Skip to content
Picture of Jarkko Tontti

Jarkko Tontti

Paluu todellisuuteen

Kiitos Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen, Hantin-Mansijskin suomalais-urgrilaisten kansojen maailmankongressi nousi otsikoihin. Tärkeämpää kuin ulosmarssi kokoussalista öykkäröinnin edessä oli edellisenä päivänä pidetty puhe. Komeimpia puheita joita olen kuullut, mukana kirjallisia viittauksia Milan Kunderaan ja avoimen yhteiskunnan puolustamista.

Pääsin Ilveksen puheille samana iltana. Sanoin presidentille, että puhe oli niin hyvä, että voisin hakea Viron kansalaisuutta.

Juuri ennen Ilvestä oli puhunut Tarja Halonen, jonka puhe olisi voitu pitää myös vuonna 1972. Hävetti. Istuin niin lähellä presidenttejä, että näin kuinka Ilveksen puheen edetessä Tarja Halosen ilme mutristui ja vieressä istuneen Venäjän presidentin kiukku kasvoi. Heti jälkeenpäin jokunen mukana ollut suomalaisvirkamies (ja Halosen puoluetoverit plus yksi keskustalainen kansanedustaja) ryhtyivät puolustelemaan Halosta ja paheksumaan Ilveksen puheen ”poliittisuutta”.

Koska tämä suomettuminen oikein loppuu?

Koko kongressi kaipaa pohdintaa ja pidempää kirjoitusta kuin blogiteksti. Mutta lyhyesti ensivaikutelmia: Venäläiset kirjailijat ovat toistuvasti todenneet, että kaikki on muuttunut ja mikään ei ole muuttunut. Kongressi oli neuvostotyylinen lavaste, jolla venäläiset toitottivat maailmalle, että ugrit herttaisine kansallispukuineen ja lauluineen voivat hyvin Venäjän suojeluksessa. Anni Sinnemäen kanssa tuumimme viimeisillä useista tolkuttomista vaastanotoista, että kongressin järkkäämiseen kulutetuilla rahoilla vaikkapa hantien koko nuoriso koulutettaisiin Harvardissa hantin kielen tohtoreiksi. Samaan aikaan ugreja hissun ja kissun ahdistetaan, omakielinen kouluopetus vähenee ja se, joka uskaltaa poikkinaisen sanan laittaa, vaiennetaan lukemattomilla eri keinoilla, tarvittaessa uhkailulla ja väkivallalla. Hanti-Mansijskista tulee 4/5 Venäjän vientituloista, öljystä tietysti. Ilman öljytuloja Venäjä olisi Mosambik. Mikään tuskin muuttuu niin kauan kuin putinistit ovat vallassa ja Venäjän kaupungeissa asuva keskiluokka pidetään hiljaisena.

Lopuksi kirjoitimme kannanoton, joka on nostanut keskustelua ainakin Eesti Päevalehdessä ja Arvin blogissa.

Jaa tämä

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email

5 Comments

  1. Suomettuminen lakkaa sitten, kun Suomi lakkaa. Ehdottaisinkin, että Suomi ja Ruotsi muistovuoden kunniaksi yhdistyisivät ensi vuonna yhdeksi valtioksi. Kenties liian nopea aikataulu. Olisiko 250-vuotisjuhlat parempi ajankohta?

  2. Hyvin erikoisessa merkityksessä käytetty tässä ”suomettumista” – vaiko pelkkänä kalambuurina?. Suomettuminen lakkaa, kun Suomi seisoo omillaan.

  3. Kiitos kiinnostavasta raportoinnista! Sofi Oksanen kirjoitti pari viikkoa sitten Metron kolmnissaan samaisesta kongressista ja Ilveksen puheesta. Oksanen nosti jutussaan esiin mm. sen, että venäläinen media oli välittänyt Ilveksen puheesta eri sisällön kuin sillä oli. Eli kärkevyys oli käännetty suloiseksi suomalais-ugrilaisuudeksi.

    Terveisiä Kuhmon kamarimusiikista, jossa esiinnyimme maanantaina Elävien runoilijoiden klubilla Claes Anderssonin sekä Kristiina Ehinin (Viro) kanssa. Elokuuhun! Anu

  4. Avatar photo

    Venäläinen käännös puheesta oli virheellinen, todennäköisesti tarkoituksella, mutta ei niin kuin arvelet, vaan niin, että Ilveksestä tehtiin provokaattori jota hän ei ollut. Venäläisen käännöksen mukaan Ilves kehotti puheessaan ugreja tavoittelemaan itsenäisyyttä Venäjästä ja muuta, mikä ei pidä paikkaansa.

    Keskustelu minun, Jukka Mallisen ja muiden toimista on jatkunut Virossa:

    http://www.eesti.ca/?op=article&articleid=20418

    http://www.postimees.ee/?id=20596

    Ja Suomessakin:

    http://minunvenajani.blogspot.com/2008/07/jukka-mallinen-postimees-lehdess-hanti.html

  5. […] Naton turvatakuu vahvistaisi maamme koskemattomuutta koska jäsenenä olisimme osa strategista kokonaisuutta. Baltian maat kiirehtivät läntiseen puolustusliittoon juuri tästä syystä. Suomen ja Venäjän suhteet ovat tällä hetkellä huomattavasti paremmat kuin entisten Neuvostotasavaltojen. Meillä ei (vielä) ole venäläistä vähemmistöä joka vaatisi laajempia oikeuksia ja kirjoittaisi historiaa uudelleen. Ulkopolitiittinen suhtautumisemme Venäjää kohtaa on yksi myötämielisimmistä koko Euroopassa. Itänaapurimme on kuitenkin arvaamaton ja poliittinen tilanne siellä saattaa muuttua nopeasti. Vaikka sotilaallinen uhka idästä tuntuu kaukaiselta ajatukselta se voi nopeasti muuttua todelliseksi. […]


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kirjat

Löydät kirjoittamani romaanit, runoteokset, esseekokoelmat ja fantasiakirjat täältä

Seuraa minua

Viimeisimmät

Jyrki Vainio

Anja Snellman

Ari Wahlsten