Lainauskorvauksista ja tekijänoikeuksista

Tuhansien kirjailijoiden, tietokirjailijoiden ja kääntäjien tilille on tänään tupsahtanut lainauskorvauksia. Myös musiikin- ja kuvantekijät saavat korvauksia siitä hyvästä, että heidän teoksiaan on kirjastoissa kansalaisten saatavilla.

Lainauskorvauksista hyötyvät erityisesti kääntäjät ja lasten- ja nuortenkirjailijat, joilla on paljon teosnimikkeitä. Se on oikein. Heidän kustannussopimuksensa ovat yleensä huonompia kuin muiden tekijöiden, mitä lainauskorvaus hyvin tasoittaa.

Summa on tänä vuonna korkeampi kuin aikaisemmin. Tekijänoikeusjärjestö Sanasto on toiminut pitkään sen eteen, että lainauskorvausta korotettaisiin. Minä ja monet muut tekijät ovat kuluneina vuosina tavanneet satoja kansanedustajia ja virkamiehiä asian tiimoilta. Pikkuhiljaa asia on mennyt perille.

Mahdottomia emme vaadi. Vaadimme vain sitä, että valtio noudattaisi lakia. EU-direktiivin mukaan kirjastoista saatavilla olevista teoksista pitää maksaa niiden tekijöille riittävä korvaus. Tällä hetkellä, korotuksista huolimatta, Suomen valtio rikkoo yhä direktiiviä. Jos Suomen korvauksia verrataan pohjoismaisiin korvauksiin, huomataan, että olemme yhä pahasti jäljessä. Lainauskorvauksia on muissa Pohjoismaissa myös maksettu vuosikymmeniä Suomea pitempään. Suomalaiset tekijät ovat kuluneina vuosina menettäneet miljoonia ja taas miljoonia heille kuuluvia korvauksia.

Tähän nähden on vaikea käsittää, että on joukko ihmisiä, jotka vastustavat lainauskorvauksia. Jotkut heistä ovat vieläpä kirjallisuuden alan toimijoita. Monet heistä ovat tekijänoikeuksien ideologisia vastustajia, niin sanotun piraatti-ideologian kannattajia. Yksi on Nuori Voima –lehden päätoimittaja Maaria Ylikangas (ent. Pääjärvi), joka on jo vuosia käynyt kampanjaansa tekijänoikeuksia vastaan yleensä ja lainauskorvauksia vastaan erityisesti. Toinen esimerkki on kirjallisuudentutkija ja vihreä poliitikko Hanna Kuusela ja kolmas kulttuuritoimittaja Aleksis Salusjärvi.

Lähes jokaisessa kirjoituksessaan he ovat paljastaneet, etteivät ymmärrä tekijänoikeusjärjestelmän toimintaa juuri ollenkaan. Asiavirheiden lista on loputon. Maaria Ylikankaan maailmassa esimerkiksi ei ole mitään eroa patenttien ja tekijänoikeuksien välillä, kaikki ne ovat demonisten mediayhtiöiden salajuonia. Maaria Ylikankaan ja hänen piraattikumppaniensa uupumatta toisteleman kliseen mukaan esimerkiksi lääkepatenttien takia lääkkeet ovat kalliita ja siksi ihmisiä kuolee. ”Se, että lääkkeet eivät ole vapaasti valmistettavia, vaikuttaa konkreettisesti ihmiskunnan terveyteen eritoten maapallon köyhillä alueilla”. (Politiikka on taidetta, taide politiikkaa, 11.11.2014 Luutii-blogi).

Niin. Köyhissä maissa on pulaa monesta asiasta, ei vain lääkkeistä. Kannatan voimakkaasti köyhien maiden auttamista kehitysavun reilulla nostamisella ja monella muulla tavalla. Mutta pidän lievästi sanottuna erikoisena ajatusta, että uusien lääkkeiden kehittäminen pitäisi käytännössä lopettaa. Se nimittäin olisi seuraus Maaria Ylikankaan esittämästä toiveesta vapaasti valmistettavista lääkkeistä. Uuden lääkkeen kehittäminen on äärimmäisen kallista, ja se on mahdollista vain, jos patenttien myötä se on taloudellisesti kestävällä pohjalla. Maarialle myös tiedoksi, että patenteilla ja tekijänoikeuksilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Niitä säätelevät eri lait ja sopimukset. Muutokset toisessa eivät vaikuta toiseen. Lääkepatentteja vastustava Maaria Ylikangas toimikoon myös ideologiansa mukaan ja jättäköön seuraavan kerran apteekissa asioidessaan lääkkeet hyllyyn, oli sitten kyseessä hänen oma sairastumisensa tai vaikkapa hänen lapsiensa sairaus. Ilman patentteja niitä lääkkeitä ei olisi koskaan kehitetty. Put your money where your mouth is, Maaria.

Kirjallisuuslehti Parnasson numerossa 4/2013 Ylikangas hyökkäsi lainauskorvauksia vastaan kirjoituksessa, jonka asiavirheitä ei tässä pysty edes luettelemaan. Samassa numerossa Aleksis Salusjärvi ylisti surullisen kuuluisaa Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitetta ja toivoi Suomesta syntyvän sen myötä ”tekijänoikeuksien esimerkkivaltion”. Monien muiden poskettomuuksien lisäksi Salusjärvi kirjoitti näin:

”…tekijänoikeusjärjestöjen kehittämiä valvontatyökaluja on myyty esimerkiksi Syyrian hallitukselle, joka käyttää niitä sumeilematta vakoiluun. Lintukotomme tekijänoikeutta maksetaan kriisimaissa verellä.”

Saman absurdin väitteen Salusjärvi oli esittänyt aikaisemmin päätoimittamassaan Suomen arvostelijoiden liiton Kritiikin Uutiset -lehdessä.

