Armas Alvari & Jarkko Tontti (toim.): Miehen rakkaus. Novelliantologia. Gummerus 2008.

ISBN 978-951-20-7767-0. Kansi Jenni Noponen.

Sanottua

”Hyviä tarinoita, hyviä miehiä.” Image 10/2008.

”Mistä nämä miehet oikein puhuvat?” Maaseudun Tulevaisuus 12.11.2008.

”Kokoelmaan on saatu kirjoittajiksi nykykirjailijoiden kermaa, ja novelleissa on tasoa ja kunnianhimoa.” Me Naiset 49/2008.

”Koska kyvyttömyys hillitä kaluaan johtaa murheeseen, ressukkamiesten ei pidä antautua rakkauden pauloihin, vaan jättää tunteet naisten huoleksi.” Trendi Veli 8/2008.

Arvosteluja

Antti Majander: Rakkaus raatelee ja lääkitsee. Helsingin Sanomat 25.10.2008.

Risto Löfin kirja-arvostelu Keskisuomalainen 22.11.2008 ja Savon Sanomat 14.12. 2008.

Matti Kangaskoski: Missä miehet rakastaa. Aviisi 15/2008.

Naistenpäivänä: Miehen rakkaus. Tarinauttisen hämärät hetket 8.3.2013.

Miehet kirjoittavat rakkaudesta. Kirjoitan ja luen, siis olen 3.8.2014.

 

Sisällys

Aluksi – Jarkko Tontti

Jouni nukkuu – Juha Hurme

Loppu – Tomi Kontio

Hyvästi, tytöt – Riku Korhonen

Matkan kuvaus – Markku Pääskynen

Kultasepän rakkaus – Jussi Siirilä

Suojelija – Matti Rönkä

Zaia – Joel Haahtela

Rikhard II – Joonas Konstig

Kun sauna menee haaleaksi – Hannu Luntiala

Merkintöjä ja kysymyksiä tuntemattomasta – Antti Nylén

Nyt se on joka tapauksessa ohi – Jussi Valtonen

Ahneus eli animal triste – Hannu Raittila

Maailman hitain taikuri – Esa Sariola

Mies ja sateenvarjo – Paavo Westerberg

Lopuksi – Armas Alvari

Aluksi

Tosiasiat tiedetään. Harvassa ovat päivät, jolloin lutuisimmankaan karvanallemiehen huulilta puristuu R-sana. Sakea joukko miehiä ei ole koskaan R-sanaa ilmoille rykäissyt. Vielä harvemmassa ovat miehet, jotka sitä julkisesti viljalti viljelevät.

Me kysymme: mitä sitten? Ei ärrässä voi olla kyse vain kyvystä lallatella ilmoille uudestaan ja uudestaan loppuun kaluttua sanaa, joka raahaa perässään vuosituhantista laahusta täynnä merkityksiä, joista iso osa on pölvästimäisiä.

Olisiko sittenkin niin, että nainen – tai toinen mies (ja mitä näiden ääripäiden väliin mahtuukaan) – joka halajaa mieheltä R-sanaa onkin itse harhassa? Eikö kaikki lumous menetetä juuri silloin, kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä? Eikö selittelyä vaille jäävä teko, uuden käyttöjärjestelmän asentaminen tietokoneelle tai keväinen renkaanvaihto, ole loppupeleissä isosti R-sanampi kuin R-sana paljaassa rivoudessaan voi koskaan olla?

Onko R-sana pelkkää pornoa? Pelkkä peite, joka estää pääsyn oleelliseen? Kuka helskutti sitä sanaa oikeastaan tarvitsee? Ja mihin? Eikö tärkeämpää ole näyttää kuin selittää ja vakuutella? Vuolas puhe kantaa aina muassaan epäilystä. Mitä tuo päpättäjä peittelee ja miksi?

Eikö mies, joka on hiljaa ja antaa ymmärtää pienillä eleillä ja vihjeillä (yllättävä imurointi keskellä viikkoa), ole eroottisempi kuin R-sanaa siellä ja täällä holttia vailla heittelevä patkuli? R-sanan pahin uhka on inflaatio, me uskomme.

Naiset, ah ne juuri, ovat mellastaneet R-sanan kanssa jo vuosikymmenet ylivoimaisella pätevyydellä. Sitä ei voi – eikä pidä – haastaa. Me emme avaudu. Me emme suostu kaksintaisteluun vastustajan valitsemin asein. Me olemme vinosti viisaita. Me emme yritä kielelle laittaa kaikkea, koska kaikkea ei voi kielelle laittaa.

Helsingissä 16. kesäkuuta 2008

Jarkko Tontti