shirin Ebadia. Tilaisuuden toinen järjestäjä oli Liu Xiaobon aikanaan perustama Independent Chinese PEN ja tapaamisessa oli paikalla paljon kiinalaisia kirjailijoita. Suuri osa heistä asuu muualla kuin Kiinassa, joka onkin maailman synkimpiä kolkkia sananvapauden kannalta. Moni kiinalaiskirjailija pelkää, että heidän sähköpostejaan ja muuta verkkoliikennettään seurataan. Aihe on ajankohtainen myös Suomessa, jossa tiedustelulainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Kirjoitin aiheesta Suomen PENin sivuille.
Mutta palataan muutama kuukausi ajassa taaksepäin. Kesäisin on tapana lukea, mutta minun kesäni meni, jälleen kerran, kirjoittamisen parissa. Jotain kuitenkin ehdin. Loppukevät ja alkukesä kuluivat Robert Musilin Mies vailla ominaisuuksia -teoksen merkeissä. Siinä olikin pureksimista. Lopputuloksena Parnassossa 4/2017 julkaistu essee Maa vailla ominaisuuksia. Luettavissa myös täällä.
Musilista toivuttuani ahmin Hilary Mantelin novellikokoelman Margaret Thatcherin salamurha (Suom. Kaisa Sivenius). Väkevä suositus. Tarkemmin täällä.
Mitä muuta? Elokuvateattereissa kesällä pyörineen Valerian-elokuvan innoittamana kaivoin arkistoistani vanhat Valerian-sarjakuvani. Ah, nostalgiaa. Suuri osa tieteis- ja fantasiaviihteestä on perusluonteeltaan pateettista. Hyvät vastaan pahat eikä harmaata aluetta ole, tiedättehän. Valerianissa minua on aina viehättänyt sen vieno ja hienovarainen huumori ja monisyinen maailmankuva. Elokuvassa huumoria on kyllä vähemmän kuin Pierre Christin’n käsikirjoittamissa ja Jean-Claude Mézières’n piirtämissä sarjakuvissa.
No comment yet, add your voice below!