Salusjärven kirjoitusta lukiessani minulle tuli mieleen ensimmäiseksi kysymys, kirjoittaako hän tekstinsä humalassa. Tekijänoikeusjärjestöt, kuten Kopiosto ja Sanasto, ovat luovien alojen tekijöiden perustamia järjestöjä, joiden tehtävä on myöntää käyttölupia eli lisenssejä teoksiin ja tilittää näin saadut varat teosten tekijöille. Mistä Salusjärven mieletön väite ”valvontatyökaluista Syyrian hallitukselle” on peräisin? Jos siinä olisi rahtuakaan perää, kyseessä olisi paitsi tekijänoikeusjärjestöjen omien sääntöjen vastainen rikollinen toiminta, myös valtava kansainvälinen skandaali.

Populistisen lietsonnan perusrakenne on aina sama: Jos ideologia ja tosiasiat ovat ristiriidassa, sen pahempi tosiasioille. Tärkeintä on vastustaminen, syyllisen etsiminen ja demonisointi. Tekijänoikeusvastaiset kirjoitukset ovat tästä hyvin usein erinomaisia ja samalla pohjattoman surullisia esimerkkejä.

Tänään on myös julkistettu kirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokkaat. Läheltä piti, ettei palkintoa enää jaeta. Piraattiaktivistien masinoima Järkeä tekijänoikeuslakiin –aloite nimittäin olisi kirjailijoiden, kriitikoiden ja toimittajien ja monen muun alan apurahajärjestelmien romahduttamisen lisäksi myös lakkauttanut Finlandia-palkintojen rahoituksen.

Vielä erikoisemmaksi tekijänoikeuskriitikoiden puuskahdukset tekee se, että tekijänoikeuksien heikentäminen on suoraan teleoperaattorien, teknologian laitevalmistajien ja Googlen ja Facebookin kaltaiset nettiyritysten edun mukaista. Ne tarvitsevat luovien alojen tekijöiden teoksia liiketoimintaansa, mutta haluavat saada ne mahdollisimman helposti ja mielellään ilmaiseksi. Veroparatiisifirma Google on loiseläjä, joka tekee rahaa toisten teoksilla lupaa kysymättä ja mitään maksamatta. Google kierrättää, indeksoi ja myy mainoksia netissä olevaan materiaaliin, mikä on suurin yksittäinen syy esimerkiksi journalismin nykyiseen kannattavuuskriisiin. Googlen kaikki tulot tulevat nettimainoksista; samoilla apajilla ovat Facebook, Yahoo ja monet muut vastaavat toimijat. Ne myös lobbaavat päättäjiä miljoonabudjeteilla tekijänoikeuksien suojan heikentämiseksi. Google saa tuloja piraattisivuillakin välkkyvistä mainoksista. Nettifirmat puhuvat syvällä rintaäänellä netin avoimuudesta, sananvapaudesta ja kansalaisoikeuksista ajaessaan omia taloudellisia etujaan.

Tietokirjailija Robert Levine on tiivistänyt asetelman hyvin teoksessaan Free Ride:

”Google has as much interest in free online media as General Motors does in cheap gasoline. That’s why the company spends millions of dollars lobbying to weaken copyright.”

Veroparatiisien kautta rahavirtansa kierrättävien nettifirmojen toimitusjohtajien virnistys lienee yhtä leveä kuin 1900-luvun neuvostojohtajien, kun he saivat eurooppalaisen vasemmistointelligentsijan ajamaan heidän etuaan rauhanaatteen, demokratian ja kansan edun nimissä. Samoin kävi 1930-luvun Suomessa, kun Akateemisen Karjalaseuran vilpittömät kansallismieliset idealistit ajautuivat aikakauden eurooppalaisten totalitaristien hyödyllisiksi idiooteiksi.

Onnea valitsemallanne tiellä piraattiaktivistit.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ja esimerkiksi kustantajat rahoittavat Nuoren Voiman Liiton toimintaa. NVL julkaisee Maaria Pääjärven päätoimittamaa Nuorta Voimaa. Rahoittajien ehkä kannattaisi tarkemmin selvittää mihin heidän rahojaan käytetään. Ainakaan nyt ei vaikuta siltä, että niillä edistettäisiin kirjallisuutta, päinvastoin. Nuoren Voiman Liiton sääntöjen mukaan liitto pyrkii esimerkiksi kirjoittajien aseman parantamiseen. Liiton lehden päätoimittaja näyttää pyrkivän päinvastaiseen.

On tekijöillä onneksi puolustajiakin.

Entinen kulttuuriministeri Pia Viitanen teki äskettäin kirjallisen kysymyksen nykyiselle ministerille lainauskorvausten nostamisesta. Kysymyksen allekirjoitti joukko usean eri puolueen kansanedustajia. Kiinnostavaa on se, ettei heidän joukossaan ollut yhtään vihreää, vaikka vihreät on monen taiteilijan ja luovien alojen tekijän kannattama puolue. No, entisenä vihreänä en yhtään ihmettele sitä, koska tiedän omasta kokemuksestani, että iso osa vihreistä sympatisoi piraatti-ideologiaa. Esimerkiksi kansanedustajat Jyrki Kasvi, Osmo Soininvaara ja Olli-Poika Parviainen, Helsingin vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Otso Kivekäs sekä Oras Tynkkynen ja Erkki Perälä ovat koko poliittisen uransa ajan uurasteneet tekijänoikeuksien alasajamisen puolesta. Edellä mainitun Järkeä tekijänoikeuslakiin –aloitteen loppuäänestyksessä piraattilinjoilla oli lähes puolet Vihreästä eduskuntaryhmästä, mukana puheenjohtaja Ville Niinistö.