Kesä on ohi, pakko myöntää. Arjen ja syksyn alkamisen merkiksi vedän päähäni juristipipon.

Kansainvälistä kohua herättänyt Pussy Riot -oikeudenkäynti Venäjällä kertoi siitä, että perusoikeuksien rajoittaminen uskonnon varjolla on arkipäivää suuressa osassa maailmaa. Tämä pätee Suomeenkin. Naiskolmikko olisi joutunut myös täällä syytteeseen uskonrauhan rikkomisesta. Voisi toivoa, että Venäjän tapahtumia kauhistelevat toimisivat myös sen eteen, että tämä arkaainen pykälä poistuisi Suomen rikoslaista.

Toinen ajankohtainen kiista liittyy tekijänoikeuteen, joka on yhtä tärkeä perusoikeus kirjailijoille kuin ilmaisunvapauskin. Kirjailijat ovat kampanjoineet  sen puolesta, että kirjastojen lainauskorvaukset nostettaisiin EU-direktiivin edellyttämälle tasolle. Ilmaisia lounaita ei edelleenkään ole olemassa. Kirjailijat, kääntäjät, kuvittajat, muusikot ja kaikki joiden teoksia saa kirjastoista ”ilmaiseksi” tarjoavat tällä hetkellä kirjaston käyttäjille.

Lainauskorvaus on korvaus siitä, että teos on saatavilla kirjastoista. Suomessa korvaustaso on niin alhainen, että valtio rikkoo EU-direktiiviä, jossa asiasta säädetään. Belgiassa kirjailijat saivat vastaavasta tilanteesta tarpeekseen ja veivät valtion oikeuteen. Tähän asti on toivottu, että Suomessa ei jouduta käräjöimään, vaan asia korjaantuu muutenkin. Vertailun vuoksi: Tanskassa on 75 miljoonaa lainaustapahtumaa vuodessa, tekijöille korvaus 22 miljoonaa euroa. Suomessa lainoja on 100 miljoonaa, tekijät saavat lainauskorvauksia 3,6 miljoonaa euroa. Kansanedustaja Raija Vahasalo teki asiasta kirjallisen kysymyksen kulttuuriministeri Arhinmäelle, mutta se ei johtanut mihinkään: valtion talousarvioehdotuksessa vuodelle 2013 asiaa ei olla korjaamassa, taaskaan.

Pussy Riotin puolustaminen on kelvannut poliitikoille alustaksi oman erinomaisuuden esittelyyn, mutta kun tulee kyse kulttuurin ihan oikeasta tukemisesta eli tekijänoikeuksista, äänensävy muuttuu. Valitettavin esimerkki tästä on Vihreät, jossa kuhisee tekijänoikeusvastaisen piraatti-ideologian sympatisoijia, tunnetuimpina Oras Tynkkynen, Jyrki Kasvi, Olli-Poika Parvainen, Otso Kivekäs, Jukka Relander ja Erkki Perälä. Tätä listaa voisi jatkaa pitkään. Helsingin vihreät hyväksyi äsken kunnallisvaaliehdokkaaksi ihmisen, joka vielä viime vaaleissa oli ehdolla Piraattipuolueen riveissä. Hän taisi huomata, että voi edistää tavoitteitaan paremmin Vihreissä. Tämä oli hyvin selkeä viesti kulttuurin tekijöille ja ystäville siitä, kenen asialla Vihreät on.

Vihreiden tekijänoikeuspolitiikka on muuttunut vuosi vuodelta yhä tekijävastaisemmaksi ja piraattihenkisemmäksi. Tämä on hyvin surullista. Sanon tämän myös Vihreän eduskuntaryhmän entisenä lainsääntösihteerinä, joka on seurannut puolueen tekemisiä sisältä päin. Kyse on myös äänestäjien kuluttajansuojasta. Suurin osa Vihreiden äänestäjistä on koulutettuja naisia, kulttuurin suurkuluttajia. He tuskin tukevat Tynkkysen, Kasvin, Relanderin ja muiden piraattipoikien tekemisiä.

Recommended Posts

2 Comments

  1. Pussy Riot? Miten sen kääntäisi luontevimmin suomeksi? Olisiko Mirri Mellakka jotain?

    • Jarkko TonttiJarkko Tontti

      Mirrimellakka ei ole ollenkaan pöllömpi käännös :-). Sitä käyttäkäämme!


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *