Skip to content
Picture of Jarkko Tontti

Jarkko Tontti

Sankarillista

Osallistuin vuosi sitten Karjalan sankarit -runokilpailuun, jonka järjesti Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys. Sinänsä outoa, koska olen olen asunut elämäni asfaltin ja kivitalojen keskellä, Helsingissä, Berliinissä, Brysselissä, Tampereella ja Edinburghissa. Mitä tekemistä minulla on maaseudun kanssa?

Aika vähän, tai sitten todella paljon. Joku tuntematon sukulainen nimittäin otti yhteyttä ja kertoi selvittäneensä juuriamme. Sain tietää, että ensimmäinen tunnettu esi-isäni oli Anders Tontti, joka asui Laatokan rannalla 1600-luvulla, bonde ja kalastaja. Selvisi myös, että Laatokan rannalla isänpuoleiset esivanhempani asuivat sukupolvesta ja vuosisadasta toiseen aina vuoteen 1944 saakka, kunnes tunnetuista syistä joutuivat muuttamaan länteen. Runon paikka, selvästi.

Sain kilpailussa kolmannen sijan ja hämmentävän muhkean summan rahaa. Järjestäjien taustalla häärineellä Maaseudun sivistysliitolla tuntuu riittävän rahaa kuin tukiaisviljelijöillä konsanaan.

Runo tuskin päätyy mihinkään kirjaan, joten julkaisen sen täällä:

Nousee verkkoon ahven! Nousee tähkä, nousee

Auringon kehrä, lännestä nousee

pelko

nousee lännestä ja idästä pelko

minä työnnän veneen yöllä Laatokan aaltoon

yö on äiti, muisto ja soppi

aalto on koti

aalto on syli

pehmeä kuolema, musta

aina odottaa, ahven on kalaksi nainen

ystävä on kalan nimi eikä sankareita ole

koskaan ollut

on veitsi kurkulla kirjoitettuja valheita

miekkatarinoita idästä ja lännestä

sankarin saappaassa on vettä

ilmaa suussa ohuita

sanoja lauseita ilman pisteitä isoja

kirjaimia kronikoitsijan housut roikkuvat!

Mutta minä teen työn, työn minä teen veneessä

yksin ja kaksin, pojan

kanssa minä nostan Laatokasta

ahvenen, kuhankin minä tuon pöytään valkoisen kullan.

Ja loput minä myyn, sen ahvenen

myyn torilla, myyn matkalla suoraan kärrystä Viipurissakin

minä myyn Viipurissa Pietarissa

loput ja poika saa leivän päälle keltaista voita, emäntä

punaruutuisen huivin ja olutta minä en juo vain

sankarit juopuvat, valehtelevat eikä kukaan heitä

huomenna muista, miekkamiehiä, keihäsmiehiä, tykkimiehiä, aatteen

miehiä, hallintomiehiä, istumamiehistä vain

laulajat me muistamme

Laatokka kuuntelee vain lauluja

vain laulu

voittaa kalastamisen

vain laulu voittaa

kaiken se voittaa

kaiken se muistaa

kaiken se kuulee

antaa anteeksi

kaiken se antaa tulla mukaan

lauluun mahtuu

kaikki.

Jaa tämä

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email

1 Comment

  1. Mielenkiintoinen juttu, tämä Laatokan ja laulun sulautuminen toisiinsa keskeisenä osana Karjala-kuvastoa. Itse Laatokasta vesistönä taitaa hyvin harvalla olla minkäänlaista aistimusta (en ole tuota itsekään nähnyt). Ajattelen nyt sentyyppistä populaariviihdettä kuin Raita Karpon Karjala-nostalgia (”ja laulut Laatokan mä kuulla sain”) ja Oskar Merikanto (”Laatokka Karjalan povi…”). Hyvässä seurassa siis :)!


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kirjat

Löydät kirjoittamani romaanit, runoteokset, esseekokoelmat ja fantasiakirjat täältä

Seuraa minua

Viimeisimmät