Kun mikään ei muutu

Loma loppui ja palasin kotikulmille. Onpa Kruununhaka kaunis. Paitsi kotitaloni, joka on edelleen kääritty muoveihin ja remonttimiehet kurkistelevat telineiltä sisään.

Paikallislehteä selatessa loputkin lomatunnelmat kaikkosivat. Täällähän on täysi rähinä päällä. Sofi Oksasta ei haluta Suomen Pietarin konsulaatin runoretkelle esiintymään. Kuulemani mukaan taustalla on ylivarovainen (ja ex-taistolainen) pääkonsuli, joka pelkää venäläisten ärsyttämistä. Niin, Sofihan puhuu mielellään Viron venäläismiehityksestä. Venäläisten mukaan sellaista ei koskaan edes tapahtunut.

Kun tosiasiat ja suomettunut ulkopolitiikka ovat vastakkain, tiedetään miten tosiasioille käy. Keksitään tekosyy, Sofi ei ole julkaissut runoja kirjana. Pöh. Kirjallisuustieteilijätkään eivät ole yksimielisiä siitä, mikä on proosaa ja mikä runoa. Koko kysymys on tyhjä.

Illalla alkaa syksyn tavanomainen kirjallinen kierto Otavan pihajuhlilla. Ja sitten on Runokuu.