Lehtolapset

E-kirjoista on kohuttu vuosikaudet. Tosiasia on, että niiden merkitys on yhä piskuinen. Suurin osa kirjaihmisistä haluaa edelleen rahoilleen vastineeksi esineen. Kirjailijan kannalta e-kirjassa on se mukava puoli, että teos on saatavilla ikuisesta ikuiseen eikä painos koskaan lopu. Omalla kohdallani Otava julkaisi äskettäin e-kirjoina kolme vuotta sitten ilmestyneen ja jo loppuunmyydyn romaanin Sali ja esseekokoelman Koti, uskonto ja isänmaa.

Mitäpä sitä kiertelemään, kyse on lehtolapsista. Vieraissa tuli käytyä. Useimmat kirjani on julkaissut Otava, mutta muutama vuosi sitten tein kaksi kirjaa Helsinki-kirjoille, jonka taustalla hääri elokuvatuotantoyhtiö Yellow Films. Helsinki-kirjat lopetti toimintansa jokin aika sitten ja oikeudet palautuivat minulle. Galantisti Otava adoptoi sivusuhteesta syntyneet lapset ja julkaisi teokset uudelleen e-kirjoina.

Kirjailijoiden kannattaa muistaa, että vähänkin vanhemmista kirjoista ei yleensä ole kustannussopimusta tehdessä sovittu digitaalisesta julkaisemisesta mitään. Se tarkoittaa, että oikeudet ovat tekijällä ja ne voi kaupata eteenpäin. Alalle on ilmestynyt paljon toimijoita, mikä on hyvä.

Vaikka taloudellisesti e-kirjabisnes on vielä pientä, horisontti on kiinnostava. Jos ja kun tuhannet nyt käytännössä kadonneet teokset saadaan julkaistua uudelleen e-kirjoina, tämä voi tuoda einestä myös kirjailijoiden kapeaan pöytään. Puhutaan pitkästä hännästä. Vaikka yksittäisen vanhan teoksen myynnit jäisivät pieneksi, kokonaisuutena teosmassoista heruu jo jotakin; kunhan tarpeeksi tavaraa saadaan tarjolle.

Kirjailijalle tärkeintä on silti se, että teos elää ja kurkottaa kohti lukijaa.